Ota talteen nämä mietteeni, päiväkirja rakas. Olen menettämässä järkeni, se on jättänyt minut kauan sitten, tunteet vain hulvattomasti pursuilee, ja ahdistaa sydäntä. Toivottomuus valtaa alaa, pakotietä ei ole. En voi tehdä mitään, mikä vapauttaisi minut tästä raastavan ihanasta tunteilusta. Muuttuisinpa kivipatsaaksi ja kovettuisin paikoilleni. Ei tämä tällainen sovi, ei sovi.
Päiväkirjani
HulluN
2319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lohduttava päiväkirjani. Rakas pikku paskiaiseni taas tuittuilee huomionkipeyttään. Viskoo Nortin tumppeja pitkin pihaa vain huoltomiestä ja naapurin kärttyistä tätiä ärsyttääkseen. Yskii, köhisee, yrmistelee, juo kaljaa ja näyttää keskisormea. Niin on murkkua, niin on punkkia, mutta annas olla kun on aikaa yhdessä kylkikyljessä tuhnuttaa, ja Viirun ja Pesosen edesottamuksia ihmetellä, niin johan ollaan niin mussukkaa niin mussukkaa. Missähän iässä nämä äidin pikkupaskiaiset kiinnostuvat tytöistä?
Luin sen aikaisemminkin, mutta silloin en nähnyt tai ymmärtänyt tai jaksanut tai minuun vaan ei mahtunut, en ollut kartalla. Kuinka osaatkin. Ja sitä, mitä en siitä ymmärrä, en ehkä haluakaan ymmärtää. Tai en kerta kaikkiaan voikaan ymmärtää, koska en tunne kirjoittajaa, tai sitten pelkään tuntevani.
Tai tunnen pelkääväni.