Hei, ihan mielenkiinnosta kysyisin palstalaisten mielipiteitä kahteen kysymykseen - asioihin, joita itse kannatan, ja jotka mielestäni lisäisivät tasa-arvoa:
a) Pitäisikö mielestänne avio/avopuolisoiden (rekisteröityjen partnerien) työeläkekertymät tasata parisuhteen ajalta? Kyllä/ei - miksi/miksei?
b) pitäisikö mielestänne avio/(ja vaikkapa lapsia omaavien avopuolisoiden) verotus palauttaa siihen suuntaan, että esim. molempien puolisoiden osalle sitten tulisi ennen veron laskemista tulon tasaus - samalla kun aviopuolisoilla olisi lakisääkeinen oikeus puoleen puolisonsa tuloista ? Kyllä/ei? Miksi/miksei?
Jos vastasit ei - miten ei-vastauksesi edesauttaa mielestäsi tasa-arvon toteutumista?
a) Pitäisikö mielestänne avio/avopuolisoiden (rekisteröityjen partnerien) työeläkekertymät tasata parisuhteen ajalta? Kyllä/ei - miksi/miksei?
b) pitäisikö mielestänne avio/(ja vaikkapa lapsia omaavien avopuolisoiden) verotus palauttaa siihen suuntaan, että esim. molempien puolisoiden osalle sitten tulisi ennen veron laskemista tulon tasaus - samalla kun aviopuolisoilla olisi lakisääkeinen oikeus puoleen puolisonsa tuloista ? Kyllä/ei? Miksi/miksei?
Jos vastasit ei - miten ei-vastauksesi edesauttaa mielestäsi tasa-arvon toteutumista?
Vastaukset 26
Vanhimmat
a) kyllä, koska tällöin eläkekertymä koskettaisi myös esim. lapsien hoitoajalta tasapuolisesti molempia vanhempia - eikä kotiin jäävä osapuoli olisi puolisoaan heikommassa asemassa eläkekertymän suhteen. Edesauttaisi valinnan mahdollisuuksia kummankin sukupuolen osalta. Toisaalta edesauttaisi parisuhdetta yhteiselon käsitteenä (etenkin kun olisi yhteisiä lapsia).
b) kyllä, koska useissa talouksissa molemmat vanhemmat tekevät yhtä lailla töitä perheen eteen -> myös edut pitäisi lakisääteisesti jakaa huolimatta siitä, kumpi tekee ansiotyötä enemmän, kumpi vähemmän. Samalla vähentäisi esim. sosiaalitukien tarvetta pienemmän verotuksen kautta ja nostaisi kotona tehtävän työn arvostusta... Turvaisi kotona olevan puolison oikeuksia ja edesauttaisi perheen kunnioitusta yhteiskunnan tukipilarina. Ainakin puolisoiden tulisi voida valita tämä malli niin halutessaan (esim. minä valitsisin).
Mielestäni nämä olisivat ensiarvoisia keinoja varmistaa tasa-arvoiset edut parisuhteessa elävien ihmisten välillä ja tukea perhettä yhteiskunnan rakenteellisena tukipilarina.
Itse elän nykyisin yhteiskunnassa, jossa b-kohta on totta. A-kohdan valitsisin ilman muuta välittömästi - juuri siksi, koska perhe on aina mielestäni yhteisyritys, jossa edut on luonnollista tasata, ja jota yhteiskunnan ei ole syytä mitenkään rankaista.
j.pukkila on miettinyt myös asiaa, mutta mahtaako asia edistyä mitenkään, kun sitä tällä palstalla vatvoo?
...tässä etenkin palstan feministien suorat kommentit ja mielipiteet - koska minulla on ollut kuva, että etenkin vasemmistolainen äänekäs feminismi olisi jotenkin näitä asioita vastaan... Ainakin tuota b-kohtaa, kun se piti jostain syystä "verouudistuksissa" "uudistaa" takavuosina.
Silloin lisättiin suorien tukien määrää (jotka muuten keinoina ovat passivoivia), jotka sitten jotenkin "unohtuivat" 90-luvun alun tasolle...
Tuo verotuksen kautta tuleva lapsiperheen tukeminen:
a) kannustaisi juuri työssäkäyntiä passivoivien tukien sijaan
b) pysyisi ajan tasalla yleisen palkka-ja verokehityksen mukana, ilman, että tulisi "unohdeltua" tarkistella sitten ajan myötä noiden "uljaiden uudistuksien ja tukien" vastaavutta reaalielämään...
Mitäs sinä olet mieltä? Vaikka se ei vaikuttaisikaan, niin voinemme asiasta keskustella?
...olet oikeassa siinä, että asiasta on keskusteltu. Mielipidemittausta ei ole tehty kuitenkaan, ja minua kiinnostaisi mahdollisesti asiasta jakautuvat mielipiteet.
Esim. se, olenko minä tässä asiassa esim. "shovinistinen patriarkaalisika", vaiko enemmän feministien linjoilla? (olen asiasta hieman epävarma).
ainakin allekirjoittanut kannattaa toimenpiteitä, jotka vahvistavat perhesiteitä yhteiskunnassa
valitettavasti perhekin on yhteiskunnassamme saati muissa alistettu markkinavoimille
verotus- ja eläkeratkaisuin olisi mahdollista luoda myös kansalaispalkka ja korjata muita yhteiskunnan laiminlyöntejä ja ulosputoamisia ja purkaa yhteiskuntaan pesiytynyt "idiotismi", jota myös byrokratiaksi kutsutaan..
Ihan hyvä, että pyrit kehittämään parannusehdotuksia, mutta näitä sinun ehdotuksiasi ikävä kyllä vain usein vaivaa tuo musta-valkoinen ja yksipuolinen maailmankuvasi.
Esim. tuo avio/avopuolisoiden työeläkekertymät tasaaminen parisuhteen ajalta.
Tällä voitaisiin helpottaa parisuhteessa olevien eläkekertymistä, mutta miten on asian laita yksinhuoltajilla, joita kuitenkin on melko runsaasti nykypäivänä. Kuinka heidän eläkkeensä voitaisiin turvata? samoin jos aviopari eroaisi, niin lasten kanssa jäävän eläkekertymätkö päättyisivät siihen? Tälläisia "poikkeustapauksia" varten(jotka alkavat kohta olla pikemminkin se tavallisempi tapaus) täytysi kehittää oma järjestelmänsä, mistä taas olisi seurauksena varsin epätasa-arvoinen systeemi.
... tuo avioliiton aikainenkin homma jo tasaisi - jopa niitä yksinhuoltajien eläkekertymiä.
Eli missään nimessä ehdotukseni ei olisi askel huonompaan suuntaan?
Vai missä mielessä pidät ehdotustani a) huonompana?
Homma ei olisi keneltäkään pois, ja eduksi heille, jotka tekevät sitä nykyisin "vähempiarvoiseksi" luokiteltua työtä perheessä - olipa kyseessä sitten mies tai nainen (kuten tämä jäljempi yleisemmin vielä ainakin on).
Yksinhuoltajiahan toisaalta se ei-pääasiallisena huoltava osapuoli tukee velvoitetuin elatusmaksuin, niin kuin pittääkin. Eli tältä osin systeemi on hoidossa.
...kuten alempaakin näkyy, kaltaisillamme järkeistäjillä on kuitenkin myös taantumukselliset vastavoimansa.
Miten todistetaan, milloin avoliitto alkoi ja milloin loppui? Entä lyhytkestoiset ovoliitot, 0,5 - 1 vuotta? Eikö tuo malli nosta avioliittoa erikoisasemaan suhteessa muihin parisuhteisiin ja on omiaan pitämään ihmiset yhdessä (aviossa), vaikka puoliväkisin.
Jos nämä seikat voitaisiin selvittää, niin malli olisi minunkin mielestäni ihan hyvä. Mutta mallin toteuttaminen on varmasti melkeinpä mahdotonta näin äkisti ajatellen.
...avoliitossahan homma tulisi ajankohtaiseksi esim. yhteisten lasten tullessa, joiden on todettu mahdollisesti pakostakin aiheuttavan asymmetriaa pariskunnissa.
Avioliittohan on lähtökohtaisesti lupaus "rakastaa toista, kunnes kuolema erottaa" (ainakin valtaosa taitaa noin luvata). Siksi siinä ei nyt kannata suoraan lähteä olettamuksesta että erotaan sitten joskus - eikä rakentaa systeemejä sille pohjalle.
Silloin on parempi, etteivät ihmiset mene lupailemaan tuollaisia kovin kevein perustein, luulen ma.
Mutta lapsettomissa avoliitoissa tuskin on tuollaista tarvetta? Lapsien suhteenkinhan elatusvelvollisuus jne lankeaa sitten automaattisesti, joten homma olisi sitä myöten helppo järjestää.
Toisaaltahan, jotta ei sorsittaisi avoliittoa ihannoivia, voisi helposti järjestää myös, että tuollaista järjestelyä tahtova avopari voisi halutessaan mennä siihen - esim. jos yhteisellä sopimuksella toinen investoisi tuottamattomampaan työuraan jne. ja toisiaan rakastava mies ja nainen (tai sitten miksei myös nämä "partnerit") haluaisivat tasata keskenään myös etujaan yhteisen hyvän eteen.
Feministisesti ajatteleville moni asia voi tuntua mahdottomalta. Siksi tarvitaan taantumuksellisista liikkeistä poikkeavaa, avaraa, tasa-arvoista, uusia uria aukeavaa, ja luovaa ajattelua.
"Eläköön se, ettei pieniä eroja tarvitse polarisoida!"
...hoituu tietojärjestelmien avulla - joissa nykyisinkin pidetään aikans monimutkaisesti yllä näitä eläkekertymälaskelmia.
(Olen joskus tutustunut ETK:n toimintaan - siis eläketurvakeskuksen - joilla on hyvät järjestelmät aiheeseen).
Käytännön byrokratiaa hommassa ei ole juuri yhtään... Ja ihmisten siviilisäätyjä jne. julkiset rekisterit seurailevat muutenkin, joten tiedot ovat automaattisesti saatavissa ja päivitettävissä helposti nykyistenkin ilmoitusvelvollisuuksien mukaan.
Eli homma ei lisää kenenkään velvollisuuksia, korkeintaan lisää vähempituloisen osapuolen oikeuksia parisuhteissa.
Se on sitten eri asia, jos feministit ajattelevat siten, ettei ihmisten tule satsata esim. perheeseen... tosin luulin, että feministit(kin) lopulta olisivat olleet kiinnostuneita esim. tämmöisistä asioista kuin ihmisten valinnan vapauden lisääminen uran/kodin suhteen, tai vaikkapa kotityön huomioiminen paremmin (koska faktahan on se, että nykyisin kotityö on vielä naisvaltaista).
Sinänsähän aloitteeni ei ole feministinen, koska se olisi sukupuoliriippumaton - tässä tapauksessa todennäköisesti tosin enemmän useampien naisten kuin miesten asemaa nykyisestään parantava...
...mutta mikäpäs siinä, ellei feminismi ole siitä kiinnostunut?
"... tuo avioliiton aikainenkin homma jo tasaisi - jopa niitä yksinhuoltajien eläkekertymiä."
Siis miten? Jos pari eroaa heti lapsen synnyttyä, niin eihän se mitään tasoita. Ja toisaalta, monet parit eivtä koskaan mene yhteen, vaikka lapsen saisivatkin. Miten heidän eläkekertymänsä hoidettaisiin?
"Yksinhuoltajiahan toisaalta se ei-pääasiallisena huoltava osapuoli tukee velvoitetuin elatusmaksuin, niin kuin pittääkin. Eli tältä osin systeemi on hoidossa. "
Elatusmaksut menevät lapsen hoitoon eivätkä millään tavoin kerrytä eläkettä. Eli edelleen, kuinka tilanne hoidettaisiin yksinhuoltajien osalta?
Eläkekertymä ei lisäänny sitä tasaamalla. Yhden antsaitsevan ihmisen perheessä, eläke kertyy tasan sen ansaitsevan tulojen mukaisesti. Kotiin jäävälle puolisolle ei siis eläkettä faktisesti kerry lainkaan. Perheet jotka kuvittelevat tämän mallin turvaavan vanhuuden, tulisivat pettymään. Avioeron sattuessa kummankaan työeläketulo ei (pahimmillaan) riitä elämiseen. Työ-ja liikkennevakuutukset perustuvat työtuloista laskettaviin korvauksiin, miten maksettaisi tasattu eläke näissä tapauksissa?
Suomalainen yhteiskunta on rakentunut varsin pitkälle kahden työssäkäyvän tulojen perustalle, jos laajamittaista kotiin jäämistä tapahtuisi, taloutemme ei sitä kestäisi. Lapsiperheen huoltajat ovat työikäisiä ihmisiä, usein myös koulutettuja, arvostimmepa kuinka paljon tahansa kotihoitoa, kovin paljon se ei voi lisääntyä, talouden siitä kärsimättä, näin sekä laajemmin kansantaloudessa että yksityistalouksissa
Nämä mallit joissa "perheyhteyttä" pyritään vaalimaan, ovat suuniteltu siten, että jos perhe ei kasassa pysykään, suhteen kariutumisen aiheuttaman surun lisäksi, tulevat myös ylipääsemättömät taloudelliset ongelmat.
Mikään ei kiellä jakamasta palkka- ja eläketuloja perheen sisällä, niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Byrokratian lisäämistä ei kannata ehdoin tahdoin suunittella.
"Avioliittohan on lähtökohtaisesti lupaus "rakastaa toista, kunnes kuolema erottaa" (ainakin valtaosa taitaa noin luvata). Siksi siinä ei nyt kannata suoraan lähteä olettamuksesta että erotaan sitten joskus - eikä rakentaa systeemejä sille pohjalle. "
Palataanpa nyt taas tähän todelliseen maailmaan. Olisihan se mukavaa, jos järjestelmiä voitaisiin rakentaa ideaalien pohjalle, mutta valitettavasti yhteiskunnalliset järjestelmät toimivat parhaiten, jos ne suunnitellaan todellisuuden pohjalta, eikä kuvitteellsiten ihannemallien mukaan. Suomessa noin joka toinen avioliitto päättyy eroon, joten järjestelmän suunnittelussa on yksinkertaisesti otettava tämä huomioon.
Jos perhe pysyy kasassa, niin mitä erikoista eläkkeen tasaamisesta on, jos tulot (eläkeet) muutenkin jaetaan perheen kesken.
Mielestäni tuo malli tukisi vain eronnutta pienituloista, ennen eläkeikää sairastunutta puolisoa tai lapsia kotona hoitanutta puolisoa.
"Mielestäni tuo malli tukisi vain eronnutta pienituloista, ennen eläkeikää sairastunutta puolisoa tai lapsia kotona hoitanutta puolisoa. "
Kyllä, tämä malli tukee kotiin jäävää puolisoa, sekä eron sattuessa, että elääkkeelle siirtyessä. Toisaalta myös nykymalli sen tekee, tuloja on mahdollista tasata nykyisinkin. Mallin ongelma on sen valheellisuus. Kotiin jäävä voi kuvitella eläkkeen karttuvan, tosiasiassa näin ei tapahdu. Suomalaiset työeläkkeet eivät ole kovinkaan suuria. Eläke kertyy palkkatuloista säästetystä summista. Vain pieni prosentti eläkkeistä on suuruudeltaan sitä luokkaa, että sillä kaksi ihmistä pystyisi huoletta eläkepäiviään viettämään. Suomalainen yhteiskunta on rakentunut kahden palkansaajan mallia tukevaksi, kaikki eläkeratkaisut ovat tehty tämän mukaisesti. Verohelpotuksien avulla, kotiin jäävä puoliso yllättyisi ikävästi eläkkeelle jouduttuaan. Näiden huhaa ideoiden esittäjiltä unohtuu usein kokonaisuus. Tässä mallissa todellisuuden muodostaa se, ettei eläke lisäänny lainkaan vaikka se puolitetaan. Muutos nykymalliin olisi ainoastaan pakkopuolitus.
Vastaukseni on ei, molenpiin kysymyksiin.
Työeläkekertyminen on Suomessa ollut omakohtaiseen työhistoriaan perustuva. Järjestelmä on ollut naisia sorsiva. Kotiin lapsiaan hoitamaan jäävälle puolisolle ei ole työeläkettä kertynyt. Toisaalta yhteiskuntamme on sosiaaliturvineen rakentunut, kaikkien työikäisten palkkatyön varaan. Työeläkejärjestelmään ei ole varaa lisätä kuluja. Tasattu eläke ei riitä elämiseen, elintilanteiden muuttuessa esim. avioeron sattuessa. Hieman jälkijättöiseltä ehdotus kuulostaa muutenkin, naiset eivät ole valmiita kovinkaan suuressa määrin jämään kotiin lapsiaan hoitamaan. Miesten valmiuden ovat vielä vähäisemmät. Kotihoitotukien perusteella eläkettä jo kertyykin.
Verotusta on järjestälmisesti pyritty yksinkertaistamaan, se suuntaus on hyvä. Verovähennysmalli on suurituloisia suosiva. Pienituloiset eivät juurikaan vähennyksistä hyödy, maanviljelijäpariskunnat vielä vähemmän. En ymmärrä kuinka mallisi olisi tasa-arvoa edistävä?
...tämänsuuntaista.
En ymmärrä kommenttiasi, miten kumpikaan malli lisäisi kuluja eläkejärjestelmään? Kyse on vallan helposta laskutoimituksesta. Mielestäni tasa-arvo edistyisi, koska perheillä olisi vara valita esim. sen suhteen, kumpi tekee enemmän ansio- kumpi palkkatyötä. Hommahan suosisi nimen omaan vähemmän ansaitsevaa osapuolta, eikä se olisi pois kummankaan toisaalta ansaitsemasta työeläkkeestä. Perhettä kokonaisuutena tukeva homma olisi.
Perheverotus puolestaan on perheitä suosiva, etenkin sellaisia, joissa puolisoiden välillä on tuloeroja (esim. meillä eräässä tuttavaperheessä aloitteleva mikroyrittäjä painii yrityksensä parissa, vaimo on ansiotyössä ja suurituloisempi -> homma toimisi niin, että perhe hyötyisi, toisaalta jos vaikka vaimo on matalapalkkaisemmassa työssä -> tulot tasattaisiin -> taas perhe hyötyisi) - maanviljelijäpariskuntien suhteenkin homma toimisi mukavasti, koska usein heistäkin toinen puoliso on ansiotyössä...
Nythän valtio kuitenkin katsoo esim. yrittäjän puolison "yrittäjäksi" jne. - ja esim. ansiosidonnaisten tukien osalta katsotaan kuitenkin bruttotuloja, niin kuin kaikki olisi perheiden käytettävissä (bruttona) - tämä on jäänne perheverotusajalta. Minusta olisi loogista ja tasa-arvoista, että myös etujen suhteen perhe pystyisi valitsemaan halutessaan perheverotusmallin.
Pienempi verotus lisäisi esim. sen puolison valinnanmahdollisuutta, joka haluaisi olla pidempään lapsen kanssa kotona. Esim. lähipiirissäni on useita naisia, jotka olisivat oikeasti halunneet olla pidempäänkin kotosalla, mutta ahdas talous pakottaa töihin. Olen ollut ymmärtävinäni, että feministit kannattaisivat naisille lisääntyviä valinnan mahdollisuuksia?
(Ellei sitten feministi lähde olettamuksesta, että suomalainen mies aina pakottaa "uhrinsa" hellan ääreen... jos vain suinkin on mahdollista? :-)
...tämä malli olisi nimenomaan heikompituloisen puolella... tämä tasatun eläkkeen malli. Esim. voisimme hyvin ajatella, että avioliiton ajalta eläkekertymä sitten laskettaisiin siten - sehän lasketaan nytkin vuosittain.
Eli sinä kannatat mallia avioliitossakin, jossa parempituloinen pitää aina kaikki edut? Mielenkiintoista.
Työeläkkeen tasausmalli toimii ainoastaan silloin jos palkkatulosta kertyvä eläke on kohtalainen tai sitä suurempi. Pienen eläkkeen tasaaminen johtaisi köyhyysloukkuihin ja sosiaalimenojen lisääntymiseen. Yhteiskuntamme ei toisaalta jaksa elättää kovinkaan suurta tuottamattomien ihmisten joukkoa. Kotiäitien tuottavuus on toki olemassa, verotuloja ei heiltä toisaalta kerry. Mikä estää perheitä jakamasta työ- ja eläketuloja keskenään? Miksi valtiovallan täytyisi puuttua perheen sisäiseen rahanjakoon? Leskeksi jäävä puolisohan saa jo työeläkkeistä osansa.
Veromalli on suurituloisia suosiva. Toisaalta se purkaisi kannustinloukkuja, joka on sinänsä hyvä. Yksinhuoltajaperheet eivät hyötyisi päinvastoin. Maanviljelijä perheiden hyöty olisi sattumanvarainen. Verotuksen yksinkertaistaminen on hyvä tavoite, erilaisten verotusmallien käyttö lisää vain kikkailuja.
Feministit kannattavat naisille lisääntyviä valinnanmahdollisuuksia. Ammoin jo (toimimattomina) haudattuja hankkeita, he eivät juurikaan suosi.
Totanoin, aluksi haluaisin kertoa miten kiva mies minä vaimolleni olen. Otin yhdeksän vuotta sitten meille molemmille eläkevakuutuksen ja maksan sen meidän molempien puolesta. Maksan joka kuukausi 600 euroa (300 ja 300).
a) Ei pitäisi, aluksi pitäisi tietää että miksi niin pitäisi tehdä. Kysehän on palkkatuloista. Ei niitäkään jaeta tasan.
b)well, kyse on siis siitä,että lasekttaisiin paremman tienaavan progressiota? Sehän olisi helvetin moinen tulonsiirto meidän äveriäälle ja rahassa kylpevälle perheelle, mikä ettei. Tosin se olisi joltakin muulta pois tai siiten pitäisi lainata ulkmailta lisää. Tää ryöstösosialismi vituttaa jo valmiiksi niin paljon, että olen päättänyt olla miettimättä sitä, että muut vievät yli 60 % jokaisesta tienaamastani extra-eurosta. Raha ei ole motivoinut minua vuosikausiin.
verothan ovat investointi infrastruktuuriin ja kaikinpuoliseen yhteiskunnan kehittämiseen, jotta sinullakin on mahdollisuus suureen verotettavaan tuloon, ei yrityskään investoinneitta elä, ja mitä isompi yritys, sen enemmän sen pitäisi investoida, tosin tämä pitäisi kertoa suurimmalle osalle yritysjohtajia, heiltä kun on mm. pallo hukassa
...meillä näyttävät olevan.
a) eläketulojen tasaaminen puolisoiden välillä korostaisi sitä, että tekipä pariskunta töitä kotona tai kodin ulkopuolella, pariskunnan sisällä arvotettaisiin kotityö samalle tasolle kuin ansiotyö. Toisaalta, jos uskoo siihen, että itse kunkin on VAIN ansiotyöllä (esim. vaikkapa toisten lapsia hoitamalla, ei vaikkapa omiaan) eläkkeensä ansaittava, niin silloin lienee loogista sanoa ei.
Itselläni on vähän eri lähtökohta, koska pidän kotityötä yhtä arvokkaana kuin vaikkapa omaa ansiotyötäni -> ja koska vaimoni on avioliittomme aikana tehnyt huomattavasti enemmän kotityötä -> olisi mielestäni loogista, että puolet ansiotyöni eläkekertymästä olisi vaimoni hyväksi, koska hän on tietoisella valinnallaan tukenut uraani. Vapaaehtoinen eläkevakuutus on tietysti yksi keino - tosin, mikäli ne eivät ole verotuksessa vähennettäviä, on lapsiperheen niistä nettotuloista joissakin tilanteissa hankala maksella (työeläkekertymähän otetaan suoraan pois bruttopalkasta, ilman valintaa -> joten ajattelin, että sen voisi ottaa puoliksi sitten molempien piikkiin).
...eli semmoinen logiikka mulla taustalla tässä. Muistelisin tosin, että joku naisjärjestökin olisi taannoin ehdottanut saman tyyppistä ajatusta, en ole kuitenkaan varma, etten vain puhuisi tässä omiani.
b) Siinä olet oikeassa, että tämä ehdottamani malli on tulonsiirto lapsiperheille esim. Suomen nykyisestä. Siksi mm. minun kannatti selkeästi lähteä Suomesta, yli 5% pienempi veroprosentti hieman suuremmilla palkoilla kyllä puraisee mukavasti positiiviseen suuntaan :-) -> toisaalta sitten lapsiperheille tuossa mallissa jäisi enemmän rahaa kulutukseen -> talouden pyörät lähtisivät paremmin pyörimään jne. Kansantaloudellisesti suomi vain velkaantuu, vaikka juuri lapsiperheitä on rokotettu viime vuosikymmenenä rajusti... En tiedä ovatko keinot vääriä, vai elävätkö suomessa tosiaan lapsiperheet vieläkin "yli varojensa". Toisaalta, mun nykykotimaassani lapsiperheet ovat paljon vähemmän verotettuja kokonaisuutena, eikä valtio tunnu velkaantuvan... Eli en aina osta argumentteja kansataloudellisesti, että esim. verotuksen löysentämisratkaisut olisivat nollasummapelin kannalta aina "jostain pois" - esim. voi olla, että kun suomessa verotus ym. on kiristetty äärimmilleen nykyisin, niin juuri sen takia koko talous yskii -> ja maa sen kun velkaantuu.
Minäkin voisin kuvitella tulevani suomeen takaisin, kun olen saanut kasvatettua lapseni täysi-ikäisiksi. Sitten minulla voip olla siihen varaa. Lapset voinevat päättää sitten itse. Kymmenkunta vuotta reilut vielä... Mutta kyllä oli tosi juttu, että nyt kun olen ollut muutaman vuoden järkevän perheverotuksen piirissä, kun lapset ovat olleet pienimpiä ja eniten kotihoitoa vaativia -> ei ole ollut Suomea yhtään ikävä :-)
Eli mun pointti on se, ettei ryöstösosialismin keventäminen välttämättä olisi pois toisilta, vaan se voisi jopa piristää taloutta kokonaisuutena ja sen myötä mutkan kautta koko kansan hyvinvointia. Ryöstösosialismi taas tukehtunee omaan mahdottomuuteensa... Lainsäädäntökin keksii aina uusia kommervenkkejä, sen sijaan että purkaisi rankkoja byrokratiarakenteita julkishallinnosta, jossa yhä enemmän plarataan toisella kädellä rahaa sisään toisella sitten ulos...
"esim. voi olla, että kun suomessa verotus ym. on kiristetty äärimmilleen nykyisin, niin juuri sen takia koko talous yskii"
Kuinkahan kauan tätä mantraa Suomen äärimmilleen kiristetystä verotuksesta toistetaan - varmaan niin kauan että armaiden vuorineuvostemme ei tarvitse maksaa enää veroja ollenkaan.
Verotustahan on jatkuvasti kevennetty ja kevennetty kilpailukyvyn nimissä, sekä tuloverotusta että nyt pääomaverotusta. Keskustellaan myös perintöverotuksen rukkaamisesta.
Lapsiperheiden tulonsiirtojen on täytynyt reaalisesti vähentyä reippaasti, sillä paitsi että lapsilisien ostovoima on vähentynyt noin 14 %:lla kymmenen vuoden takaa, myös lapsiperheiden määrä on vähentynyt. Joka tapauksessa lapsiperheistä huomattava osa elää Suomessa köyhyysrajalla, luonnollisesti siellä on sekä yhden työssäkäyvän varassa olevia perheitä että yh-perheitä.
"lapsiperheille tuossa mallissa jäisi enemmän rahaa kulutukseen -> talouden pyörät lähtisivät paremmin pyörimään"
Epäilemättä kulutus vauhdittaa talouden abstrakteja "pyöriä" jollain tapaa, mutta työllisyyden parantumisena veronalennukset eivät ole Suomessa toistaiseksi näkyneet. Laman jälkeen pääomatulojen osuus kasvusta/BKT:stä on jatkuvasti kasvattanut suhteellista osuuttaan ja siis ansiotulojen osuus on vähentynyt (osuudet olivat samanmoiset viimeksi 60-luvulla, 70- ja 80-luvut olivat sitä solidaarisemman tulonjaon mennyttä kulta-aikaa). Em. tarkoittaa edelleen, että tuloerot ovat jatkuvasti lamasta lähtien kasvaneet. Toisaalta talouskasvusta huolimatta sosiaalietuuksia ei ole korjattu lamaa edeltävälle tasolle. Pikemminkin on saatu nostatettua sellaista henkeä, että "kannustavuutta" tulisi entisestään lisätä (ilmeisesti nyt haetaan jo jotain 50-luvun tasoa ja äitiyspakkaukset pois tyhmiltä loisilta).
Milloin Suomen työteliäs keskiluokka huomaa kuka heitä oikeastaan kusettaa? Ei siellä alapuolella ole sellaisia omaisuuksia, joilla keskiluokan kukkaro paikataan. Tyhjästä on paha nyhjästä.
Sen maan perheverotusmallia, jossa Säreen perhe oleilee, on mahdoton vertailla ottamatta huomioon yhteiskunta- ja työllisyysrakennetta kokonaisuudessaan. Onko yhtä suuri osa väestöstä akateemisesti koulutettu?
Syntyisikö Suomen hyvinvointi siitä, että koulutettaisiin ihmisiä puolet vähemmän, ja hausfraut hoitaisivat lapsia ja kotia miehen palkalla? Ainakin Saksassa tämä malli on toiminut, monesta eri syystä. Lisäksi hausfraut on eläketurvattu - toisin kuin Suomessa tähän asti.
Epäilen kyllä, olisiko suomalaisilla naisilla laajasti halua tällaiseen hausfrau-kulttuuriin. Siitähän feminismi Yhdysvalloissakin alkoi nostaa päätään, kun 50-&60-luvun kotirouvat turhautuivat yhteiskunnallisen roolin puuttumiseensa.