Setä Sipilä ja Immos -jahti

Suoraselkäisyys ei kuulu kaikkien suomalaisten hyveisiin. Sen sijaan kaikenlainen kieroilu, selän takan puhuminen, panettelu ja lopulta hirveä huutaminen ovat arkipäivää. Tämä jälkimmäinen, suora huuto, kumpuaa tosin vasta siinä vaiheessa, kun tämä suomalainen tajuaa, että huutamisella on saavutettavissa välittömiä etuja. Selän takana myyräntyötä tekeminen on taas viekasta pitkän tähtäimen nakertamista.

Kieroselkäisyyteen kuuluu luonnollisesti myös kaksinaamaisuus. Se, että esimerkiksi puhutaan toista ja tehdään täysin toisella tavalla kuin puhutaan. Vastikään monikulttuurisuudesta virinnyt suoranainen huuto osoittaa, että monella on hinku saada hallitus nurin mahdollisimman kovaa huutamalla eikä niinkään se, että monikulttuurisuutta haluttaisiin lisää. Monikulttuurisuuttahan edustaisi se, että Suomeen haluttaisiin lisää pakolaisia tai jaettaisiin eteläeurooppalaisten taakkaa pakolaisten sijoittamisessa. Mutta ei, tämähän ei käy, mutta sen sijaan jonkun Immosen teilaaminen monikulttuurisuuden vastustamisen vuoksi tuntuu sopivan kuin naula päähän.

Monella suomalaisella poliitikoista puhumattakaan on tuskin edes käsitystä mitä monikulttuurisuus tarkoittaa. Jos Suomi aikoo olla suomalainen, niin ei se voi samaan aikaan olla monikulttuurinen, vaan nimenomaan suomalainen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö täällä voisi olla myös muista kulttuureista tulleita. Kysymys tässäkin on samasta asiasta kuin surullisen kuuluisassa sekoilussa, jossa avioliittokin ollaan säätämässä sukupuolineutraaliksi. Miten ihmeessä kaksi sukupuolta voidaan edes yrittää tehdä lain voimalla sukupuolineutraaleiksi?

Jos hallituksen toiminta katsotaan epätyydyttäväksi, niin se pitäisi tehdä asiaperustein eikä kyseenalaisin moraalisin ulvahduksin. Luulisi, että Suomessa on sananvapaus eikä kansalaisen saati kansanedustajan puheesta lähtisi käyntiin susijahtiin verrattava ilmiö. Tosin suden oikeudet lienevät maassamme paremmin turvattu kuin kansalaisen, joten asiat Suomessa ovat tältäkin osin enemmän kuin vinossa.

Perussuomalaisten ottaminen hallitukseen oli tiedossa ollut riski. Siksi on turha jälkikäteen ryhtyä meuhkaamaan ja esittämään suuria moraalisia närkästyksiä, kun kaikki on ollut tiedossa jo alusta alkaen. Mutta politiikka näyttää olevan sellainen inhimillisen(?) toiminnan osa-alue, jossa mikään järjellinen ei tule kysymykseen, vaan jossa vasta hirvittävä huutaminen ja meuhkaaminen tuottaa tuloksia, jos ylipäätään. Siksipä ”setä Sipilänkin” hyväksymättömyydet syntyneessä Immos –kohussa ovat lähinnä tekopyhyyttä.