Kun Koraania lukee tai pelkästään silmäilee ensi kerran elämässään, kokemus on tyrmistyttävä: kuinka on mahdollista, että jonkin uskonnon pyhä kirja voi sisältää määräyksiä naisten alistamisesta ja lyömisestä, sotasaaliiden jakamisesta, orjien kohtelusta, käskyjä olla armottomia, petollisia ja väkivaltaisia "likaisia uskottomia" kohtaan ja kiduttaa ja tappaa näitä brutaalein keskiaikaisin menetelmin?
Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja haditheihin, jotka ovat perimätietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muhammad kussakin tilanteessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän joukkomurhia, kidutuksia ja julmia rangaistuksia toimeenpanneen, ryöstö- ja sotaretkiä harjoittaneen, vastustajiaan murhauttaneen, orjanaisia raiskanneen, 9-vuotiaan, tuolloin vielä nukeilla leikkineen tytön kanssa seksisuhteessa olleen ja eläinten rituaalisesta uhraamisesta nauttineen herrasmiehen käyttäytyminen on tarkoitettu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!
Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli sharialle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan muslimien uskonnollisena velvollisuutena on taistella eri menetemin - aseellisesti, taloudellisesti ja verbaalisesti (kätkemällä todelliset intentionsa taqiyya-doktriinin mukaisesti) - maailman kaikkia muita kansakuntia vastaan, kunnes nämä alistuvat Allahin sharian totalitaristiseen pakkojärjestelmään. Vaikka suuri osa muslimeista on autuaalisen tietämättömiä uskontonsa perustoista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata medioista, kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät toteuttamaan uskonnollisia velvollisuuksiaan ja kuinka islamofiilit, poliittisesti korrektit vihervasemmistolaiset tekevät hyödyllisen idiootin roolissa kaikkensa puolustellakseen heitä.
Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa länsimaalaisessa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskonnottomuudenvapauksia, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja vähemmistöjen suojelua niin itsestään selvinä asioina, että hänelle ei välttämättä ole edes juolahtanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaarassa kadota lähivuosikymmeninä ja -vuosisatoina? Vastenmielisyyttä, kuvotusta ja pahoinvointia: islamonauseaa!
"Islamofobia" on sana, jota muslimit ja heidän puolestapuhujansa käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä sharian oikeuslähteet - Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta - sisältävät, mitä muslimimaissa tapahtuu, millaisiin rikoksiin muslimit syyllistyvät länsimaissa, ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa oloissaan. Tämän linkin takana tanskalaisen psykologin Nicolai Sennelsin artikkeli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä "islamofobia" ja ottaa sen sijaan käyttöön sana "islamonausea". Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutustumisesta islamiin ja islamia koskevien ennakkoluulojen hälvenemisestä:
http://www.jihadwatch.org/2012/01/islamonausea-not-islamophobia
Sitäkin järkyttävämpää on tutustua profeetta Muhammadin elämäkertaan ja haditheihin, jotka ovat perimätietona välitettyjä lyhyitä kertomuksia siitä, mitä Muhammad kussakin tilanteessa teki ja sanoi. Mikä pahinta, tämän joukkomurhia, kidutuksia ja julmia rangaistuksia toimeenpanneen, ryöstö- ja sotaretkiä harjoittaneen, vastustajiaan murhauttaneen, orjanaisia raiskanneen, 9-vuotiaan, tuolloin vielä nukeilla leikkineen tytön kanssa seksisuhteessa olleen ja eläinten rituaalisesta uhraamisesta nauttineen herrasmiehen käyttäytyminen on tarkoitettu esikuvaksi kaikille muslimeille ja kaikkina aikoina!
Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta muodostavat perustan islamin laille eli sharialle, joka määrä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuinka muslimin on harjoitettava uskontoaan. Näiden lähteiden mukaan muslimien uskonnollisena velvollisuutena on taistella eri menetemin - aseellisesti, taloudellisesti ja verbaalisesti (kätkemällä todelliset intentionsa taqiyya-doktriinin mukaisesti) - maailman kaikkia muita kansakuntia vastaan, kunnes nämä alistuvat Allahin sharian totalitaristiseen pakkojärjestelmään. Vaikka suuri osa muslimeista on autuaalisen tietämättömiä uskontonsa perustoista ja tavoitteista, voimme päivästä toiseen kyllästymiseen asti seurata medioista, kuinka islamin lähteisiin perehtyneet muslimit pyrkivät toteuttamaan uskonnollisia velvollisuuksiaan ja kuinka islamofiilit, poliittisesti korrektit vihervasemmistolaiset tekevät hyödyllisen idiootin roolissa kaikkensa puolustellakseen heitä.
Mitä tuntemuksia tämä kaikki herättää yksilönvapauksiin tottuneessa länsimaalaisessa, joka pitää ajattelun-, sanan-, uskonnon- ja uskonnottomuudenvapauksia, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja vähemmistöjen suojelua niin itsestään selvinä asioina, että hänelle ei välttämättä ole edes juolahtanut mieleen, että nuo kaikki ovat vaarassa kadota lähivuosikymmeninä ja -vuosisatoina? Vastenmielisyyttä, kuvotusta ja pahoinvointia: islamonauseaa!
"Islamofobia" on sana, jota muslimit ja heidän puolestapuhujansa käyttävät aseena verbaalisessa jihadissa niitä ei-muslimeja vastaan, jotka raportoivat, mitä sharian oikeuslähteet - Koraani, hadithit ja Muhammadin elämäkerta - sisältävät, mitä muslimimaissa tapahtuu, millaisiin rikoksiin muslimit syyllistyvät länsimaissa, ja mitä tavalliset muslimit ja islaminoppineet puhuvat omissa oloissaan. Tämän linkin takana tanskalaisen psykologin Nicolai Sennelsin artikkeli selventää, miksi on syytä lakata käyttämästä järjetöntä termiä "islamofobia" ja ottaa sen sijaan käyttöön sana "islamonausea". Islamonausea ei synny ennakkoluuloista islamia kohtaan vaan päinvastoin tutustumisesta islamiin ja islamia koskevien ennakkoluulojen hälvenemisestä:
http://www.jihadwatch.org/2012/01/islamonausea-not-islamophobia
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki tietävät, että islamofobia on samanlainen termi kuin rasismi nykyisin; sillä ei todellisuudessa tarkoiteta sellaista, joka pelkäisi sairaalloisesti islamia ja muslimeja, vaan ainoastaan henkilöä, joka kertoo julkisuuteen islamin kannalta turhan kiusallisia tosiasioita.
Vrt. homofobia, propagandistinen ilmaisu, jonka avulla yritetään vetää matto asialliselta kritiikiltä.
Käsite "islamofobia" on pseudotiedettä parhaimmillaan.