Katri Sorsa sivaltaa blogissaan Jasmin Mäntylää?

Luin Katri Sorsan mainion blogikirjoituksen, josta tuli mieleeni Jasminin pakonomainen tarve julkaista herutuskuvia sekä kertoa "ihanasta" elämästään.

http://blogbook.fi/katrisorsa/eroalkoholi-ja-totuus/

Tässä myös Jasminin uusin blogitöräytys, jossa hän muistaa taas haukkua exäänsä ymmärtämättömyydestä, vaikka Jasmin onkin kertonut, että "Itse yritän aina ymmärtää kaikenlaisia tyyppejä ja ihmiskohtaloita".

Julkisuuden takia naimisiin
26.7.2015 Jasmin Mäntylä

Mitäpä sitä ei tekisi julkisuuden takia, vai mitä? Ekan kerran naimisiin menin 18-vuotiaana ja koska myimme häämme eräälle lehdelle, kaikki muut paitsi läheisemme luulivat avioitumisemme johtuvan lehden kanssa tehdystä sopimuksesta. Sitä seikkaa ei auttanut tietenkään lainkaan se asia, että liittomme kesti vain muutaman kuukauden.

Juttu ei kuitenkaan mennyt tuolla tavoin, vaan sovimme silloisen mieheni kanssa avioitumisestamme kahden kesken, kerroimme siitä joillekin ystävillemme ja pian sen jälkeen lehdistö sai tietää siitä. Sitten meille tarjottiin kuvaus- ja juttupalkkiota sitä vastaan, että he saavat tehdä häistämme jutun yksinoikeudella. Ja hei, tietenkin hyväksyimme sen. Miksi emme olisi tehneet niin? Tunsimme ihmiset, jotka olivat häissämme juttua tekemässä, joten he olivat vain normaalisti mukana hääjuhlassamme.

Kaikki tietenkin tiesivät myös siitä, ettei suhteemme ollut niin intiimi kuin aviopuolisoilla yleensä on. Mutta me rakastimme toisiamme. Ihmisinä. Olimme parhaat ystävät ja vietimme aikamme 24/7 yhdessä – parempaa ihmistä en olisi voinut elämääni toivoa. Avioitumisemme jälkeen tajusin/tajusimme kuitenkin sen, ettei se ollut riittävä syy mennä naimisiin. Sen vuoksi erosimme ja eromme jälkeen emme olleet missään tekemisissä varmaankin pariin vuoteen. Sitten kuitenkin ystävystyimme uudestaan ja yhä tänäkin päivänä olemme ystäviä. Hän tulee aina olemaan yksi elämäni rakkaimmista ihmisistä ja puolustaisin häntä aina, ketä tahansa vastaan.

Muutama vuosi sitten tapailin erästä miestä ja em. ex-mieheni oli samassa kaupungissa kanssamme. Halusin heidän tapaavan toisensa, mutta tuo tapailemani mies ei kestänyt sitä ajatusta, vaan kieltäytyi menemästä samaan paikkaan exäni kanssa. Aika pian sen jälkeen tuo tapailu kuivuikin kokoon. Miksi olisin ihmisen kanssa, joka ei voi sietää ystäviäni? Mitä sitten, vaikka olemmekin olleet naimisissa ikuisuus sitten? Nykyinen mieheni tietää kaikki faktat ekasta avioliitostani ja hän on ollut jopa yllättävän ymmärtäväinen. Olen monesti kysynytkin häneltä, että kun jossain vaiheessa olemme Etelä-Suomen suunnalla, olisiko hänellä jotain exäni tapaamista vastaan ja hänellä ei ole. Mahtavuutta.

Luulen ja uskon, että nämä kaksi elämäni tärkeintä miestä tulisivatkin luonteidensa vuoksi keskenään hyvin toimeen – molemmat ovat aina tykänneet vitsailla kustannuksellani (hyväntahtoisesti siis) ja he ovat molemmat oikeasti hyviä ihmisiä. Sellaisia, joihin voi aina turvata ja luottaa. On myös jännää, että ex-aviomieheni on ainoa exäni, jonka kanssa olemme yhäkin hyvissä väleissä…