Sotavankia toisessa maailmansodassa. Oliko ennätys.
lähes kuusi miljoonaa Neuvostoliitto laista sotava
perunakuoppa
21<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
oli. Ennätys oli myös, että yli kaksi miljoonaa kuoli sotavankeudessa.
Ei ollut.
Kerro sitten joku vastaava tilanne viimeisen sadan vuoden aikana. Ensimmäisessä maailmansodassa lähes kaikki venäläiset sotavangit pääsi palaamaan kotiin Saksasta.
Myös pari miljoonaa puna-armeijalle antautunutta saksalaista jäi palaamatta kotimaahansa. Enemmänkin, jos myös neukkulaan viedyt siviilit lasketaan.
Saksalaiset oli väsyneitä ja motit joista sakuja napattiin oli usein Hitlerin syytä. Puna-Armeija oli koko vuoden 1941 paniikissa. Stalinin käskyä pysyä paikallaan ei toteltu.
Syksyllä -41 saksalaiset yksinkertaisesti ajoivat venäläiset sotavankinsa piikkilangan sisään avoimen taivaan alle ja jättivät heidät kuolemaan lumeen ja pakkaseen.
Silloin vielä saksalaisten keskuudessa eli usko nopeaan ja ehdottomaan voittoon.
Kun sitten Puna-armeija heitti talvihyökkäyksessä natsit Moskovan liepeitä takaisin yli parisataa kilometriä,alkoi karu totuus valjeta ajattelukykyisimmille.
Mobilisaatio aiheutti pahan työvoimapulan,jolloin sotavankeja alettiin edes jollain tavalla huoltaa suoran annihiloinnin sijaan.
Ja mitäs,neljän vuoden kuluttua saapasteli iivana Berliinin kaduilla ja nautti suuresti,tosin osittain saksalaisten siviilien kustannuksella.
Mutta niinhän sitä sanotaan,että sitä saa mitä tilaa...
Kyllä niitä käytettiin työvoimana jo elokuussa 1941. Natseille selvisi rotuilusta huolimatta omien resurssien rajallisuus jo ennen Moskovan talvea. Hitlerin ja Stalinin vainoista selvinneitä neuvostoliittolaisia sotavankeja oli elossa maaliskuussa 1953 enää 300 000. Merkelillä tulee olemaan vaikeaa löytää elossa olevia entisiä sotavankeja joille maksaa euroja. Venäjällä vielä tänäkin päivänä sotavankien jälkeläiset luokitellaan pohjasakaksi.
Ei ollut.
NL voitti toisen maailmansodan, sekös palstan natseja harmittaa.
Palstalla ei ole juuri näkynyt Hitlerin ja hänen oppiensa kannattajia. Stalinin puolustajia sen sijaan kyllä löytyy, eikä heitä miellytä ollenkaan kylmän sodan lopputulos.
Jos Hitler olisi kohdellut sotavankeja paremmin, niin tuskin kellään olisi neuvostojuutalaisia lukuunottamatta ollut halua taistella kusimutterin paskatunkion puolesta. Musikkoita jurppi vielä 1945 pommitetunkin Berliinin vauraus.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan.
Suomea ei koskaan lyöty sotilaallisesti ja miehitetty noiden kahden muun tavoin. Ehdonalainen oli hyvä asia verrattuna siihen miten paskasti uudet isännät kohtelivat japanilaisia ja saksalaisia siviilejä. Olihan se tietysti ikävää että samurait ja teutoonit käyttivät orjatyövoimaa, mutta ei neukkukaan vihollisen sotilaita säästellyt. Muistaakseni Tarto rakennettiin sodan jälkeen uusiksi pitkälti saksalaisella orjatyövoimalla ja Siperian monet putket ja sillat japanilaisella työvoimalla. Neuvostoliiton laadukkaas ilmassa vietti kymmenen vuotta muun muassa lentäjä-ässä Hartmann.
Venäjä hävisi rauhan, koska kommunistit tappoivat älymystön ja kaikki jotka suinkin pystyivät pakenivat jo ennen sotaa ulkomaille. Maata jäi johtamaan rosvokopla, eikä työntekijöissäkään ollut kehumista. Julmia raakalaisia ne olivat.
Mielenkiintoista miten saksalaisia syytettiin näistä siitä huolimatta, että kusimutterin antaman käsky numero 270 mukaanjokainen sotavanki oli petturi. Kusimutterin mukaan vaati enemmän rohkeutta pperääntyikuin taistella Puna-Armeijassa. Kusimutterin oman sotavangiksi jjoutuneen pojan kohtalo ei liikauttanut ihmishirviötä pätkän vertaa.
Eihän Stalin olisi mitenkään voinut vaikuttaa poikansa kohtaloon. Saksalaiset olisivat vaihtaneet Jakovin kenraali Paulukseen, mutta eihän sellainen olisi ollut soveliasta.
Stalin vaihtaisi oman poikansa, mutta miten sen olisi voinut perustella kansalaisille? Olisiko hänen poikansa ollut siten arvokkaampi, kuin miljoonat muut sotavangit?
Minkään valtakunnan johtaja ei tekisi sellaista vaihtoa.
Kusimutteri jätti poikansa kuolemaan koska oli sinun tavoin dementoitunut kusimutteri ja ihmishirviö.
Putinilla ei enää ole varaa vastaaviin menetyksiin.
Sukulaismies muisteli Karjalankannaksen tapahtumia silminnäkijänä seuraavasti. Venäläisiä tuli kädet ylhäällä iso lauma suomalaisten asemia kohti, olivat mahdollisesti tulossa antautumaan, mutta ei heitä tohdittu laskea suomalaisten linjoihin, koska tulijoita oli paljon enemmän kuin suomalaisia. Joten heidät ammuttiin linjojen väliin.
Kertojaa vaivasi asia vielä vanhanakin, olivatko ne kenties mielisairaita, venäläisten vankeja vai teloitettavia. Varvimmin kyseessä oli "pienet vihreät miehet" suomalaisten linjojen valtaamiseksi,
Hyvin kävi niille jotka pääsivät vesiperämoteista omiensa puolelle, mikäli eivät kuolleet sodassa. Saksalaisilla oli vastaavia ongelmia, puhtaalla tuurilla saivat Stalinin pojan joukon pidettyä saartorenkaassa ja vangittua. Vlasovin pojat onnistuivat löytämään, vaikka tämä pääsi aluksi livahtamaan motista.
Enemmän kuin Itä-Ukrainassa ja Krimillä on asukkaita.