Työttömän on oltava valmis tekemän töitä tappiolla

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2015072220071899_tb.shtml

Tässä on oikea työelämän sankari jolle presidentin kuuluisi myöntää mitali puhtaasti asenteestaan työhön. HIENOA!

" myös vuosia jolloin yrittäjä ottaa pahasti takkiin. Tällöin yrittäjä joutuu myymään tai muulla tavalla realisoimaan omaisuuttaan kattaakseen tappiot. " ...mutta on myös vuosia, kun yritys tuottaa älyttömiä voittoja, mutta työntekijät eivät näistä rikastu...

ei vaan nimenomaan mitään paskaduunia ei kannata ottaa. sitten kun haet oikeaa alasi työtä, cv:ssä ei näytä kovin hyvältä jos olet pari vuotta luutunnut lattioita. haastattelija miettii väkisinkin mikä tyypissä on vikana.
mieluummin niin että cv:ssä on parin vuoden aukko ja sanot sen ajan hoitaneesi lapsia kotona. siitä saa sentään arvostusta.

Juhannus pitäisi muuttaa virallisesti Spartacusin päiväksi, koska Johannes Kastaja ei tehnyt mitään hyödyllistä. Spartacus sen sijaan surmasi roomalaisia orjanomistajia tuhatmäärin ja hänestä voimme ottaa oppia tänä päivänäkin.

Hyvä asia, ku aloittaja tässä ei sortunu kiusaamiseen työttömiä kohtaan.
Hekin ovat silti ihmisiä nimittäin ja ansaitsevat jonkun toimeentulotuen kuitenki.

Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta teen isukin kanssa yhtä pientä hommaa.
joku sano, ettei mun pidä tehä mitään työtä, koska oon eläkkeellä.
Oon eri mieltä.
Sano se tyyppi, että kuulemma vien työn joltain työttömältä työnhakijalta.
Hahhah.
Mä saan tehä töitä, jos pystyn ja haluun.

Työmarkkinatuki asumistuki ei riitä edes asumiseen ja vaatteisiin tinkimättä ravinnosta. Ilman kunnon ravintoa ei jaksa risusavotassa ja ilman rahaa ei ole varaa matkustaa työmaalle. Minulla on kokemusta työelämästä ja työttömänkin elämästä riittävästi tällätäkseni pakkohommia ehdottelevia räkänokkia hamarapuolella.

Aloittajalla on nyt joku kummallinen asenne tähän työttömyyden hoitoon. Hän vertaa yrittäjää ja työtöntä toisiinsa. Työttömän pitäisi tehdä töitä tappiolla odotettavan paremman työpaikan toivossa. Jos sellainen jostain joskus sattuu vastaan tulemaan voi sitten saada tappiot takaisin, ymmärtäisin näin aloittajan ajattelevan. Näin ei kuitenkaan työntekijälle koskaan käy. Yrittäjällä sen sijaan alku on usein hankalaa eikä käteen juuri mitään jää. Tilanne korjaantuu kun yritys vakiintuu markkinoille ja tulee tunnetuksi. Tällöin yrittäjän tulot voivat nousta monikymmenkertaisiksi alkutilanteeseen nähden. Tällaista ei voi työntekijä odottaa omassa tilanteessaan. Siksi juuri puhutaan siitä yrittäjän riskistä.

Olen itse ollut joskus aiemmin yrittäjän puoliso joka hoiteli ne paperihommat kotitöiden ja lastenhoidon ohessa. Yrittäminen on siis varsin tuttua sinänsä. Ei ole mitään helppoa ja töitä saa tehdä niin paljon kuin vaan jaksaa. Poikkeuksiakin toki on. Pidän itseäni ahkerana ja osaavana. Sitoudun työhöni ja haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin. Nyt kuitenkin olen työtön enkä ole saanut sinnikkäästä hakemisesta huolimatta töitä. Ikää on yli 50 v. joten.. En millään muotoa voi allekirjoittaa noita aloittajan pähkäilyjä. Kaikkiin paikkoihin hakemuksia on 100-500 per paikka. Jokainen ymmärtää että vaikeaa on varsinkin kun se ikäkin alkaa siellä työnantajapäässä pelottamaan. Uudelleenkoulutus? Olen miettinyt kyllä mutta alan valinta onkin sitten tosi kimurantti tämän alati kiihtyvän rakennemuutoksen takia josta olen kiusallisen tietoinen. Onko järkeä kouluttautua kun valmistumisvaiheessa huomaa että työpaikat tältä alalta menivätkin roboteille, digitalisoitumiseen jne.

Olen huomannut, että silloin kun on paljon työttömyyttä palkataan niitä tuttuja ja tutun tuttuja töihin aivan kuin niissä työttömissä olisi pelkkiä kelvottomia hakijoita. Totuus kuitenkin on, että nämä tutut ja puolitutut ovat monesti vain keskitasoa. Kun käytetään tätä verkostointikikkailua niin sitähän osaavat hyödyntää tietyntyyppiset ihmiset. Tekevät vain pakolliset ja senkin keskinkertaisesti mutta ilmeisesti se riittää hyvin. Suomessa ei muutoinkaan pidä olla liian hyvä työntekijä, muut työntekijät alkavat oireilla ikävästi. Alkaa kadehtiminen ja oman työpaikan menetyksen pelko. On varmaankin parempi että otetaan keskinkertaisuuksia jotka ovat vain tekevinään. Tosiasiassa kuitenkin juuri suuren työttömyyden aikana työttömissä on aivan huippuosaajia jotka peittoaisivat ne tutut ja puolitutut mennen tullen.

Jos joku osaisi kertoa, että miten sellaista työtä voi tehdä jota ei ole olemassakaan. Tässä maassa on pula työstä eikä sen tekijöistä. Pysytään asiassa.

Tarkoitat varmaan että työttömän on oltava valmis tekemään töitä peruspäivärahalla ja 9 euron ylläpitokorvauksella? Koska sitähän se nykyään on. Ei työttömiä palkata edes minimipalkalla töihin, ne työt vie virolaiset sun muut mamut. Työttömät lähtevät 9 euron orjatöihin!

Työ on niin yliarvostettua, kuten suuntautuneisuus.

Juuri äsken joku kertoi Ylen tv uutisissa että joutuu pendelöimään pitkän matkan töihin, josta syystä jää tappiolle kun vertaa mitä anssilla ollessa saisi.

Aivan eri asia on jos joku saa anssia 4000 e/kk ja palkka 4500 e/kk josta kulujen jälkeen saa sen 3900 e/kk käteen.

Kun se että 485 e/kk toimeentulotukena saava joutuu tuostakin minimistä tinkimään.

Nimittäin "kuntouttavaan" ORJAtyöpalveluun joutuu menemään pelkällä toimeentulotuella!

Olinhan minäkin 1990-luvulla jo sellaisessa ns. harjoittelupaikassa, joissa varmaan tappiolla olin, koska ansiosidonnainenkin olisi ollut vähän parempi. Toisaalta olin omaehtoisessa koulutuksessakin, jossa kadotin koko ansiosidonnaisen...

"Työn vastaanottamista pitää suosia, työn tuottamista pitää suosia. Työmarkkinoille tarvitaan joustoa ja paikallista sopimista."

Tämähän kuulostaa ihan EK:n Jyri Häkämieheltä.

"Ei kun Häkämies kuulostaa minulta", Soini naurahtaa.

Yleisiä palkkojen leikkauksia Soini ei kannata.

"Pitäisi silti voida paikallisesti sopia palkkojen leikkaamisesta, jos firma uhkaa muuten mennä nurin."