Täydellinen umpikuja, elämää ilman lapsia???

Oletteko lapsettomuushoidoissa? 80% hoitoihin menneistä saa lopulta lapsen, joten tuskin kannattaa heittää kirvestä kaivoon sen suhteen. Kyselijöille voitte sanoa, että mitä se teidän nokkaanne kaivaa. Ole vahvaitsetuntoinen. Samoin vaimosi. Ette tarvitse lasta ollaksenne jotain. Elämää pitää oikeasti olla ilman niitä lapsiakin. Nykyisin tosi moni jää tarkoituksellisesti lapsettomaksikin.

Suosittelisin parisuhdeterapiaa/psykologikäyntejä (niitä suositellaan lapsettomuusklinikallakin monesti). Vaimosi kuulostaa siltä, että vauvainnoissaan on jotenkin niin vakuuttunut lapsen parantavan kaiken mahdollisen elämässä, mutta näin se ei ole. Lapsi hajottaa, valvottaa, tuo vastuun, vie rahat, pilaa kropan, vie seksielämän, tuo anopin olkkariin pysyvästi jne. Ja saa niitä lapsia muullakin tapaa kuin tekemällä, adoptio on aina yksi vaihtoehto. Niin ja jos kerran olette hoidoissa, sun osuus on lähinnä se nesteen purkitus ja vaimo tekee sen suurimman ja fyysisesti rankimman jutun. (Kun se pieni kiljuva kakkatykki syntyy, olet kuitenkin kyyneleissä ja kaikki on niin hienoa....)

Valitettavasti moneen naiseen on rakennettu sisälle hoivavietti ja halu saada lapsi. Ei elämä jatkuisi sukupolvesta toiseen ilman tuota systeemiä. Miehelle on annettu tehtävä vaan siementää.

Jos siemennesteessäsi ei ole vikaa,niin miksi vaimo ottaisi eron? Silloinhan "vika" on todennäköisemmin hänessä tai selittämätön. Tuskin se ero auttaisi hänen lapsettomuuteensa, pikemminkin päinvastoin.

Olen kärsinyt lapsettomuudesta kahdessa eri parisuhteessa ja siinä ensimmäisessä mies kärsi enemmän lapsettomuudesta. Hän otti eron ja nuoremman vaimon ;) niin ja saatiin toki lapsikin ennen eroa, yksi. Se vaan ei hänelle riittänyt. Toivoi neljää ja nyt on tuota unelmaansa toteuttamassa.

No moni on samassa veneessä. Hakekaa vaikka netistä vertaistukea (Simpukkayhdistys, kaksplus.fi tai vastaavat). Teillä on vielä toivoa, kun kaikki keinot tuskin on vielä käytetty ja ehkä olette sen ikäisiä, että adoptiolupakin voi hellitä.

Täytyy vain yrittää välillä ajatella muita asioita ja asennoitua sillä tavalla, että aikaa voi mennä kauankin.

Kenekään muun mielipiteestä ei kannata välittää, käske niiden vaikka pitää turpa kiinni. :)

Olettehan lapsettomuushoidossa? Ihmettelen, että miksi yksinäisille naisille psykologikäynti on pakollinen hoidoissa, mutta ei pariskunnille, vaikka yleensä pariskunnat tuntuvat ottavan hoidot tosi paljon raskaammin kuin sinkut. Kai se hoito vaikuttaa parisuhdedynamiikkaan aika pahasti? Laki määrää esimerkiksi luovutetuilla soluilla hoidossa, että pitää varata mahdollisuus keskustella hoidon vaikutuksesta parisuhteeseen asiantuntijan kanssa, ja kaipa se mahdollisuus olisi hyvä olla kaikissa hoidoissa. (Jotenkin ihmeellisesti klinikat vain on kääntäneet sen niin, että sinkkujenkin pitää käydä kallonkutistajalla, vaikka heillä ei sitä vaikutusta parisuhteeseen ole, eikä yleensä mitään ongelmaa esimerkiksi luovutetuista soluista. Sitten psykologi kysyy, että miltä se tuntuu, kun sun lapsella on puolet jonkun muun kuin sun geenejä. :))) Sitähän tietysti voisi kysyä keneltä vain, jolla on lapsi, koska ihmisen kloonausta ei tapahdu kuin tieteistarinoissa. Toisaalta, kun katsoo avioeroriitoja, niin kai se joillekin voi ottaakin koville että lapsessa on puolet jonkun toisen geenejä.)

Eri asia sitten, että onko "asiantuntijan" kanssa keskustelusta mitään apua. Pitäisi olla sellainen, joka oikeasti osaa käsitellä näitä asioita ja henkilökemiat kohdallaan. Jos keskustelussa käsitellään vain sitä, että mitä kaikkia ongelmia lapsen kanssa voi tulla, niin se ei ihan varmasti nosta mielialaa. Ja on masentavaa yleensäkään puhua lapsesta, jos hoidon onnistumismahdollisuus on huono tai jos on jo monta vuotta yrittänyt turhaan. Esimerkiksi lapsettomuusklinikoilla ei kai ole mitään laadunvalvontaa sen suhteen mitä psykologin neuvonnassa oikeasti tapahtuu, eikä asiakas voi myöskään itse esittää mitään toiveita mitä asioita käsitellään. Jos menette juttelemaan johonkin, niin ehkä joku parisuhdeasioihin keskittynyt paikka olisi hyvä.

Kannattaa lukea muiden lapsettomien blogeja, kirjoja ym.

Enpä osaa muuta sanoa kuin tiedän tunteen... sydän särkyy kun haluaa antaa toiselle lapsen mutta ei pysty siihen... tai se ei vain onnistu. Siinä on kai erilaiset vaiheet mitkä on vain käytävä läpi... mutta yrittäkää puhua avoimesti ja ottakaa välillä aikalisä, pitäkää 3kk tauko. Tiedän että nainen menee tuossa tilanteessa ihan tilttiin ja muuttuu ihan kauheasti.

Koittakaa kestää. Kyllähän se lapsettomuus laittaa asioita miettimään ja parisuhde voi joutua koetukselle. Kyllä se siitä, jos nyt jaksat osoittaa tukea ja myötätuntoa kumppanillesi niin se on tullaan palkitsemaan, rakkaudella. Näin ainakin omalla kohdallani. Parisuhde vei voiton lapsettomuudesta. Ollaan kaksin kaunihisti.

Hei,

Kirjoitat vaikeasta tilanteesta, josta monella pariskunnalla on kokemusta. Lapsettomuus vaikuttaa parisuhteeseen monella tasolla, juuri niin kuin kuvaatkin. Samoin tietenkin paineita tulee siitä jos ja kun sukulaiset alkavat vinkkaamaan asiasta, joka on itselle äärimmäisen ajankohtainen ja raskas.
Olet saanut tässä ketjussa hyvin vinkkejä ja kannustusta. Kerrot että rakastat puolisoasi ja se onkin varmasti tärkein asia. Oletko keskustellut puolisosi kanssa siitä jos lopettaisitte yrittämisen tai että antaisitte asialle aikaa (nyt en tiedä käyttekö hoidoissa tms)? Oletteko keskustelleet adoptioon ryhtymisestä/sijaisvanhemmuudesta tai siitä että nauttisitte kummilapsista tai lähipiirin lapsista ja eläisitte kahdestaan nauttien perheestänne ja elämästänne kahdestaan?

Toivon että saatte halutetssanne tukea tämän lapsettomuuskriisin keskellä, uskon että tunteet ovat varmasti ailahtelevaiset ja puolisosi ja sinä itse herkillä asian tiimoilta. Voimia teidän syksyynne!

Kaisa-pappi

En saanut viestistäsi selville, että oletteko jo käyneet lapsettomuushoidoissa? Jos ei 2,5 v jälkeen ole vielä tullut raskautta, niin kannattaa ehdottomasti mennä lapsettomuusklinikalle, sillä joskus kyse on vain siitä, että munasolun irtoamista tarvitaan keltarauhashormonia tms yksinkertaista. Lapsettomuushoidoissa kuitenkin saadaan selville, että mistä oikein kiikastaa. Joillakin naisilla voi olla esim. toinen munajohdin tukossa ja jos juuri se puoli munajohtimista on se aktiivinen, niin on arpapeliä, että milloin se ei-niin-aktiivinen, mutta toimivalta puolelta irtoava munasolu pääsee vuoroon.

Aina voi miettiä myös omia elämäntapoja. Jos vaimo on pullukampaa sorttia, niin muutamien kilojen painonpudotuskin voi auttaa.

Olen itse saanut luomuna yhden lapsen. Aloitimme lapsettomuushoidot, mutta sitten tuli tauko niihin, koska perheessä oli surua, joten sain muuta ajateltavaa. Vähensin tuolloin myös ylitöiden määrää yms. Olisikohan sitten stressi vähentynyt tai olisinkohan saanut muuta ajateltavaa, mutta tulinkin sitten heti raskaaksi keskellä kaikkea perhesurua. Omasta kokemuksestani tiedän, että voimakas stressikin voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa.

Muistan itse vieläkin hirveän stressin, kun lasta ei kuulunut. Vertaistukea saat netistä tai yhdistyksestä. Teidän sijassa en vielä heittäisi "kirvestä kaivoon".