Taksissa matkustajana

Oli ollut pitkä työpäivä, nousin puoli neljä aamulla vieraassa maassa.
Matkustusta koko päivä ja olin takaisin kotikentällä kuuden aikaan illalla.
Pitkä päivä. Ja koko päivänä ei ollut muuta syötävää kuin "reissuruokaa".

Pidättelen pitkin päivää, satunnaisen mahanmurinan tukahdutan kovalla
tahdonvoimalla ja kohteliaisuuden tuulahduksella, mutta homma alkaa mennä
vakavaksi kun nousen lentokentältä lähtevään taksiin.

Haluaisin istua takapenkille, mutta taksikuski jostain syystä pyytää
minut istumaan viereensä etupenkille, hiljainen päivä ilmeisesti ja
tahtonee juttuseuraa. Olen aika ärsyyntynyt, koska joudun pidättelemään
tätä kaasumyrskyä, joka on voimistunut ja voimistunut ilman mahdollisuutta
purkautua, mutta kohteliaisuudesta en purkaudu tämän
taksikuskiressukan vieressä.

Huomaan pian että kohteliaisuus on vain minun puolellani. Olemme ajaneet
jotain viisi minuuttia ja kauhea haju saavuttaa sieraimeni. Taksikuski
on päästänyt pierun ilmoille. En voi vittu uskoa tätä.

Silmäni kostuvat, ja hän vain jatkaa keskustelua säästä, aivan kuin mitään
ei olisi tapahtunut. Mietin, että häntä varmaan nolostuttaa, joten en sano
mitään.

Mutta pari minuuttia myöhemmin - taas yksi. Pam.
Hyi helvetti, minun täytyy sulkea suuni koska ilma on niin sakeaa että
voin maistaa sen.
Mutta koska suljettuani suuni, joudun hengittämään nenäni kautta ja eihän se
vittu mitään auta. Haju tuntuu polttavan minua, kurkkuni kuroutuu umpeen.

Kaiken kaikkiaan, tuntuu epäreilulta. Itse yritän pitää tasoa, pidätellen
pierua joka voisi saattaa alkuun uuden maailmankaikkeuden.

Ajattelen että ja vitut, jos kuski aloittaa kolmannen erän, vapautan demonini
ja annan hänen ottaa syyt.

Viisi minuuttia kuluu ja hän laskee ilmoille taas yhden ilmakeksin. Haista jo
vittu, ajattelen, ja lasken ilmoille omani.

Toteutus on täydellinen. Hiljainen koko päivän paineen vapautus. Joka ikinen
pieru joka on kerätty aamuyhdeksästä lähtien lähti ilmoille korkojen kera.
Tehtävä toteutettu, täydellinen hiljainen tappaja.

Voitinko vai hävisinkö ? Hän ei oksentanut, kussut housuunsa, kaatanut
kahviansa, eikä airbagit lauenneet. Ei, kaikki meni suunnitelmien mukaan.

Hetken ajan.
Sitten tulee haju. Ei hitto, tämä oli liikaa. Hajussa on kaikki normaalit
elementit ja häivähdys palanutta kumia. Se on täydellinen ravintoympyrä
täynnä aivan
vääriä tuoksuja. Voin haistaa sekoituksessa jokaikisen kauhean asian
mitä olen syönyt päivän aikana. Tätä pierua voisi kuvata vain yhdellä tavalla:
älä koske.

Ikkuna avautuu oikealla puolellani ja viileä ilma tuulahtaa naamalleni.
Taksikuski katsoo minuun päin kyyneleet silmissään ja sanoo:

"Olen erittäin pahoillani"

"Ööö, mistä ?" kysyn viattomasti.

"Tuosta pierusta", hän vastaa aivan kuin se olisi ilmeistä. "Siis, tarkoitan,
jokainen pieree, olemme vain ihmisiä. Mutta tuo ... olen niin pahoillani"

Taksikuski antaa ikkunan olla auki koko loppumatkan ja antaa minulle

alennusta matkan hinnasta.