Vartiotorni lehti kouraan ja

Lahkolaisen tulee tehdä lahkotaksvärkkityöstään kirjallinen tilitys, kenttätyöraportti, johon laitetaan työtunnit. Niitä tunteja täytyisi ainakin 1 tehdä, olisiko viikossa, jottei joudu sekundatodistajaksi, ei-suositeltavaksi seuraksi. Sitten voi tehdä normin täyteen ja sen ylittämällä pääsee jo esimerkillisen todistajan luokkaan.
Entiset todistajat puhuneet foorumillaan veljesseura.org, että jos pystyy sujauttelemaan pomojen kouraan setelin kun he ovat käymässä, niin se jotenkin ikäänkuin vastaa sitä kenttätyötäkin.

Vartiotornista voi lukea että se lehtikaupittelu on oikeastaan edellytys päästä sinne lahkopomon 1935 perustamaan paratiisiin, jossa leijonatkin hymyilevät. Hän perusti sen nähtyään unta että taivas on täynnä, ei ole enemmille tilaa. Tuo uni taivaan täynnä olemisesta otettiin sitten vartiotorniinkin, kuitenkin sillä muutoksella, että jos kirjauttaa itsensä lahkojohdon pitämään taivaspaikkalaisten kortistoon, niin tila ei olekaan lopussa. Nämä ovat tärkeitä asioita lahkolaiselle, siksi ne vartiotornit

Ennen vanhaan Jehovan todistajat saattoi yllättää oveltaankin sanaa julistamasta, nykyään ilmeisesti riittää kun pystyttää standin jonnekin julkiselle paikalla ja seisoo kädet munissa vieressä ottamatta edes aktiivisesti kontaktia ohikulkijoihin.

JT:t eivät tee kenttäilyä ensisijaisesti sen takia, että saisivat ketään käännytettyä. Tuo on korkeintaan sivutuote.

Todellinen syy kenttäilyyn on se, että JT:t haluavat pelastaa oman nahkansa. Lehtitelineen vierellä päivystäminen on tähän ihan yhtä hyvä keino kuin ovilla ramppaaminen.

Vartiotorniseuralla puolestaan on omat syynsä teettää kenttäilyä: tämä sitouttaa Jehovan todistajia lahkoon, kun he tuntevat uhraavansa aikaa ja vaivaa lahkon hyväksi. Niin kuin toki tekevätkin. Jos uhraa jotain jonkin hyväksi, ei niin helposti kyseenalaista sitä. Lehtitelineellä seisominen on jopa isompi uhraus kuin ovilla ramppaaminen sikäli, että se tapahtuu julkisella paikalla ja useampi ihminen näkee.