Unessa vai hereillä

ihmisen on vaikea sopeutua taantuvaan yhteiskuntaan. Ihmiset ovat lannistuneet ja se tietää ihmiskunnan lisääntyvää henkistä rappeutumista. Ei vieläkään ole opittu sitä että kirjoitettu tai sanottu ei ole totuus. Todellisuus on se mikä on sillä hetkellä todennettavissa konkreettisesti. Tiedotusvälineet vetoavat ihmisen alimpiin vietteihin. Aivopesua toistetaan päivittäin, kuukausittain vuosittain. Joitakin tämä ikuinen alimmalla kehitystasolla kieriskeleminen oksettaa joitakin huumaa ja viehättää. Ei auta vaikka lukisi kaikki maailman viisaat kirjat jos ympäröivä yhteikunta näyttää raadollisuutensa. Ihmisen elämä muodostuu pelkästä pakenemisesta: Paetaan rahaan, yhteiskunnalliseen asemaan, harrastuksiin, mihin hyvänsä mikä toimii huumeena todellisuutta vastaan. Luodaan mielikuvia ja mielikuvien tueksi uusia mielikuvia. Kukaan ei halua nähdä mielkuvista riippumattomia tosiasioita. Ei edes niitä joita tiede on nykyisten mahdollisuuksien puitteissa todeksi todentanut. Tällä rajallisella pienellä planeetalla on ihan oikeasti rajansa. Me emme ehdi avaruuteen seikkailemaan jos ihmisen kasvanutta älyä ei käytetä maapallon suojelemiseen liikakansoitukselta, veden ja ilman saasumiselta, hallitsemattomilta kulkutaudeilta, myrkkykuormituksilta, elintarvikkeiden lisäaineilta ja rahan vallalta mikä alistaa ja tekee alistettuja ja yllyttävää ihmisiä erilaisten poliittisten ja uskonnollisten aatteiden varjolla tappamiseen. Ihmiskunta voi jos haluaa elää hyvää elämää niin kauan kun kukin täällä luontaisesti elää ja on.