Runoillekin arvonsa

Pieni musta muurahainen
ylös jalkaa vaelsi.
Ihmetteli ihokarvaa
eiköhän se nyt jo arvaa,
hameenhelmaan kun yleni.
Väärään suuntaan tovereistaan
täält et mitään suuhus saa.
Riennä nyt jo pesäpaikkaas
ennen sateen lotinaa.

Istui koiraslintu varrella oksan
kun päässä koki pienen "hoksan"
Siis tajusi että on aika kesän
ja rakennusaika linnunpesän.

Ei siis muuta kuin liikkein suorin
mennä linnuntietä luo lintumuorin.
Mutta, mutta, ei tuollaista ole mulla,
joka kanssain pesimään voisi tulla.

Siis kosiomatka on edessäni,
löytää eukko hyvä ja ystäväni.
Ei kuulu läheltä titityytä,
jonka kosintaan olisi syytä.

On kohteena, nääs, oikea kaunokainen,
sulosiipi, ihana, laulavainen.
Sen kanssa vois laulaa titityytä,
ei räkättäjiin liittyä ole syytä.

Siis etsimään sekaan lähimetsän
kyllä tämänkin tässä vielä kestän.
Tuli seulottua koko metsän väki,
mutta löytyi sieltä vain kukkuva käki.

No mikäs tuossa, olkoon käki
paras ottaa se jonka näki.
eroon pääsen huolesta tämän kesän,
muut tekevät meillekin linnunpesän.

Käki poisti minulta suuren huolen,
sen "siivellä elän" kunnes kuolen,
näin eloani jatkan koko kesän.
en viserrä puutteesta linnunpesän.

Nostanpa ketjun jälleen tähän
ja runon tapaista yritän vähän.
Ei kuki minulla runosuoni,
mut ymmärtää voi, kun en ole nuori.
Vanhanakin voi kai kirjoittaa,
sanoja rimpsuun rakentaa.
Aivoille hyvää tekee tää,
kun yrittää loppusointuja jäljittää.
Oilisihan hienoa osata runoa luoda,
mutta taitoa tätä ei kaikille suoda.
Kukista kertoisin, metsistä, puista,
monenmoisista, unelmista, haaveiluista.
Rakkauttakin mukaan toisin,
vanhoillekin sitä soisin.
Jospa nyt kuitenkin jätän tähän,
runoketjun teille toisille nyt jätän.
Luokaa runo lyhyt tai pitkä,
siitä ilon hetki ja runojen maailmaan retki.

Tuonne loppuun yritin laittaa, mutta nuo mainokset huolimattoman sotkee;)

Pitihän se arvata, hethän minä kärysin
Sus kysyi, sinäkö olet tuo gele'.

jjoutava kirjoitti:

Pitihän se arvata, hethän minä kärysin
Sus kysyi, sinäkö olet tuo gele'.

Tuoli. Esimerkiksi otan tuon tilavan tuolin.
Käsinojapuut, niiden komeat kaaret.
mikä nautinto on siinä istua
Käsinojapuussa koiran hampaanjäljet
ei niistä tikkuja käsiin irtoa, niin kovaa on koivupuu
maineikas on tuolin suunnittelija
haittaako jos nimensä on unohtunut
luja on tuoli ja korkeat on käsinojain kaaret.

On kesä, lämmin ja tuksuva,
on linnuilla pesä, untuvainen ihana.
Piip,piip, kuuluu poikasen ääni,
aamiainen liian pieni.
Äiti virkkaa: Eipä hätää lain,
paljon lieroja sain,
nyt suu auki vain!

Runosuoni tässä räytyy
jos riimejä vaan käyttää täytyy
ihan mieliala nyt jo häytyy
parvekkeella tuli käytyy
kylymä oli
mut kukat kukkii
nyt vain kahvia jo heti mukkiin

Nyt riimejä yritän minä myös,
työstä se käy kukaties.
Kesästä mielin nyt haastaa,
vaikka sydäntä joskus raastaa.
Tuo sade ja paiste vuoron perään,
tuulta ja ukkosta mukaan kerää.
Huolsinko tuosta, enpä lain,
allakan mukaan kesä se on, usko vain.
Kohta satoa luonto antaa,
mansikat, mustikat, yhtä jalkaa.
Pakkaset täyttyy, kun ahkeroin,
nautinnon kesästä talvelle hain.
Tässäpä tätä runoa multa,
varmaan paremmin luistaa sulta?

Hyvin kirjoitettu Venlastiina; "että kuluta, kuluta, osta ja osta, sen myötä
syntyy tuhansille työttömille työtä".

Vuosi sitten on näin osuvasti kirjoitettu ja nyt on jo luvattu eläkeläisilekin verohelpotusta ja odotetaan, että siitä se Suomi lähtee nousuun, kun me mummit ja papat ostamme Kiinasta tuotua rihkamaa, jonka lapset ja lapsenlapset heittävät heti roskiin!. Tosin vasta vuoden alusta, joten Joulumarkkinat ilmeisesti pyörii näiden "edullisten" lainatarjousten houkuttimina?

Mikähän mahtaa olla tuo buumi, että s-posti tulvii lainatarjouksia, kuten myös ilmaispeli kierroksia? Laihdutuksesta nyt puhumattakaan, koska taas on keksitty "uusi mullistava tapa", jossa voit "mässäillä ja silti laihdut??

ps. runot oli niin hyviä, joten minä "luopio" nostin tämän vanhan ketjun esiin.

DD, joka todella naurattaa (ei tosissaan) on tuo ruune-nikin runo? Jotenkin siitä tulee ilmi, että hän on se naaras käki, mutta sitähän ei ruunemanni ole , joka ilmenee myöhemmistä runoistaan, mutta jokaisen tiedosahan on, että Ruuneperi, kuten olemme hänet oppineet tuntemaan, on oikea herrasmies. Ei hän "muni" toisten pesään!"

Mukavaa jos tuntui hauskalta. Itse tapaan runoilla pieniä kertomuksia, niin kuin tuo munintakin..

Kerro sinäkin runoillen!

Ruuneman kirjoitti:

Mukavaa jos tuntui hauskalta. Itse tapaan runoilla pieniä kertomuksia, niin kuin tuo munintakin..

Kerro sinäkin runoillen!

"Kerro sinäkin runoillen"!

En tiedä, oliko kehotus minulle runoilla, mutta oli niin sopivasti kirjoitukseni jatkeeksi, joten vastaan, vaikka juuri kirjoitin, että en puuttu kirjoituksiisi.

Minulta ei synny yhtään runoa, ei sitten millään. Siskoni taas niitä suoltaa jatkuvasti ja käy runo piirissä lukemassa omia- ja toisten tuotoksia.

Ihania oli ne lapsuuteni kronikat, joita kyläläiset, siis eräät heistä, osasi niin osuvasti kirjoittaa, joita sitten esittivät kyläjuhlissa. Muistaakseni oli koulussakin joku kronikan taituri, joka esitti tuotoksensa koulussa ja taisi siinä "äiskä" auttaa, koska nuo taiturit olivat aina naisia.

Jaa, eipä ollutkaan vain naisia! Olihan meillä kauppias Lassi, joka oli aivan mahtava "sananiekka" ja lapsensakin on perinyt hänen taitonsa.

Toinen "taiteenala", jota minä ihailen, on hyvä vitsien kertoja ja niitä oli kaksi enoani.
Minulla aina menee vitsitkin, että "kuinkas se olikaan" ja siinä se on sitten se hyvä vitsi, kun en loppua muista?

Täytyisi saada uusi Eino Leino, joka tallentaisi näitä Itä-Suomen sanan taitureita. Hämeestä ja Turusta niitä tuskin löytyy?