Jeesus tullee ihmisen luo, fariseuksen luo

Jeesus tullee ihmisen luo, fariseuksen luo vierailulle.
Lk. 11:37-41
Luk 11:37 Hänen näin puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luoksensa aterioimaan; niin hän meni sinne ja asettui aterialle.
Mutta kun fariseus näki, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa, ihmetteli hän.
Silloin Herra sanoi hänelle: "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta.
Te mielettömät, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin?
Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta.

puhutaanpa sitten lampusta.

Luk 11:33-35
Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.
Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös sinun ruumiisi pimeä.
Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.

Mitäpä mieltä? Ymmärrän tietenkin sen, että vastaukset saisin kultakin sanojalta sydänten sisäisen puhtauden mittapuulla, - mutta oliko vieraanvaraisuus minkälainen kun punnitset sitä??

Tottakai, Jeesus syntyessään ”neitseestä” Pyhän Hengen ylletulemisen kautta, juutalaisuuteen, kansaan, joka edusti Jumalan tietämystä, koska Herra oli kutsunut heidät, niin tunsi myös juutalaiset perinnäistavat. Silti tullessaan jätti pesemättä kätensä ateriallekäydessä, valaistaakseen Jumalan valolla fariseuksen sydämen tilan. Valo paljastaa sen sydämen, millä ihminen palvelee ja mitä, sekä kuinka palvelee. Herra paljastaa itsepetoksen.

Tämä voi puhua aivan samalla tavalla ateistillekin.

Ateisti katsoo vaikkapa uskovien ”ulkoista” käyttäytymistä, esittää siihen muodon, mikä pitäisi tietenkin näkyä ja kun se muoto ei näy, ehkä siinäkentässä, jossa vikoileva mieli odottaa, hän alkaakin mittaamaan itse Mestaria. – Itsepetos, sepä se ja se loppu on synnin tähden kuolema. Ateisti voi olla oman alueensa fariseus, muotojumalinen, uskossa omaan jumaluuteensa. Mutta siinä tämä ateisti ei huomaa, että se maailma ja muotojumalisuus jonka hän jättää jumaluutensa valtakuntaan, ei ole mairitteleva ja siksi hän palvookin epäjumalaansa joka on hänen isänsä ja hän on epäjumalansa lapsi. Sentähden tämä maailma on tämä, kenen vallan alla ihmiset ovat – uskonsa tähden. He haluavat, että kädet pestään, ja sanotaan, että viaton olen tuon miehen vereen. Olkoon se sitten tämä lähimmäinen tässä ajassa. Rakkaus ateisminjumalaan, on rakkautta sen valtakunnan lähimmäiseen yhtälönä ja siinä uskonsa esittäjät ovat Jumalan edessä, sanoisinko todellisia fariseuksia. He halveksivat myös Herraansa ja sitä, mikä edustaa Pyhää ja puhtautta.

Siksi tarvitaan Mestari, joka tulee ja ei pese käsiään tämän ajan pesuvadeissa ja vesissä, että julistaisi viattomuuttaan. Vaan Hän tuo synnit esiin ja vaatii fariseuksilta parannuksen.

sapattina tervehtien Varpulan M