Heippa. Oli nyt pakko päästä purkamaan mieleni ja päätin sitten tulla tänne.
Eli siis. Olen 14-vuotias tyttö. Minulla on masennus ja ahdistusta, olen tullut epäsosiaaliseksi ja pelkkä halailukin miespuolisen kanssa saa minut melkein oksentamaan. Äitini on hamstraaja, isäni alkoholisti ja pikkuveljeni väkivaltainen. Itken aivan kaikesta, siitäkin, jos minulle nauretaan, kun sanon väärän vastauksen matikantunnilla. Minulla on kova rakkaudenkaipuu, mutta pusukin saa jo minut kovin ahdistuneeksi ja tekee mieli kadota.
Elämäni suurin ilo, ratsastus on alkanut jo menettämään intonsa, sillä sopivaa paikkaa/hevosta ei löydy.
Minulla ei ole enää parasta ystävää, sillä hän jätti minut, kun halusi vain olla toisen kaverinsa kanssa, joka oli mua kohtaan suoraansanoen täysi ämmä. Olen liian kiltti, en aluksi sanonut sille lehmälle mitään, kun hän haukkui minua ja puhui paskaa selän takana, mutta nyt olen rohkaistunut ja sain sanottua asiani. Hän muuttaa pois ja saan olla rauhassa.
Olen kotona lähes kokoajan. En mene kavereiden kanssa ulos, en mene ostoksille tmv. Olen täysi aloner, koska en halua poistua turvalinnakkeestani.
Kyllä, aivan täydellinen elämä minulla. Lisäksi olen kömpelö ja löydän itsestäni kokoajan lisää virheitä. Täyttä paskaa kaikki.
Jottei tämä keskustelu olisi täysin turha, niin kertokaa toki teidän elämäntarinanne.
Eli siis. Olen 14-vuotias tyttö. Minulla on masennus ja ahdistusta, olen tullut epäsosiaaliseksi ja pelkkä halailukin miespuolisen kanssa saa minut melkein oksentamaan. Äitini on hamstraaja, isäni alkoholisti ja pikkuveljeni väkivaltainen. Itken aivan kaikesta, siitäkin, jos minulle nauretaan, kun sanon väärän vastauksen matikantunnilla. Minulla on kova rakkaudenkaipuu, mutta pusukin saa jo minut kovin ahdistuneeksi ja tekee mieli kadota.
Elämäni suurin ilo, ratsastus on alkanut jo menettämään intonsa, sillä sopivaa paikkaa/hevosta ei löydy.
Minulla ei ole enää parasta ystävää, sillä hän jätti minut, kun halusi vain olla toisen kaverinsa kanssa, joka oli mua kohtaan suoraansanoen täysi ämmä. Olen liian kiltti, en aluksi sanonut sille lehmälle mitään, kun hän haukkui minua ja puhui paskaa selän takana, mutta nyt olen rohkaistunut ja sain sanottua asiani. Hän muuttaa pois ja saan olla rauhassa.
Olen kotona lähes kokoajan. En mene kavereiden kanssa ulos, en mene ostoksille tmv. Olen täysi aloner, koska en halua poistua turvalinnakkeestani.
Kyllä, aivan täydellinen elämä minulla. Lisäksi olen kömpelö ja löydän itsestäni kokoajan lisää virheitä. Täyttä paskaa kaikki.
Jottei tämä keskustelu olisi täysin turha, niin kertokaa toki teidän elämäntarinanne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainiin, kaiken lisäksi ihminen, joka saa minut iloiseksi, on 32-vuotias kehitysvammainen, emmekä voi tavata enää viikon kuluttua...
Ala säästämään mopoa varten ja moposkorttia, siitä se maailma sitten aukenee.
Vaikeata varmasti on, koska elämänkokemustakaan ei ole kerennyt karttua paljolti. En suinkaan vähättele ongelmiasi, enkä tunteitasi, vain yritän vain tuoda esille näkemykseni. Olet niin nuori vielä, kuten itsekin, että aikaa on paljon. Eri katsontakantoja asioihin on monia. Ajattelet asiat nuoren ihmisen silmin ja kun kokemusta vastaavista ei ole ollut, on se haastavaa ja raskasta. Keksi uutta mukavaa tekemistä. Joukkuelajit ovat muunmuassa erittäin hyviä paikkoja aloittaa tällainen. Ja jos ei joukkuelajit itsessään innosta, niin ainakin jonkinlainen seura, missä yhdessä harjoitellaan ainakin joskus. Näin luot kontakteja oman ikäisiisi ihmisiin ja saat uutta sisältöä elämääsi. Mitä tulee romantiikkaan ja muuhun poikailuun. Ota aikaa, kyllä ne sieltä tulee.
Nii siis mikä nyt on ongelmana? Ei oo kavereita, perhe on normaalia hankalempi? Ainut ongelma mikä sulla on, on se et sua kiinnostaa et asiat on huonosti.
Purat ongelmasi nyt väärään paikkaan. Nämä sivut on täynnä ilkeilijöitö jotka lyttää sua lisää.