Masennus -suuri serotoniinihuijaus

Masennus – suuri serotoniinihuijaus

Otsikko viittaa psykologi Aku Kopakkalan saman nimiseen Basam Booksin kustantamaan ja keväällä 2015 julkistettuun kirjaan. Suosittelen selkeästi kirjoitettua kirjaa sekä masentuneille että niille, joiden lähipiirissä on masentuneita ihmisiä eli kaikille suomalaisille.

Aku Kopakkala työskenteli terveydenhuoltoyritys Mehiläisessä 10 vuotta työpsykologian ja psykoterapian palveluiden johtajana sekä sen jälkeen neljä vuotta kuntoutusjohtajana. Mehiläinen päätti irtisanoa Kopakkalan kesäkuussa 2014 sen jälkeen, kun tämä oli YLE TV1:n MOT-ohjelmassa viitannut tutkimustuloksiin, joiden mukaan SSRI-lääkkeet eivät sovellu pitkäaikaiskäyttöön ja saattavat olla syynä masennuksen kroonistumiseen.

Kopakkalan mukaan SSRI-lääkkeet toimivat, mutta eivät juurikaan paremmin kuin pelkkä plasebo eli lumelääke. Se mitä ihminen uskoo, toivoo ja odottaa tapahtuvan, se tapahtuu, oli sitten nauttinut pillereitä tai ei. Kopakkala harmittelee kirjassaan, että valtaosa kuluttajista ja huomattava osa lääkäreistä uskoo SSRI-masennuslääkkeillä olevan aitoa, lumeen ylittävää vaikusta, vaikka niin ei ole.

Mutta siinä kun lumeesta ei ole haittavaikutuksia, voivat SSRI-lääkkeiden sivuoireet olla vakaviakin. SSRI-lääkkeiden on todettu esimerkiksi lisäävän seksuaalisia vaikeuksia, itsemurha-ajatuksia, itsetuhoista käyttäytymistä, halua vahingoittaa muita (kouluampujat), vieroitusoireita, tunteiden puuttumista, positiivisten tunteiden latistumista, masennuksen kroonistumista ja riippuvuutta lääkkeestä.

Kopakkala kritisoikin mielialalääkkeiden liiallista määräämistä. Hänen mukaansa masennusta voi hoitaa myös muilla keinoilla, jotka usein toimivat lääkkeitä paremmin.

Kopakkalan mukaan SSRI-lääkkeet eivät toimi lumetta paremmin, koska masennus ei todellisuudessa johdu serotoniinitasojen heittelystä. Niin vain oletettiin, kun lääkkeiden huomattiin nostavan serotoniinin määrää aivoissa. Ongelma syntyy siitä, että SSRI-lääkkeet nostavat kehon serotoniinimäärän liian korkeaksi, jolloin keho kompensoi tilanteen vähentämällä omaa serotoniinin tuotantoaan. Kun sitten lääkitys lopetetaan, serotoniinin määrä romahtaa, mikä voi johtaa vieroitusoireisiin, joiden myötä masennus voi uusiutua.

On suuri epäkohta, että lääketehtaat tekevät lääketutkimukset itse. Tulokset vinoutuvat helposti lääkkeiden eduksi. Tämä on eettisesti hyvin kyseenalainen tilanne, että voittoa tavoitteleva lääkeyritys tutkii ja tulkitsee itse tuloksia omaksi edukseen.

Lääkefirmojen suuri serotoniinihuijaus on sitä, että niiden mukaan masennus on vain biologinen häiriö aivokemiassa eli serotoniinin vajauksesta johtuva tauti, joka voidaan saada lääkkeellä tasapainoon. Tämä väite ei ole totta. Masennuksella voi olla monia erilaisia syitä eikä aivojen serotoniinitasossa ole mitään vikaa.

Masennukseen voivat vaikuttaa perinnöllinen alttius, varhaiset oppimiskokemukset, erilaiset pahat traumat, epäterveet elämäntavat, sosiaaliset menetykset (kuolema, avioero), tulehdusreaktiot ja väärä vuorokausirytmi.

Kopakkalan mukaan masennuksen hoidossa on käytettävä laajasti muita menetelmiä kuin lääkkeitä, kuten yksilöllisen tilanteen huolellinen tutkimus ja kartoitus, kannustus, toivo, seuranta, laaja-alaisuus, aikabiologiset hoidot, valon vaikutus, psykoterapia ja monet muut terapiat, vertaistuki, ravinto, liikunta, parantava kirjoittaminen, sosiaalisten ongelmien ratkaisu jne. Tärkeintä on hoidon henkilökohtaisuus, sillä masennus ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla.

Joissakin kohdin Kopakkala viittaa hiukan hengellisyyden merkitykseen, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Minä olen uskovana sitä mieltä, että monien muiden hoitokeinojen lisäksi olisi syytä ottaa huomioon myös ihmisen hengellinen ulottuvuus. Monet mielen vaivat voivat johtua myös eri syntien harjoittamisesta, noituuteen sotkeutumisesta ja uskon puutteesta. Tällöin rukous ja aito uskoontulo voivat olla suureksi avuksi myös masennuksesta parantumisessa.

Masennuksen hoidossa voidaan käyttää kaikkia eri keinoja, mutta mielialalääkkeiden turha ja haitallinen syöminen tulisi lopettaa kokonaan ja lääketehtaat tulisi asettaa oikeuteen ihmisille vahingollisten pillereiden markkinoimisesta. Myös lääkärit ja THL voisivat tuntea piston sydämessään siitä, että he ovat johtamassa ihmisiä harhaan ja tarpeettoman medikalisaation uhreiksi vain sen takia, että lääketehtaiden omistajat ja osakkaat saisivat muhkeat voittonsa.

Terveys on kuitenkin liian iso asia, jotta sen voisi antaa rahanahneiden lääkefirmojen päätettäväksi. Big Pharma on jo liikaa terrorisoinut maailmaa. Tässä tärkeässä kansanterveydellisessä asiassa, joka uhkaa varsinkin Suomen nuorisoa, myös poliittisten päättäjien pitäisi herätä ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

www.jouko-piho.fi