Miksi ortodoksiset kirkot vihkivät eronneita avioliittoon?
harhaoppiako?
Marie
493478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Seuraava on lainattu sivulta
http://personal.inet.fi/private/tsasouna/Sakramentit/avioliiton_sakramentti.htm
---
Toinen avioliitto ymmärretään ortodoksisessa kirkossa myönnytyksenä inhimilliselle heikkoudelle. Muodoltaan vihkitoimitus on laajennettu kihlaustoimitus, jossa ei käytetä kruunuja. Toista avioliittoa koskevia kanonisen lain säädöksiä ovat mm. Basileios Suuren 4. kanoni 4. vuosisadalta, jonka mukaan toiseen avioliittoon menevät eivät saaneet tulla Ehtoolliselle 1-2 vuoteen. Kolmannessa avioliitossa katumusaika oli jopa 4- 5 vuotta. Toista ja kolmatta avioliittoa pidettiin siviiliavioliittona, kunnes ekskommunikaatio oli kärsitty. Teodoros Studiteksen ja Nikeforoksen mukaan katumusaika toisen avioliiton yhteydessä on kaksi vuotta ja kolmannen viisi vuotta.
Toinen ja kolmas avioliitto johtuvat pastoraalisesta ekonomiasta. Niihin tarvitaan piispojen myöntämä kirkollinen avioero. Jotta Jumalan pelastussuunnitelma toteutuisi, niihin yleensä myönnytään.
Neljäs avioliitto kiellettiin v. 940 kokouksessa. Tuolloin oli kyse keisari Leo VI: n avioliitosta.
---
nimenomaan roomalaiskatolisen kirkon sydämetön ja rakkaudeton suhtautuminen avioeroon ja eronneiden kirkolliseen vihkimiseen...
Kaikki ovat hylänneet raamattunsa. Se on kyllä mukana hartauden harjoittamisessa ja siitä saatetaan jopa lukea pari värssyä.
Sitten siirrytään selitysteoksiin joita löytyy uskovilta sadoittain kaikilta.
Toisten selityskirjat ovat melkein pari tuhatta vuotta sitten eläneiltä "nestoreilta". Nämä nestorien kirjat ovat sysänneet raamatun sivuun ja niiden nimeen kaikki hienot"sakramentit" asettuvat.
Vuosisadasta toiseen meno jatkuu aina nykypäiviin saakka.
Ei ole olemassa puhdasoppisuutta muuta kuin puheissa.
Kaikki on käännetty ympäri parhainpäin. Ei niistä ota selvää enää uskonsa harrastajakaan vaikka tohtorinhattu päässään tutkisi.
Kuitenkin raamattu yksinään on riittävä kirja uskon harjoittamiseen.
Jos et heti ymmärrä, odota hetki jaPyhä Henki tulee ja opettaa sinua. Näin sanoo itse raamattu.
...kirkkoisien. Harhaoppisia ja rakkaudettomia kaikki.
ääriprotestanttisia besserwissereitä sikiää tällekin palstalle jatkuvasti?
kylmäkiskoisia, tuulten ajamia pilviä!
Teidän omat juttunne aiheuttavat näitä besserwissereiden vierailuja palstallenne.
Sitä paitsi ortodoksisuus on herkullinen aihe besserwissereille muutoinkin. Onhan se ollut hamasta alustaan asti paikoilleen jämähtänyt ikoni jota ei maailman tuulet paljon heiluttele.
Kaikki se rekvisiitta jonka taakse uskon mysteerit on piilotettu antaa hedelmällisen paikan wissereille
panna lusikkansa soppaan ja vähän maistella erilaisia makuja.
Mahdatteko itsekkään tietää minkälaiseen hämähäkinverkkoon olette uskossanne joutuneet.
Besserwisseriys lähtee siitä, että ihmisellä on kohtuullisesti tietoa jostakin asiasta (ei välttämättä käsittelyn kohteena olevasta, esim. ortodoksisuudesta), mutta kohtuuttoman vähän ymmärrystä nimenomaan käsitellystä asiasta. Besserwisseriys herkullisuuksineen perustuu siten ennakkoluuloihin ja yksipuolisiin (ja usein valmiiksi vääristyneisiin) tietoihin, jotka voivat kohdistua ihan mihin vain, myös protestanttisuuteen.
Ortodoksisuus perustuu muuttumattomalle Kristus-kalliolle. Sen perusteita eivät siten maailman tuulet todellakaan oleellisesti heiluttele. Toisin on paikalleen jämähtäneiden ikonien suhteen. Ne kaatuvat aina maailman tuulissa tai vajoavat ajallisten pyrkimysten lentohiekkaan.
Kirkon "rekvisiitta" on tämän uskon kallion ilmenemistä inhimillisessä maailmassa. Uskoa ei siten ole piilotettu minkään alle, vaan se tulee kirkollista elämää viettävälle ihmiselle ilmi nimenomaan näissä erilaisissa kirkollisen elämän muodoissa ja ilmauksissa. Osa niistä on uskonelämälle välttämättömiä, osa ihmisten Jumalaan kohdistuvan syvän rakkauden osoitusta. Ulkopuolisille ne eivät välttämättä aukene ja mitä ennakkoluuloisempi tarkkailija on, sitä vääristyneemmän kuvan hän saa.
No, eihän Kristus luvannut, että maailma tulee hurraamaan meille, kun pysymme Hänessä.
Eikö ortodoksisuus ole jonkun verran muuttunut Bysantin ajoista, kun ortodoksisuus siirtyi sieltä Venäjälle? Näin ulkopuolisena tuntuisi siltä, että ort. kirkon traditiot ovat muuttuneet aikojen saatossa (niinkuin lännen kirkonkin). Mutta ilmeisesti oleellisista asioista ollaan samaa mieltä?
Ortodoksisuus ei ole oleellisesti muuttunut, sillä sitä ohjaa Pyhä Henki, joka vuodatettiin helluntaina - Kirkon "syntymäpäivänä" - uskovan kansan päälle. Muutokset koskettavat ulkoisia tapoja ja käytäntöjä, jotka eri aikoina ja eri paikoissa voivat saada uusia piirteitä. Toki ajallista kuonaa on aika ajoin tullut Kirkon piiriin, mutta ajan kanssa niistä tavataan päästä myös eroon. Harhaopitkin ovat yleensä saaneet alkunsa Kirkon piiristä.
Paljon ulkoista kehitystä on tapahtunut jo ennen Bysanttia, Bysantin aikana ja sen jälkeen, mutta varsinainen Traditio (Pyhän Hengen toiminta Kirkossa) ei muutu, vaan on itse muuttava elementti. Sen tehtävänä on kuitenkin muuttaa ennen muuta meitä syntisiä ihmisiä ja meidän yhteiskuntaamme. Varovasti sanoen Traditio on eräänlainen "liikkumaton liikuttaja".
Usko ja elämä (oppi ja etiikka) pysyvät samoina kautta aikojen, sillä niiden lähtökohta ei löydy ajasta, vaan iankaikkisuudesta. Jumala on sama "eilen, tänään ja iankaikkisesti". Samoin on ihminen perustaltaan sama, sillä hänet on luotu Luojansa kuvaksi. Toisaalta on muistettava, että lankeemuksen todellisuus vääristää ihmisyyttä ja ihmiselämää tässä ajassa. Siksi kristillinen elämä on aina kilvoittelua. Oppilauselmat ovat vastaus ajan ja paikan haasteeseen, sillä niitä ei ole tehty huvin vuoksi, vaan turvaamaan oikea usko harhaoppien hyökkäykseltä. Oppi ja etiikka ("totuus ja rakkaus") ovat kristityn siivet, joilla hän kohoaa kohti iankaikkisuutta. Kristus on sekä rakkaus että totuus. Hän on kaiken perusta. Se, mikä ei perustu sekä totuudelle että rakkaudelle, ei edusta ortodoksisuutta kuin ehkä ulkonaisesti.
Kristuksen syntymäjuhla on muuten hyvä esimerkki kirkollisen elämän kehityksestä. Vaikka joulu on kehittynyt vastaamaan ajan ja paikan haasteeseen, se heijastaa uskon suurta ajatonta mysteeriä.
Siunauksellista Kristuksen syntymäjuhlaa!
olen sitä mieltä, että lännenkin katolinen kirkko voisi avioerot sallia ja antaa mahdollisuuden uuteen kirkolliseen liittoon ortodoksien tavoin!
Samoin pitäisi roomalaiskatolisten pikimmiten kumota seurakuntapapiston selibaattipakko!
Näissä asoissa taitaa ex oriente lux...
Avioliitto on pyhä sakramentti.
"Minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön yksikään ihminen erottako"
Kristus sanoo: Joka hylkää vaimonsa MUUN SYYN KUIN haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee huorin... Eli on olemassa syitä jolloin Kirkko voi vihkiä uuteen avioliittoon. Kuitenkaan toiseen avioliittoon vihittäessä ei kruunata ja toimitus on luonteeltaan katumuksellinen.
Onko parempi sitten Roomalaiskatolisen kirkon legalistinen asennoituminen, jossa anotaan mitätöintiä, joka taitaa aika helposti tulla nykyään, ja kun hlö menee uusiin naimisiin niin toimituksessa ei ole mitään eroa ensimmäiseen. Ja uusiin naimisiin voi mennä niin monta kertaa kuin saa edellisen avioliiton mitätöidyksi.
Tämä on mahdollista siksi, koska Roomalaiskatolisessa kirkolla on niin erilainen käsitys sakramenttien luonteesta ja toimituksesta Ortodoksiseen kirkkoon verrattuna. Se taisi aikaisemmin kastekeskustelussa tulla esille, ja sama koskee avioliittoa.
Ota sinäkin nyt huomioon kun lueskelet raamattua ja niitä salaisia sakramenttejä mietiskelet, että puhuessaan Jeesus puhui omille aikalaisilleen heidän kulttuurissaan.
Avioerojutut olivat nimenomaan sellaisia käytännön ohjeita.
Koettakaa ortodoksit erottaa raamatusta uskoasiat ja käytännön tapakulttuuri toisistaan. Sillä tavalla teidän uskonoppinnekin puhdistuvat siihen tarkoitukseen josta Jeesus saarnasi.
Nimittäin taivasten valtakunnasta. Valtakunnasta puhuminen oli hänen sanomansa ei mikään jonkun avioerojutut tai ruokailutavat tai juhlintatavat.
Ihmiset päättivät niistä koska ne ovat maallisia juttuja.
Ymmärrys hoi!!!
Em. käsitys on kaikkea muuta, kuin ortodoksinen. Ensinnäkin, kaikki sakramentit ovat ikuisia, myös avioliitto. Avioliitto ei pääty kuolemaan, niinkuin jotkut opettavat. Jos avioliitto päättyy Jeesuksen mainitsemasta hyväksyttävästä syystä, on katsottava, että se ei ole todellisuudessa toteutunut. Minusta katolinen mitätöintiprosessi on tässä mielessä ymmärrettävä; siinä yritetään selvittää, onko liitto ollut Jumalan tahdon mukainen.
Siis, jos avioliitto on tosi, kuolema ei sitä lopeta, vaan se jatkuu Taivasten Valtakunnassa. Se ei ole vain maallinen ihmisten sopimus, vaan ikuinen Pyhän Hengen salaisuus kahden ihmisen välillä.
Minä haluaisin myös tietää mihin perustuu ortodoksinen käsitys että leskien ei tulisi mennä uudelleen naimisiin vaan pysyä uskollisena edesmenneelle puolisolleen, joka vaikka on kuollut, on "elävä Kristuksessa". Voisiko joku selventää mihin tämä käsitys perustuu? Kiitos.
perusteluja noin vaikeaan kysymykseen.
Voivatko ortodoksipapit muuten mennä naimisiin.
Naimisissa oleva voidaan tietty vihkiä papiksi luulen?
Mikael on varmaan asiantuntija vastaamaan
Tässäpä muutama kohta Raamatusta aiheeseen liittyen:
1.Kor.7:8-10: "Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa."
Tässä korostetaan sitä, että uudelleen naimisiinmeno on myönnytys inhimilliselle heikkoudelle, ei käsky.
Samoin leskistä Pyhä Paavali edelleen kirjoittaa 1. Kor. 7:40: "Hänen osansa on kuitenkin parempi jos hän pysyy leskenä. Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki."
Edelleen 1.Tim 5:11-12: "Nuorempia leskiä älä ota mukaan. Kun intohimot heräävät he vieraantuvat Kristuksesta ja tahtovat mennä naimisiin. He joutuvat tuomion alaisiksi, koska ovat rikkoneet ensimmäisen uskollisuudenlupauksensa."
Loppukappaleessa hän sanoo myönnytyksenä, että nuoret lesket voivat mennä naimisiin "etteivät he anna vastustajillemme aihetta solvaamiseen". Mutta tässäkin leskien uudelleen avioituminen nähdään myönnytyksenä ihmisen heikkoudelle. Ihanne on se, että lesket eivät mene uudelleen naimisiin puolisonsa kuoleman jälkeen vaan pysyvät uskollisena edesmenneille puolisoilleen.
"Kristus sanoo: Joka hylkää vaimonsa MUUN SYYN KUIN haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee huorin... Eli on olemassa syitä jolloin Kirkko voi vihkiä uuteen avioliittoon. Kuitenkaan toiseen avioliittoon vihittäessä ei kruunata ja toimitus on luonteeltaan katumuksellinen."
Tämä on kuitenkin eri näkemys pyhästä tekstistä kuin kirkkoisillä oli. Ortodoksikirkotkin tunnustavat Tradition ja siinä kirkkoisien perinnön uskonopissa, ja minusta tällöin tulisi tunnustaa sen auktoriteetti myös tässä asiassa. Idässähän sallittiin avioero nimenomaan keisarin määräyksestä kaikkea apostolista Traditiota vastaan.
Jeesus nimittäin toisaalla Raamatussa julistaa uudelleenvihkimisen kielletyksi ilman mitään poikkeuksia (Luuk. 16:18 JA Mark. 10:11-12, lisäksi Paavali Room. 7:2-3). Mistä on siis kyse? Nimenomaan sanan "haureus" merkityksestä. Se merkitsee nimenomaan kahden naimattoman ihmisen välistä sukupuoliaktiviteettia, ei naimisissa olevan ihmisen käymistä vieraissa. Jeesus viittaakin tilanteeseen, jossa todellista sakramentaalista avioliittoa ei syystä tai toisesta ole eli "puolisot" ovat naimattomia, jolloin heidän välisensä avioelämä on haureutta.
Tästä Traditio on yksimielinen. Erimielisyys koski vain sitä, onko väkivalloin tai muuten puolisoaan kohtaan rikkoneelle pakko antaa anteeksi. Mutta uudelleenvihkimistä ei sallittu, kun puoliso edelleen oli elossa.
"Voivatko ortodoksipapit muuten mennä naimisiin.
Naimisissa oleva voidaan tietty vihkiä papiksi luulen?"
Pappi ei enää voi mennä naimisiin. Naimisissa oleva voidaan vihkiä papiksi, jos hänen puolisonsa on ortodoksi.
Miksi pappi ei voi mennä naimisiin .
Mikä asetus niin säätää ja määrää?
Nän määräävät kirkon kanonit (joita minulla ei ole tässä) ja ne perustuvat mm. seuraavaan kohtaan Raamatussa:
Samoin leskistä Pyhä Paavali edelleen kirjoittaa 1. Kor. 7:40: "Hänen osansa on kuitenkin parempi jos hän pysyy leskenä. Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki."
Papin on oltava esikuva toisille, jolloin häneltä myös edellytetään enemmän, eli mm. em. kohdan noudattamista. (Koskee siis leskiä; mitä avioeroon tulee, sehän ei ole papille sallittua ja johtaa pappeuden menettämiseen.)
ja mikä unohtui (1. Kor 7):
"8 Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin."
Kanonit edellyttävät jo vihityltä papilta tätä.
Jos ei jaksa hillitä itseään, on erottava papin tehtävästä, koska papilta vaaditaan enemmän, joten siksi seuraavaa myönnytystä ei siis sallita papille:
"9 Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa."
kanonisoinut Paavalin mielipiteet asettaessaan sääntöjä papeille ja tuleville papeille ja vieläpä eläville leskille.
Arvioida voi itse kukin onko menty liian pitkälle kanonisoimisessa.
Ajat muuttuvat ja kulttuurit elävät omaa aikaansa.
Näissä kanonisoinneissa on mielestäni jämähdetty turhaan paikalleen jonkun henkilön mielipiteiden takia.
Moni kokee sen varmaankin melkoiseksi taakaksi.
Jeesus irrottautui säännöistä joita hän piti takapajuisina ja taakkoina uskoville.
Kristillinen kirkko on kanonisoinut Uuden Testamentin kirjat jo vuosisatoja sitten. Ne jos mitkä velvoittavat, mutta voihan niitä tietysti tulkita senkin mukaan, mikä milloinkin sattuu miellyttämään. Kirkko ei ole työväenyhdistys, jossa johtajat valitaan huutoäänestyksellä. Sen sijaan Kirkko on apostolisen perinteen kantaja, Kristuksen toiseen tulemiseen saakka ja hetkellisistä ajan virtauksista täysin riippumatta.
Mitäpä jos heivataan saman tien koko Raamattu roskakoriin? Sehän on iankaikkisen vanha ja aikansa elänyt juutalaisten kirja?
Muuten, ei ole olemassa ortodoksikirkkoa, kuten ei ole olemassa myöskään katolikirkkoa eikä luterikirkkoa.
Kun ortodoksit eivät ole yhdistysmiehiä mitä luulet suoritettiinko äänestyksiä kun aiempia kanonisointeja tehtiin silloin kauan sitten?
Mitä sitten jos huomataan heidän tehneen virheitä?
Onko tämän päivän ortodokseilla kanttia puuttua asiaan?
Ihmisiä entisajan kanonisoijatkin olivat. Ei siellä päätöksissä missään ole Pyhän Hengen nimikirjoitusta.
että jos ei uskota, mitä ekumeenisten kirkolliskokousten edustajat ovat päättäneet, niin keitä sitten uskotaan? Mikä olisi sinun ratkaisusi?
Yritin pidättäytyä tästä jänkkäämisketjusta, mutta pakko pistää lusikka soppaan ja todeta, että itseasiassa ekumeenisten kirkolliskokousten päätökset on tehty Pyhän Hengen vaikuttaessa.
-Jos tämä taas ei ole jonkun muun uskonnon edustajan näkemyksen mukaista, niin ei voi mitään.
edes henkistä, ei ole yhdessäkään kanonisointilistassa. Ja hyvä niin.
Ajatelkaahan veljet jos näin olisi niin maapallo olisi edelleen litteä ja aurinko kiertäisi maata jne.
Paavikin joutui kerran peräytymään pitkin hampain näistä Pyhän Hengen nimikirjoituksista kun vapautti Galilein syytöksistä.
Sama homma se on teillä ortodoksit.
Jos vain pidätte kiinni vanhoista "aataminaikuisista" kanonisoinneista niin heikoilla jäillä olette uskonne kanssa.
Tällaista tarkoitin kun kyselin ortodoksien kanttia muuttaa asioita.
Sen verran vielä kysyn näistä kirkolliskokouksen Pyhän Hengen avulla tehtävistä päätöksistä että riittääkä päätökseen yksinkertainen enemmistö kun asiasta äänestetään.
"Jos vain pidätte kiinni vanhoista "aataminaikuisista" kanonisoinneista niin heikoilla jäillä olette uskonne kanssa. "
Minäpä uskallan väittää, että olemme vahvemmilla jäillä, kuin ne, jotka hötkyilevät kuin tuuliviiri päätöksissään sen mukaan, mikä on kulloinkin vuosikymmenen kannatettava idea. Kirkon tulee muuttaa uskovan mieltä, eikä päinvastoin.
Mitä muutoksiin tulee, niihin tarvittaisiin kahdeksas kirkolliskokous, joka vaatisi vuosien (ellei kymmenien) valmistelun.
...voidaan sanoa, että jos Kirkko ei ole erehtymätön, ei mikään ole. Raamatunkin kirjat tiedetään niiksi mitä ne ovat, koska ekumeeninen kirkolliskokous niin päätti. Ilmestyskirjaa lukuunottamatta ei ole ainoatakaan Uuden testamentin kirjaa, joka väittäisi olevansa ilmoituksesta kirjoitettu.
Galilein tapauksesta pakko sanoa muuten, että hänen kirjoituksiaan ei sensuroinut paavi tai kirkolliskokous, vaan inkvisitio. Ei siis liity erehtymättömyysasioihin kenenkään mielestä. Lisäksi Galileita vain epäiltiin harhaopista, ei todettu harhaoppiseksi. Syy siihen oli, että hän hän käytti tutkimustuloksiaan Raamatun virheellisyyden todistamiseen; itse tuloksethan olivat samoja kuin Kopernikuksella, joka oli laajalti arvostettu katolinen pappi ja omisti kirjansa paaville. Lopuksi todettakoon, että oli Galileikin väärässä, hän kun sanoi koko maailmankaikkeuden kiertävän aurinkoa.
Erehtymätön Kirkko on siis ehdoton edellytys sille, että kristillinen uskon- ja moraalinoppi voi säilyä puhtaana ja muuttumattomana. Katolinen kanta on, että sen tulee olla yhteydessä Pietarin seuraajaan, eivätkä ortodoksikirkot katsokaan pitäneensä ekumeenisia kirkolliskokouksia eron jälkeen.
"Muuten, ei ole olemassa ortodoksikirkkoa, kuten ei ole olemassa myöskään katolikirkkoa eikä luterikirkkoa."
Sana "ortodoksikirkko" on täysin kieliopin mukainen nimitys siinä missä "ortodoksijuutalainen". Monet käyttävät ortodoksi-etuliitettä kuvaamaan tiettyä nimeä käyttävää yhteisöä ottamatta kantaa siihen, onko adjektiivi "ortodoksinen" puhujan mielestä siihen sopiva. Muut mainitsemasi esimerkit eivät ole vastaavia, koska luteri- ja katoli-etuliitteitä ei ole olemassa. Pitkin hampain voitaisiin puhua luterilais- ja katolilais-etuliitteistä, mutta se aiheuttaisi muita ongelmia. Minusta ortodoksikirkoista puhuminen on täysin normaali, neutraali ja kohtelias muoto (paljon enemmän kuin esim. "roomalaiskatolinen kirkko").
Toivotan sinulle jaksamista ja hyvää Kristuksen syntymäjuhlaa.
"Sana "ortodoksikirkko" on täysin kieliopin mukainen nimitys siinä missä "ortodoksijuutalainen". "
Tämä ei pidä paikkaansa. Yhdyssanassa ortodoksi- etuliitettä voi käyttää VAIN IHMISISTÄ. Muussa tapauksessa tulee käyttää adjektiivia ortodoksinen.
Tapaus on analoginen sanan katolilainen ja katolinen kanssa; katolilainen tarkoittaa ihmistä ja katolinen kirkkoa.
SIIS: Ortodoksioppilas ortodoksimunkki jne. on kieliopillisesti oikein, mutta ortodoksikirkko väärin.
"Tämä ei pidä paikkaansa. Yhdyssanassa ortodoksi-etuliitettä voi käyttää VAIN IHMISISTÄ. Muussa tapauksessa tulee käyttää adjektiivia ortodoksinen. Tapaus on analoginen sanan katolilainen ja katolinen kanssa; katolilainen tarkoittaa ihmistä ja katolinen kirkkoa. SIIS: Ortodoksioppilas ortodoksimunkki jne. on kieliopillisesti oikein, mutta ortodoksikirkko väärin."
Minä kyllä käsitän tämän asian eri tavalla. Tapaus ei ole rinnasteinen katolilainen/katolinen-valinnan kanssa, sillä jälemmin mainittua käytetään adjektiivina riippumatta siitä, onko puhe ihmisistä vai kirkoista. Katolinen pappi, katolinen kirkko, katolinen oppilas (tämän suhteen siis eri kuin "ortodoksinen"). Sen sijaan katolilainen on substantiivi ja tarkoittaa pelkästään katolista ihmistä (tämän suhteen siis sama kuin "ortodoksi").
Silti on totta, että ortodoksikirkko-sanalla on vivahde-ero - vastaava sana olisi kenties "katolilaiskirkko". Se siis korostaa että kyseessä on "ortodoksien kirkko", ja monet suosivat tätä sanamuotoa juuri siksi, ettei se ota - ainakaan yhtä selvästi - kantaa siihen, onko ortodoksia puhujan mielestä ortodoksista (oikein ylistävää) vai ei.
Muotoilin ehkä hieman epäselvästi;
Tapaukset ovat nimenomaan rinnasteisia, koska sana ortodoksi tosiaan on SUBSTANTIIVI samassa merkityksessä, kuin katolilainen ja tarkoittaa siis VAIN ihmistä. Siksi sitä voidaan käyttää myös yksinään (Kuten: "Hän on ortodoksi."). Näinollen myös yhdyssanassa on kyse aina ihmisestä.
Koska tämä substantiivi on olemassa, ei adjektiivia ortodoksinen yleensä käytetä ihmisistä. Ei siis sanota "ortodoksinen tuttu", vaan pelkästään "ortodoksituttu".
Ja toisinpäin: Siksi ei voi kirjoittaa Ortodoksikirkko, vaan tulee kirjoittaa Ortodoksinen kirkko.
Minäkin kenties muotoilin hieman epäselvästi.
En tarkoita sitä, että otetaan substantiivi ortodoksi/katolilainen ja käytetään sitä etuliitteenä/adjektiivina. Se olisi minunkin mielestäni väärin, ja se johtaisi juuri sanamuotoihin "ortodoksikirkko" ja "katolilainen kirkko".
Sen sijaan ei ole väärin nimetä kirkkoa jäsentensä kautta ("kirkko, jonka jäseniä sanotaan ortodokseiksi") ja muodostaa substantiivista erillinen etuliite. Katolisesta kirkosta puhuessa vastaava etuliite olisi "katolilais-" eli kirkko olisi katolilaiskirkko (kuten katolinen ystävä = katolilaisystävä, ranskalainen morsian = ranskalaismorsian, suomalainen yritys = suomalaisyritys). Ortodoksi-substantiivista muodostettuna tämä etuliite on sattumalta identtinen substantiivin kanssa ja näin ollen myös ylempänä väärin muodostetun etuliitteen kanssa; tapaus on poikkeuksellinen, koska adjektiivista ja substantiivista kumpikaan ei sisällä -lainen-päätettä.
Tämä on minun käsitykseni asiasta. Puhumme nyt siis kielenkäytöstä epävirallisissa yhteyksissä, ja olen tavannut useita ihmisiä, jotka omantunnonsyistä puhuvat näin, vaikkei yleisessä kielenkäytössä merkityseroa havaittaisikaan. Kenties samanlainen tapaus kuin Newman, joka määritteli eri tavalla käsitteet certitude ja certainty.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Perussanakirja ei tunne ortodoksikirkkoa ja ortodoksisen kirkon kotisivulla se lienee ainoastaa hakusanana, jotta hakukoneet löytävät kirkon sivut ortodoksikirkkoa etsittäessä. Helpoin tapa saada ortodoksikirkko "viralliseen" suomeen lienee Suomen ortodoksisen kirkon nimenmuutos.
Väärää muotoa "ortodoksikirkko" on esiintynyt tiedotusvälineissä vasta n. viisi vuotta. Tähän on yritetty saada korjausta mm. yleisönosastokirjoituksilla. Ainakin Hesarissa oli asiasta yleisönosastokirjoitus n. 3-4 vuotta sitten.
Ilmeisesti mm. toimittajille tulee antaa palautetta oikeakielisyydestä, jotta tuon väärän muodon käyttö saadaan loppumaan.
Kuten mainitsit, muoto ortodoksikirkko on vastaava, kuin katolilaiskirkko tai luterilaiskirkko. Minusta näitä muotoja ei siis tulisi käyttää.
ja rouskuttajako oli itse paikalla kaiken tuon on ollut paikan päällä kuulemassa ja näkemässä kun raportoi kun erkki toivanen paikan päältä. Häpeä höperö, mistä sinä kuvittelet tietäväsi, mitä Jeesus milläkin on tarkoittanut, kun sinua paljon viisaammatkin myöntävät ettei meillä sellaista tietoa ole. Ei Jeesus ole mikään käsinukke, jonka suulla sinä voit rouskuttaa ja louskuttaa. Louskuta vain omissa nimissäsi järjettömyytesi, mutta jätä rakas Jeesus siitä sopasta pois!
se jeesus keskellä arameankielistä puhettaan käytti tuota vanhaa suomen sanaa "haureus" ja tuolla lailla rouskeen malliin sen määritteli? Emme jaksa uskoa!
Kirkon hyväksymät avioeron syyt vaihtelivat eri aikoina. Alussa vain kuolema sekä "moraalinen ja uskonnollinen kuolema" olivat päteviä avioeron syitä. Myöhemmin syiksi kelpasi myös yhteiselämän ehdoton katkeaminen (elinkautinen vankeus ja luostariin siirtyminen). Toiseen avioliittoon vihitty pitäisi kärsiä aviorikkojan rangaistus. Mikä onkaan aviorikkojan rangaistus?
Harhaoppia on vihkiä ortodoksi ja ei-ortodoksi avioliittoon. Käsittääkseni tämän takana on ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä. Arkipäivän tasolla tuskin kukaan ajattelee häissä, että avioparista ortodoksi pelastuu ja ei-ortodoksi joutuu kadotukseen. Kirkon oppien mukaan jokainen on harhaopinut kirkon ulkopuolella. Kirkon ulkopuolella ei voi olla oikeata kristillistä kastetta. Jotenkin tästä kasteesta tulee pätevä kirkkoon liityttäessä tai avioituessa. Viimeisellä tuomiolla ei-ortodoksi kirkon mukaan joutuu kadotukseen.
Tällä hetkellä mihinkään kirkkoon kuulumattomia on Suomessa ehkä joka seitsemäs ja määrä kasvaa kohisten. Olen varma siitä, että 50-vuoden kuluttua kirkko vihkii ortodoksin kaikkien halukkaiden kanssa. Perinteet muuttuvat, sillä raha ja puhdas ulkokuori on valtionkirkolle tärkeämpää kuin uskon puhtaus.
Kirkon monessa kanonissa kielletään avioliitto pakanoiden kanssa. En ole asiantuntija, mutta luullakseni pätevistä avioeronsyistä ei ole luetteloa kanoneissa, mutta haureushan on Raamatun mukaan pätevä syy.
Pakanan kanssa aviotuminen
Trullo 72. Sääntö.
Oikeauskoisen miehen älköön olko lupa yhdistyä harhaoppiseen naiseen eikä oikea¬uskoisen naisen harhaoppiseen mieheen. Jos kuitenkin ilmenee, että jotain sellaista jonkin puolelta on tapahtunut, pidettäköön avioliittoa pätemättömänä ja laiton yhdyselämä purettakoon. Sillä ei tule sekoittaa sekoittamattomia toisiinsa eikä lampaaseen liittää sutta eikä Kristuksen osuuteen syntisten arpaa. Jos joku rikkoo määräyksiämme, pidätettäköön hänet kirkollisesta yhteydestä. Mutta jos jotkut vielä epäuskossa ollessaan ja kuulumatta vielä oikeauskoisten laumaan ovat laillisel¬la avioliitolla toisiinsa liitetyt ja sitten toinen, valittuaan jalon, on rientänyt totuu¬den valon luo, toinen taas jäänyt eksytyksen kahleen valtaan haluamatta kiinteästikatsella jumalallisia säteitä kohti, mutta epäuskoinen vaimo katsoo hyväksi elää yhdessä uskovaisen miehen kanssa tai päinvastoin epäuskoinen mies uskovaisen vaimon kanssa, niin jumalallisen apostolin mukaan älköön heitä erotettako. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta ja vaimo, joka ei usko on pyhitetty miehensä kautta.
Avioero
Trullon 87. Sääntö.
Se vaimo, joka hylkää miehensä, on avionrikkoja, jos hän on mennyt toisen luo, pyhän ja jumalallisen Basileioksen mukaan, joka Jeremiaan ennustuksesta mitä parhaiten on valikoinut tämän: »Jos hän joutuu toiselle miehelle vaimoksi, älköön hän palatko oman miehensä luo, vaan olkoon saastutuksella saastutettu. » Ja jälleen: »Se, jolla on vaimona avionrikkojatar, on ymmärtämätön ja epähurskas.» Jos siis ilmenee, että vaimo syyttä on poistunut miehensä luota, ansaitsee mies anteeksian¬toa ja nainen rangaistuksia. Ja anteeksianto tulee miehelle suotavaksi siksi, että hän pääsisi kirkon yhteyteen. Mutta se, joka hyljäten laillisesti itseensä liitetyn vaimon ja ottaa itselleen toisen, joutuu Herran lausuman mukaan aviorikoksen rangaistuk¬sen alaiseksi. Isämme ovat säätäneet, että sellaisten tulee vuoden ajan itkeä, kaksi vuotta kuunnella, kolme vuotta langeta maahan, ja seitsemäntenä vuotena asettua seisomaan yhdessä uskovaisten kanssa ja siten tulla Herran Ehtoollisen arvoisiksi, jos kyynelin katuvat.
Pakana= paganus; tarkoittaa maalaista, maaseudun asukasta. Vt:ssä pakana tarkoittaa israelin kansalle vierasta kansaa ja heimoa. "Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuuteenne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukoissanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne. Eli kaikki me olemme pakanoita, jotka emme ole Juutalaisia. Voidaankin sitten miettiä, menivätkö esim. kreikkalaiset juutalaisten kanssa naimisiin, alkuseurakunnan aikaan; luulenpa että menivät.
Tiedot alkukirkosta ovat varsin vähäiset enkä ole perehtynyt edes siihen vähäiseen. Kaikki kirkon isät eivät pitäneet avioliittoa sakramenttina ja tällöin siihen saattoi ottaa osaa muutkin. Sakramentithan on tarkoitettu vain kirkon jäsenille ja siksi kirkosta erottaminen oli aikanaan niin kova pala.
Tällä palstalla on harvoin mitään hauskaa, mutta luettuasi ekan kerran nimimerkkisi, pyrskähdin sen verran pahasti, että piti pyyhkiä monitori.
Kyllä, asia olisi mielenkiintoista tutkia kuinka he menettelivät; uskon kuitenkin että "usko", on jo ihme ja pelastus mahdollisuus annettu meille jokaiselle, ja Kristus meidän päämme. Paavalihan kirjoitti niin Juutalaisille kuin Kreikkalaisille, enkä usko että avioliitollisia esteitä olisi ollut. Muistaakseni Paavali puhui jotain; jos toinen ei ole uskovainen, tai ei usko...
ps.vaimonikin nauroi koti raikuen nimimerkilleni!
Esra 9-10. juutalaisten synti oli ennen kaikkea olla osallinen pakana vaimojen kauhistuttavista teoista.jj 9:1.11-vaimot eivät olleet kääntyneet juutalaisuuteen, vaan päinvastoin olivat saaneet aviomiehensäkin lankeamaan epäjumalan palvelukseen. Neh.13:26,vrt. 1Kun.11:1-6. Siksi heidät piti hyljätä, ja lähettää pois; hylkääminen oli tässä tapauksessa siis lainkirjaimen mukaan vanhurskauden teko, ei syntiä.
Paavali sanoo; eriuskoiset voivat olla uudessa liitossa naimisissa keskenään 1Kor.7:12-16 (vt:ssä lihanpuolesta juutalaiset, muodostivat biologisen syntyperänsä perusteella yhden kansan, ja jos pakana noudatti samoja lakeja ja säännöksiä kuin juutalaisetkin, tuli hän kansan jäseneksi). UT: aikana ei ollut olemassa yhtä uskovaista heimoa, kansakuntaa; uskovat tulivat kaikista roduista, heimoista ja kansoista, ja näin ollen Paavalin oma mielipide oli että (Mooseksen lain tulkinta),seka-avioliitot ovat sallittuja pakana kristityille 1Kor.7:12-17."pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu".
Pakana Vanhassa testamentissa ei ole aivan sama kuin uudessa. Molemmat lähtevät toki siitä, että pakana on ihminen, joka ei kuulu Jumalan kansaan eikä siis ole Liiton piirissä. Vanhan liiton aikaan Jumalan kansaan saattoi kuulua vain juutalaiset. Uuden liiton aikana ihmisestä ei tarvitse tehdä juutalaista, jotta hän voi tulla Jumalan kansan jäsenyyteen.
Ei tarvitse,ei.