Kaita tie EI ole

Kaidalla tiellä joka vie elämään ei kuljeteta repussa(sydämessä)ahneutta, itsekkyyttä, katkeruutta, vihaa, kaunaa, anteeksiantamattomuutta, omavanhurskautta, valheellisuutta, teeskentelyä ja mitä vielä onkaan näiden kaltaisia asioita.

Ahdas on tosiaan portti kun Jumala alkaa riisumaan meitä kaikesta itsekkyydestämme ja ylpeydestämme. Ja paljon riittää pois heitettävää jotta kuorma on keveä kulkea armon ja totuuden tiellä. Rakkaus ei paljoa sydämen selkärepussa paina. Sen kanssa jaksaa loppuun asti.

"Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. " -Paavali

"Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.
Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota" - Heprealaiskirjeen kirjoittaja.

Jumala vaikuttakoon meihin kaikkiin Kristuksen armollista mielenlaatua.

Varsinkin nämä röyhkimykset lokaavat Kristuksen seurakuntaa, Jumalan silmäterää ja rakastettua.

Itse koen, että kaita tie on vihata Jumalaa ja kannattaa ehdotonta totuutta ja oikeutta. Viime vuosituhannen inkvisition uhrit olivat ehkä kaidalla tiellä, mutta se ei ollut sitä, että maailma olisi heitä vihannut pelkästään, vaan myös kirkko ja uskonnot vihasivat heitä. He vastustivat kirkon tahtoa ja uskontojen tahtoa, mutta kannattivat raamattua ja siihen kirjoitettuja asioita.

Jeesus sanoi: Teidät erotetaan synagoogasta. Ja Iloitkaa kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan. Kaidoin kaikista teistä tuntuu olevan vihata Jeesusta ja Jumalaa sekä kirkkoa, mutta kannattaa Pyhää Henkeä, totuutta ja oikeutta. Tämän olen kokenut omakohtaisesti kun olen rukoillut ahkerasti: Päästä meidät pahasta! Niin välillä tuntuu kuin se merkitsisi, että päästetään myös Jeesuksesta, Paavalista ja kaikista ns. pyhistä.

Tuo tie saattaa olla kyllä aavistuksen verran liiankin kaita sillä siltä tieltä harvoin selviää hengissä ja kiinni elämässä.