"Sinä Luojamme häväistys"

No, elikkä, tuo otsikko kertoo jotakin ja se tarkoittaa sitä, että minä en tunne olevani tuon kristillisen suunnan ihmisiä, ainakaan kokemusteni perusteella. Tässä tulee pienimuotoinen romaani; tajusin isäni olevan narsistisesti häiriintynyt ja äitini eli jatkuvassa syyllisyydessä, kun tajusi, että "kärsin" ylivilkkaudesta, syyttäen jatkuvasti itseään. Isä löi minua ja äiti uhosi veitsen kanssa. Molemmat vanhemmat muistuttivat minua usein siitä, mikä vaiva olen ja miten paljon rahaa minun takiani perheen kulutus on yliaktiivinen. Olin 11, kun sossu tuli elämääni ja hypnotisoi äidin uskomaan että olen vammainen. Kun erosimme "käyttösyistä" ev.lut kirkosta ja vanhempani siirtyivät vapaaseurakuntalaisten toimintaan, heidän käytöksensä muuttui täysin. En pitänyt vapislaisten toiminnasta, koska se oli ahdasmielisempää ja sali oli täynnä vanhuksia, ei itseni ikäisiä, rupesin 15-vuotiaana ateistiksi, koska tulin kiusatuksi seurakuntakoulussa (vastaa rippileiriä, vähän vanhoillisempi kuri) ja vanhempani erosivat. Ennen, ku täytin 16 vuotta, olin uutena vuotena kokin ilmaishommiin, eli oli tekemässä riisipuuroa ja jakelemassa ruokaa. Tämän puurojakelun jälkeen menin tauolle syömään, tuli joku 52v mies joka kutsui itseään "Veikoksi" ja pyyti mun numeroo ja isäni antoi, koska tämä sanoi olevansa "Jeesuksen rukousparantaja". Tämä soitteli, pyysi lähettämään itsestäni kuvaa, koska hänen on pakko nähdä rukoiltavan kuva, jotta tämä parantuu. Puhelujen aikana tämä myös vaihtoi puheenaihetta; "pidätkös sinä hiihtämisestä, minä olen lihaksikas mies, haluatko nähdä minut tänä iltana". En kuitenkaan suostunut mihinkään, sillä namusedistä oli puhuttu yläasteella. Seksuaalinen ahdistelu loppui siihen kun annoin äidin vastata puheluun "Heljä ei halua puhua kanssasi, sori". Tosin äiti vieläkin luulee, että tämä mies oli jokin Korkeimman lähetti ennemmin kuin pedari.

Olin 5 vuotta tuhlaajapojan maisemissa, ja hyvin katkeroitunut. Vieläkin on tapahtunut asioita (seurakunnan piireissä), joita en kykene unohtamaan. Haukutaan vammaiseksi, milloin mielipuoleksi ja milloin Jumalan iljetykseksi. On monta kertaa vaihdettu maisemaa, enkä oo tekemisissä vapareiden kanssa (pyynnöstäni, en puhu äitini tai isäni kanssa oikeasta suunnasta). Nykyään oon helluntaiseurakunnassa, odottaen hetkeä, että unohtaisin muiden aiheuttamat arvet.