Täydellinen umpikuja, elämää ilman lapsia???

grgrgwrrgaw

Moi,

nyt tarvittaisiin ihan oikeasti vertaistukea. Olen perus suomalainen äijä, kovin helposti en horjahda enkä anna periksi, mutta otsikossa kuvattu tilanne alkaa hiljalleen pistää polvilleen ja kyseenalaistamaan koko tulevaisuuden, monessakin mielessä. Eli ollaan nyt yritetty n. 2,5 vuotta saada lasta aluille vaimon kanssa...mutta kun ei niin ei...ei sitten saatana millään. Tämä "legendaarinenkin" vaihe on jo käynnistynyt, että omat ja vaimon vanhemmat kyselevät mahdollisesta perheenlisäyksestä tai jos eivät kysy niin vähintäänkin heidän naamastaan näkee kyseisen kysymyksen aina, kun vaan heidät näkee. Vaimo alkaa jo oireilla enemmän ja enemmän asian kanssa ja saa itkuraivareita ja muuta "mukavaa" varsinkin aina jos näkee sukulaisten muksuja jne. Tämä aiheuttaa myös yleistä kiukuttelua arjessa mistä seuraa aina saatanan "rentouttavia" riitoja raskaan työpäivän jälkeen, mikä ei tietenkään vaimon mukaan johdu lapsettomuudesta...mutta kyllähän se nyt on NIIN läpinäkyvää. Itseäni alkaa jo suoraan sanottuna vituttamaan koko homma, kaikki tuntuu olevan yhden kortin varassa. Jos ei lasta tule niin omat -ja appivanhemmat sekä vaimo sekoavat, seuraa avioerot, omaisuuden menetykset ja kaikki alkaa alusta. Tätäkään ei enää jaksaisi, kuitenkin jo 30v. mittarissa niin jaksaisi uutta emäntääkään alkaa metsästämään, enkä haluakaan, nykyistä kovasti rakastan, ainoa ongelma vaan tämä perkeleen lapsettomuus-ralli. Itse en ole enää varma haluanko lasta ollenkaan, mennyt ressin puolelle koko homma. Toisaalta jos lasta ei tule niin en tosiaan ole varma miten käy koko tämän minua ympäröivän perheen kanssa joille lapsi/lapsenlapsi on ainoa asia mikä maailmassa on se äärimmäinen kliimaksi ja elämän täyttymys. Ja kaiken huipuksi minussa itsessäni pitäisi vähintäänkin olla kaikki kunnossa, spermanäytteet otettu (kaikki ok), hyvässä fyysisessä kunnossa, jos lapsi tulisi niin tiedän että olisin helvetin hyvä isä...mutta kun ei perkele voi asialle mitään...ei voi mitään ja silti se voi tuhota kaiken...kyllä on vitun hieno yhdistelmä. Ja anteeksi käyttämäni useat kirosanat, mutta se kuvaa tunnetilaani parhaiten. En ole juuri koskaan kirjoittanut mihinkään keskustelufoorumeille yhtään mitään, mutta nyt tuntuu, että olisi hyvä päästä edes hiukan purkautumaan asiasta kohtalotovereiden kanssa. Löytyykö teitä? Ja jos löytyy niin voisin kuvitella, että vitutuksen tasolla ollaan aika lailla samoilla tasoilla...

7

67

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • relaxxx

      Oletteko lapsettomuushoidoissa? 80% hoitoihin menneistä saa lopulta lapsen, joten tuskin kannattaa heittää kirvestä kaivoon sen suhteen. Kyselijöille voitte sanoa, että mitä se teidän nokkaanne kaivaa. Ole vahvaitsetuntoinen. Samoin vaimosi. Ette tarvitse lasta ollaksenne jotain. Elämää pitää oikeasti olla ilman niitä lapsiakin. Nykyisin tosi moni jää tarkoituksellisesti lapsettomaksikin.

      Suosittelisin parisuhdeterapiaa/psykologikäyntejä (niitä suositellaan lapsettomuusklinikallakin monesti). Vaimosi kuulostaa siltä, että vauvainnoissaan on jotenkin niin vakuuttunut lapsen parantavan kaiken mahdollisen elämässä, mutta näin se ei ole. Lapsi hajottaa, valvottaa, tuo vastuun, vie rahat, pilaa kropan, vie seksielämän, tuo anopin olkkariin pysyvästi jne. Ja saa niitä lapsia muullakin tapaa kuin tekemällä, adoptio on aina yksi vaihtoehto. Niin ja jos kerran olette hoidoissa, sun osuus on lähinnä se nesteen purkitus ja vaimo tekee sen suurimman ja fyysisesti rankimman jutun. (Kun se pieni kiljuva kakkatykki syntyy, olet kuitenkin kyyneleissä ja kaikki on niin hienoa....)

      Valitettavasti moneen naiseen on rakennettu sisälle hoivavietti ja halu saada lapsi. Ei elämä jatkuisi sukupolvesta toiseen ilman tuota systeemiä. Miehelle on annettu tehtävä vaan siementää.

      Jos siemennesteessäsi ei ole vikaa,niin miksi vaimo ottaisi eron? Silloinhan "vika" on todennäköisemmin hänessä tai selittämätön. Tuskin se ero auttaisi hänen lapsettomuuteensa, pikemminkin päinvastoin.

      Olen kärsinyt lapsettomuudesta kahdessa eri parisuhteessa ja siinä ensimmäisessä mies kärsi enemmän lapsettomuudesta. Hän otti eron ja nuoremman vaimon ;) niin ja saatiin toki lapsikin ennen eroa, yksi. Se vaan ei hänelle riittänyt. Toivoi neljää ja nyt on tuota unelmaansa toteuttamassa.

    • eikainytumpikujasentään

      No moni on samassa veneessä. Hakekaa vaikka netistä vertaistukea (Simpukkayhdistys, kaksplus.fi tai vastaavat). Teillä on vielä toivoa, kun kaikki keinot tuskin on vielä käytetty ja ehkä olette sen ikäisiä, että adoptiolupakin voi hellitä.

      Täytyy vain yrittää välillä ajatella muita asioita ja asennoitua sillä tavalla, että aikaa voi mennä kauankin.

      Kenekään muun mielipiteestä ei kannata välittää, käske niiden vaikka pitää turpa kiinni. :)

      Olettehan lapsettomuushoidossa? Ihmettelen, että miksi yksinäisille naisille psykologikäynti on pakollinen hoidoissa, mutta ei pariskunnille, vaikka yleensä pariskunnat tuntuvat ottavan hoidot tosi paljon raskaammin kuin sinkut. Kai se hoito vaikuttaa parisuhdedynamiikkaan aika pahasti? Laki määrää esimerkiksi luovutetuilla soluilla hoidossa, että pitää varata mahdollisuus keskustella hoidon vaikutuksesta parisuhteeseen asiantuntijan kanssa, ja kaipa se mahdollisuus olisi hyvä olla kaikissa hoidoissa. (Jotenkin ihmeellisesti klinikat vain on kääntäneet sen niin, että sinkkujenkin pitää käydä kallonkutistajalla, vaikka heillä ei sitä vaikutusta parisuhteeseen ole, eikä yleensä mitään ongelmaa esimerkiksi luovutetuista soluista. Sitten psykologi kysyy, että miltä se tuntuu, kun sun lapsella on puolet jonkun muun kuin sun geenejä. :))) Sitähän tietysti voisi kysyä keneltä vain, jolla on lapsi, koska ihmisen kloonausta ei tapahdu kuin tieteistarinoissa. Toisaalta, kun katsoo avioeroriitoja, niin kai se joillekin voi ottaakin koville että lapsessa on puolet jonkun toisen geenejä.)

      Eri asia sitten, että onko "asiantuntijan" kanssa keskustelusta mitään apua. Pitäisi olla sellainen, joka oikeasti osaa käsitellä näitä asioita ja henkilökemiat kohdallaan. Jos keskustelussa käsitellään vain sitä, että mitä kaikkia ongelmia lapsen kanssa voi tulla, niin se ei ihan varmasti nosta mielialaa. Ja on masentavaa yleensäkään puhua lapsesta, jos hoidon onnistumismahdollisuus on huono tai jos on jo monta vuotta yrittänyt turhaan. Esimerkiksi lapsettomuusklinikoilla ei kai ole mitään laadunvalvontaa sen suhteen mitä psykologin neuvonnassa oikeasti tapahtuu, eikä asiakas voi myöskään itse esittää mitään toiveita mitä asioita käsitellään. Jos menette juttelemaan johonkin, niin ehkä joku parisuhdeasioihin keskittynyt paikka olisi hyvä.

      Kannattaa lukea muiden lapsettomien blogeja, kirjoja ym.

    • Enpä osaa muuta sanoa kuin tiedän tunteen... sydän särkyy kun haluaa antaa toiselle lapsen mutta ei pysty siihen... tai se ei vain onnistu. Siinä on kai erilaiset vaiheet mitkä on vain käytävä läpi... mutta yrittäkää puhua avoimesti ja ottakaa välillä aikalisä, pitäkää 3kk tauko. Tiedän että nainen menee tuossa tilanteessa ihan tilttiin ja muuttuu ihan kauheasti.

      • eikainytumpikujasentään

        Ei se mikään automaatio ole, että "nainen menee tilttiin ja muuttuu ihan kauheasti". Ja mies voi surra yhtä lailla. Ehkä pariskunnista on apua toisilleen, mutta voi kuormittaa lisääkin, kun joutuu itsen lisäksi tukemaan toista.

        Ei missään asiassa ole kaikki ihmiset samanlaisia.

        Täytyy vain ajatella muitakin asioita ja keksiä kaikenlaista puuhaa.


    • Jokujostakinpäi

      Koittakaa kestää. Kyllähän se lapsettomuus laittaa asioita miettimään ja parisuhde voi joutua koetukselle. Kyllä se siitä, jos nyt jaksat osoittaa tukea ja myötätuntoa kumppanillesi niin se on tullaan palkitsemaan, rakkaudella. Näin ainakin omalla kohdallani. Parisuhde vei voiton lapsettomuudesta. Ollaan kaksin kaunihisti.

    • Hei,

      Kirjoitat vaikeasta tilanteesta, josta monella pariskunnalla on kokemusta. Lapsettomuus vaikuttaa parisuhteeseen monella tasolla, juuri niin kuin kuvaatkin. Samoin tietenkin paineita tulee siitä jos ja kun sukulaiset alkavat vinkkaamaan asiasta, joka on itselle äärimmäisen ajankohtainen ja raskas.
      Olet saanut tässä ketjussa hyvin vinkkejä ja kannustusta. Kerrot että rakastat puolisoasi ja se onkin varmasti tärkein asia. Oletko keskustellut puolisosi kanssa siitä jos lopettaisitte yrittämisen tai että antaisitte asialle aikaa (nyt en tiedä käyttekö hoidoissa tms)? Oletteko keskustelleet adoptioon ryhtymisestä/sijaisvanhemmuudesta tai siitä että nauttisitte kummilapsista tai lähipiirin lapsista ja eläisitte kahdestaan nauttien perheestänne ja elämästänne kahdestaan?

      Toivon että saatte halutetssanne tukea tämän lapsettomuuskriisin keskellä, uskon että tunteet ovat varmasti ailahtelevaiset ja puolisosi ja sinä itse herkillä asian tiimoilta. Voimia teidän syksyynne!

      Kaisa-pappi

    • antsupaapp

      En saanut viestistäsi selville, että oletteko jo käyneet lapsettomuushoidoissa? Jos ei 2,5 v jälkeen ole vielä tullut raskautta, niin kannattaa ehdottomasti mennä lapsettomuusklinikalle, sillä joskus kyse on vain siitä, että munasolun irtoamista tarvitaan keltarauhashormonia tms yksinkertaista. Lapsettomuushoidoissa kuitenkin saadaan selville, että mistä oikein kiikastaa. Joillakin naisilla voi olla esim. toinen munajohdin tukossa ja jos juuri se puoli munajohtimista on se aktiivinen, niin on arpapeliä, että milloin se ei-niin-aktiivinen, mutta toimivalta puolelta irtoava munasolu pääsee vuoroon.

      Aina voi miettiä myös omia elämäntapoja. Jos vaimo on pullukampaa sorttia, niin muutamien kilojen painonpudotuskin voi auttaa.

      Olen itse saanut luomuna yhden lapsen. Aloitimme lapsettomuushoidot, mutta sitten tuli tauko niihin, koska perheessä oli surua, joten sain muuta ajateltavaa. Vähensin tuolloin myös ylitöiden määrää yms. Olisikohan sitten stressi vähentynyt tai olisinkohan saanut muuta ajateltavaa, mutta tulinkin sitten heti raskaaksi keskellä kaikkea perhesurua. Omasta kokemuksestani tiedän, että voimakas stressikin voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa.

      Muistan itse vieläkin hirveän stressin, kun lasta ei kuulunut. Vertaistukea saat netistä tai yhdistyksestä. Teidän sijassa en vielä heittäisi "kirvestä kaivoon".

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      80
      4345
    2. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      29
      3214
    3. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      3132
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      51
      2957
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      24
      2895
    6. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      321
      2666
    7. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      42
      2613
    8. Kela valvoo lasten tilejä.

      Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen
      Yhteiskunta
      234
      2327
    9. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      25
      2156
    10. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      45
      2087
    Aihe