24.07.2015 09:00 - Joona Raudaskoski Kotimaa
Kristillis-buddhalainen meditaatiohetki kutsuu ihmisiä Helsingin seurakuntien toimintakeskukseen
Helsingin seurakuntayhtymän toimintakeskus Mustasaaressa järjestetään viikonloppuna kristillis-buddhalainen meditaatiohetki. Tapahtumaa järjestävän pastori Heidi Rautionmaan mukaan tarkoituksena on luoda uskontodialogia, joka nousee kummankin perinteen hartauselämän pohjalta.
Kristillis-buddhalainen meditaatiohetki kutsuu ihmisiä Helsingin seurakuntien toimintakeskukseen
Helsingin seurakuntayhtymän toimintakeskus Mustasaaressa järjestetään viikonloppuna kristillis-buddhalainen meditaatiohetki. Tapahtumaa järjestävän pastori Heidi Rautionmaan mukaan tarkoituksena on luoda uskontodialogia, joka nousee kummankin perinteen hartauselämän pohjalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikeassa olet huolestuessasi kyseisen tilaisuuden järjestämisestä. Tällä kertaa ilmoituksessa näytetään sanovan suoraan, että kysymyksessä on kristillis-buddhalainen meditaatiohetki. Vakavampi asia on se, että budhalainen filosofia on kulkeutunut kristillisyyteen myös hyvin näkymättömästi, kristilliseen hartauteen kääriytyneenä.
Kysymys on ns. kontemplatiivisesta rukouksesta, josta käytetään myös sanaparia mietiskelevä rukous. Se on noussut erityisesti katolilaisuudesta, jossa mystiikka ja sisäisen rauhan etsiminen mietiskelemällä ovat olleeet tärkeitä erityisesti luostarilaitoksen elämässä. Mietiskelyssä mieli tyhjennetään kaikesta näkyvästä ja omista ajatuksista ja tämä tapahtuu toistamalla jotain hengellistä sanaa tai lausahdusta. Tyhjentyneeseen mieleen pääsee sitten Jumala puhumaan erityisellä tavalla ja kohtaat rauhan. Metodi on aivan sama kuin itämaisissä uskonnoissa. Pidän tätä erittäin vaarallisena. Jumala ei tule meidän tyhiöömme, eikä minkään rukousmetodin kautta - Hän on Sanassa ja me saamme lähestyä Jumalaa Jeesuksen kautta Sanaa tutkien ja ajatuksen kanssa suoraan rukoillen.
Hyvä aloitus uskontojenvälisille vuoropuheluille.
Kristillis-buddhalainen meditaatio on aivan oiva aloitus dialogille eri uskonnoista. Näen aivan kaikissa uskonnoissa pyrkimyksen rauhaan ja toisten kunnioittamiseen. Eikä mitään uskonto ole oikeutettu määrittelemään "oikeaa tapaa" harjoittaa uskomustaan, joissa kaikissa esiintyy meditatiivisia piirteitä. "Lähelle on vaikea nähdä."
Vastustan tuollaista (naispappi vetämässä, olipa yllätys) kristillisen uskon ja itä-aasialaisen pakanauskonnon sekoittamista yhteen. Mitä yhteistä osaa uskovalla on uskottoman kanssa, miten sopii yhteen valkeus ja pimeys?
Miksi se (epäraamatullinen) naispappi ei ala evankelioida buddhalaisia, sen sijaan että buddhalaisten meditaatiota aletaan tyrkyttää kirkossakin?