Annat ristiriitaisia merkkejä toiminnallasi

Monta vuotta oltiin yhdessä, erotessa tunnettiin tosi hyvin toisemme. Aika vaikeaa se oli molemmille. Kai me vielä rakastettiinkin toisiamme ainakin jokin aika sitten. Rakennettiin useamman vuoden jotain, mikä lämmittää vieläkin. Vieläkin näytät hyvältä silmääni, suorastaan seksikkäältä. Komealta. Yleensä viestittelet monta kertaa viikossa innoissasi. Mutta jos minä viestittelen sinulle päin, vastaat aika lyhyesti ja minun mielestäni vähän tympeästi tekeväsi nyt muuta - annat ymmärtää, ettei sulla ole aikaa tai kiinnostusta. Voisihan niihin viesteihin vastata vähän myöhemminkin, kun on aikaa. Ei tarvitse vastata sillä minuutilla.

Vaikka välillä (usein) tunnut tuolla tavoin torjuvan minua, silti lähetät arkena viestejä, joissa kysyt neuvoja minulta. Tai kerrot kuulumiasi oma-aloitteisesti. Tai välillä kyselet minunkin asioistani jotain. Ihan kuin olisin sulle vieläkin se ensimmäinen ihminen, jonka puoleen kääntyä.

Erotessa kerroit rakastavasi vielä minua. Mielestäni et kohtaa omia ongelmiasi kunnolla. Ehkä meidän rakkaus olisi voinut onnistua, jos olisit järjestänyt elämääsi uusiksi. Omakin hyvinvointisi kasvaisi.

Olisin luultavasti niin heikko, että haluaisin sut takaisin, jos ottaisit. Tosin sinun pitäisi tehdä myös niitä tiettyjä muutoksia elämässäsi... Yritän päästä yli susta, mutta vaikeaa tuntuu olevan. Kaipaan sitä fyysistä läheisyyttä, mitä meillä oli. Ja henkistä läheisyyttä, jota myös hetkittäin löytyi.

Toivotaan, että meidän molemman asiat järjestyvät. Minulle on luultavasti parasta, jos pääsen yli susta ja löydän uuden rakkauden. Ehkä me vaan oltiin liian erilaisia. Ja jos et tahdo enää yrittää, niin miksi minäkään? Rakkauteen tarvitaan kaksi ihmistä.