Vielä tunti jäljellä, ajattelin katsoessani kelloa keittiön oven yläpuolella. Oli iltapäivä, se lähenteli jo kolmea. Tämä oli jo kolmas päiväni samassa perheessä, jonka lastenvahti oli äkillisesti tullut kipeäksi. Nyt oli kuitenkin perjantai ja saatoin rentoutua ajatuksiini työkeikan loppumisesta, lapsen rauhallisesti nukkuessa omassa sängyssään. Kaikki oli mennyt ihan mukavasti, vaikka jännitin kuinka tulisin selviämään. Ensioletukselta pariskunta joka minut oli ilmoituksen kautta ottanut töihin vaikuttivat todella säntillisiltä ja yläluokkaisilta – eikä heille todellakaan ollut minkäänlaista ongelmaa näyttää sitä. Minä taas olin hieman eri taustasta peräisin, erilaisin ajatuksin varusteltu nuorimies – tuntui että idealismissani kaukana edes keskiluokkaisesta. Kaikki näytti sujuvan hyvin ensikohtaamisen jälkeen, joka kieltämättä oli hyvin pinnallinen, mutta edellispäivänä olin jopa jäänyt juomaan teetä heidän kanssaan ennen kotiin lähtöä.
– Miten sinä tulit valinneeksi tälläisen alan?, mies aloitti aidosti kiinnostuen. Kuin se olisi maailman suurin ihme että nuori mies saattaa tehdä jotakin sellaista kuin vahtia lapsia. Mutta hän kysyi sen silti aidosti, vilpittömästi ja tuntui oikeasti olevan kiinnostunut kuulemaan jotakin minusta. Kerroin jotankin ajatuksistani, siitä kuinka pidin lapsista ja kuinka minusta aika sujui oikein leppoisasti tässä työssä. Pidinhän oikeasti siitä! Ehkä hieman huolittelematon ulkoasuni sai heidät kiinnostumaan, ehkä heillä ei ollut minkäänlaista kontaktia omiensa kaltaisten ystäviensä ulkopuolella ja heitä tietyllä tavalla ihastutti tietynlainen erilaisuus elämäntyyleissä.
– Mutta olet niin suloinen, että sinusta varmasti lapset tykkäävätkin, nainen jatkoi ja kertoi jatkoksi kuinka heidän pienokaisestaan oikein näkyi ihastus päivän leikeistä. En oikein tiennyt miten vastata. Hieman vaikeana yllättävästä heitosta vastasin, että lapset tuntuvat tykkäävän kun joku vain leikkii heidän kanssaan ja on innoissaan. Hän naurahti ja totesi että niin se varmaan on, kaatoi lisää vettä teemukiini.
Minusta oli omituista olla heidän asunnossaan. Kaikkialla oli hyvin siistiä ja jokainen huonekalu oli sijoiteltu tarkasti ja huolitellen. Heillä kävi myös päivisin siivooja joka piti paikat viimisen päälle kunnossa, koska itse he olivat töidensä vuoksi liian kiireisiä siivoamiseen. Katselin kuvia aina yksin ollessani, kun vahdittavani nukkui, ja ajattelin millaista elämä mahtaa niiden takana olla.
Pariskunta oli hieman alle 40-vuotias, hyvin menestynyt ja edustuksellinen. Heidän hääkuvansa oli kieltämättä kaunis. Nainen oli kuin enkeli vaaleassa asussaan, pikimustien kutrien valuessa pitkinä olkapäille. Mies oli komea ja hymyileväinen kalliissa puvussaan. Kiinnitin etenkin huomiota naisen tummiin silmiin ja olemukseen. Hänessä oli hieman itämaisia piirteitä, vaikka hän olikin ihan suomalainen. Mustat hiukset, mustat kulmat ja syvän tummat silmät. Jotakin katseen vangitsevaa ja hänestä hehkui syvä aistikkuus. Hän pukeutui tyylikkäästi, jakkuihin, minihameisiin, ihonmyötäisiin mekkoihin. Hänellä oli kaunis ja hyvin muodostunut vartalo, jota hän näytti mielellään tuovan pukeutumisellaan esille.
Kuljeskelin taas edes takaisin, kello tuli varttia yli kolme. Lapsi nukkui vielä sikeästi ja istahdin sohvalle. Asunto oli täysin hiljainen. Pian kuulin äänen ovelta, kuinka avain työntyi lukkoon ja ovi aukesi. Nousin pystyyn ja menin katsomaan kuka sieltä tulee.
– Lähdin töistä hieman aikaisemmin kuin oli ajatus, kerrankin, onhan taas viikonloppu alkamassa. Se oli Jaana, pariskunnan nainen.
– Kuinkas teillä on mennyt Hertan kanssa tänään?, hän kysyi ja laski laukkunsa eteisen pöydälle. Hän istuutui tuolille alkoi riisua korkokenkiään. En voinut käsittää miten joku saattoi pitää niitä koko päivän, mahtaa tuntua epämukavalta. Hän liu’utti tummat avokkaat pirteiden punaisten sukkahousujen verhoamista jaloistaan ja ponnahti pystyyn.
– Ihan hyvin, ei mitään ongelmia ja hauskaa meillä on riittänyt, vastasin reippaasti. Ajattelin että ehkä hän päästää minut hieman aikaisemmin ja hymyilin vielä leveästi vastauksen päälle.
– Minun pitää tehdä muutama paperityö, joten menen hetkeksi työhuoneeseen. Älä anna minun häiritä, Jaana sanoi. No niin, siinä meni sitten se haave lyhyemmästä päivästä. Hän kipitti läpi olohuoneen askelten vaimeasti tupsahdellessa parkettiin. Hento hajuveden tuoksu levisi huoneistoon hänen laitettuaan oven kiinni. Istuin takaisin sohvalle. Minuutit matelivat aina kun piti odottaa. Masentavaa. Ja entistä hitaammin, kun tietää olevansa tarkkailevan silmän tai kuuntelevan korvan alla.
– Anteeksi, mutta voisitkohan sinä auttaa?, Jaana kysyi.
– Minun pitäisi saada tuolta ylhäältä yksi kansio mutta en yletä ja en uskalla nousta tuolille ilman että joku pitää kiinni siitä....
Lue koko tarina täältä:
http://seksitarinat.koeajo.com/maksullinen-seksi/lastenvahti-saa-palkkionsa/
– Miten sinä tulit valinneeksi tälläisen alan?, mies aloitti aidosti kiinnostuen. Kuin se olisi maailman suurin ihme että nuori mies saattaa tehdä jotakin sellaista kuin vahtia lapsia. Mutta hän kysyi sen silti aidosti, vilpittömästi ja tuntui oikeasti olevan kiinnostunut kuulemaan jotakin minusta. Kerroin jotankin ajatuksistani, siitä kuinka pidin lapsista ja kuinka minusta aika sujui oikein leppoisasti tässä työssä. Pidinhän oikeasti siitä! Ehkä hieman huolittelematon ulkoasuni sai heidät kiinnostumaan, ehkä heillä ei ollut minkäänlaista kontaktia omiensa kaltaisten ystäviensä ulkopuolella ja heitä tietyllä tavalla ihastutti tietynlainen erilaisuus elämäntyyleissä.
– Mutta olet niin suloinen, että sinusta varmasti lapset tykkäävätkin, nainen jatkoi ja kertoi jatkoksi kuinka heidän pienokaisestaan oikein näkyi ihastus päivän leikeistä. En oikein tiennyt miten vastata. Hieman vaikeana yllättävästä heitosta vastasin, että lapset tuntuvat tykkäävän kun joku vain leikkii heidän kanssaan ja on innoissaan. Hän naurahti ja totesi että niin se varmaan on, kaatoi lisää vettä teemukiini.
Minusta oli omituista olla heidän asunnossaan. Kaikkialla oli hyvin siistiä ja jokainen huonekalu oli sijoiteltu tarkasti ja huolitellen. Heillä kävi myös päivisin siivooja joka piti paikat viimisen päälle kunnossa, koska itse he olivat töidensä vuoksi liian kiireisiä siivoamiseen. Katselin kuvia aina yksin ollessani, kun vahdittavani nukkui, ja ajattelin millaista elämä mahtaa niiden takana olla.
Pariskunta oli hieman alle 40-vuotias, hyvin menestynyt ja edustuksellinen. Heidän hääkuvansa oli kieltämättä kaunis. Nainen oli kuin enkeli vaaleassa asussaan, pikimustien kutrien valuessa pitkinä olkapäille. Mies oli komea ja hymyileväinen kalliissa puvussaan. Kiinnitin etenkin huomiota naisen tummiin silmiin ja olemukseen. Hänessä oli hieman itämaisia piirteitä, vaikka hän olikin ihan suomalainen. Mustat hiukset, mustat kulmat ja syvän tummat silmät. Jotakin katseen vangitsevaa ja hänestä hehkui syvä aistikkuus. Hän pukeutui tyylikkäästi, jakkuihin, minihameisiin, ihonmyötäisiin mekkoihin. Hänellä oli kaunis ja hyvin muodostunut vartalo, jota hän näytti mielellään tuovan pukeutumisellaan esille.
Kuljeskelin taas edes takaisin, kello tuli varttia yli kolme. Lapsi nukkui vielä sikeästi ja istahdin sohvalle. Asunto oli täysin hiljainen. Pian kuulin äänen ovelta, kuinka avain työntyi lukkoon ja ovi aukesi. Nousin pystyyn ja menin katsomaan kuka sieltä tulee.
– Lähdin töistä hieman aikaisemmin kuin oli ajatus, kerrankin, onhan taas viikonloppu alkamassa. Se oli Jaana, pariskunnan nainen.
– Kuinkas teillä on mennyt Hertan kanssa tänään?, hän kysyi ja laski laukkunsa eteisen pöydälle. Hän istuutui tuolille alkoi riisua korkokenkiään. En voinut käsittää miten joku saattoi pitää niitä koko päivän, mahtaa tuntua epämukavalta. Hän liu’utti tummat avokkaat pirteiden punaisten sukkahousujen verhoamista jaloistaan ja ponnahti pystyyn.
– Ihan hyvin, ei mitään ongelmia ja hauskaa meillä on riittänyt, vastasin reippaasti. Ajattelin että ehkä hän päästää minut hieman aikaisemmin ja hymyilin vielä leveästi vastauksen päälle.
– Minun pitää tehdä muutama paperityö, joten menen hetkeksi työhuoneeseen. Älä anna minun häiritä, Jaana sanoi. No niin, siinä meni sitten se haave lyhyemmästä päivästä. Hän kipitti läpi olohuoneen askelten vaimeasti tupsahdellessa parkettiin. Hento hajuveden tuoksu levisi huoneistoon hänen laitettuaan oven kiinni. Istuin takaisin sohvalle. Minuutit matelivat aina kun piti odottaa. Masentavaa. Ja entistä hitaammin, kun tietää olevansa tarkkailevan silmän tai kuuntelevan korvan alla.
– Anteeksi, mutta voisitkohan sinä auttaa?, Jaana kysyi.
– Minun pitäisi saada tuolta ylhäältä yksi kansio mutta en yletä ja en uskalla nousta tuolille ilman että joku pitää kiinni siitä....
Lue koko tarina täältä:
http://seksitarinat.koeajo.com/maksullinen-seksi/lastenvahti-saa-palkkionsa/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.