http://keskustelu.suomi24.fi/t/6691864#comment-35153067
Terve,
luin aiheesta mm. em. kirjoituksen ja ihmettelen ihmisen kykyä lukea Raamattua suomenkielellä.
"Minä uskon (Raamatun kirjoitukset), mikä estää kastamasta minua? (eräs Filippupsen evankelioima eunukki, jolla oli Etelän Kuningattaren rahatalous hallussaan; Raamattu).
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko..; Jeesus Raamatussa.
Onko uudestisyntyminen (Joh.3) ja kaste jollekin Raamatun lukijalle vaikea käsittää omalta kohdaltaan, jos on niin miksi? Kastavathan, esimerkiksi (ana-/uudelleen-) kastajatkin ihmisiä kuten, esimerkiksi babtistit.
Miksi siis "uskoa vain helluntailaisittain", jos pelastuminen on tärkeämpää, kuin "opin muoto"? Voiko uskoa "vain" sanaa, ilman seurakuntaa? Jos voi, niin miksi uskoa ilman läheisten kanssa pidettävää yhteyttä seurakunnassa?
"Ainoastaan usko!": huudahti Paavali, miksi emme vain usko Jeesukseen ja noudata kirjoitettua sanaa (suhteessa mm. uskovan kasteeseen), sen sijaan, että kamppailisimme epätietoisuuden kanssa? Ottakaamme uskostamme vaarin, onhan se suomeksi luettavissa!
Eikö tieto pelastuksesta ole Jumalan, ja Raamattu jokaisen suomalaisen luettavissa? Miksi jälleen vetoamme minkään seurakunnan "palkka-papistoon", suhteessa uskoomme ja siis pelastukseemme?
Onko usko siis jokaisen omakohtainen valinta? Jos on, niin onnistuneesta valinnastamme on perusteltua kertoa muillekin, sen sijaan, että estelisimme muita uskomasta Raamatun mukaan?
Tämä on käsitykseni, mitä mieltä itse olet?
Terve,
luin aiheesta mm. em. kirjoituksen ja ihmettelen ihmisen kykyä lukea Raamattua suomenkielellä.
"Minä uskon (Raamatun kirjoitukset), mikä estää kastamasta minua? (eräs Filippupsen evankelioima eunukki, jolla oli Etelän Kuningattaren rahatalous hallussaan; Raamattu).
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko..; Jeesus Raamatussa.
Onko uudestisyntyminen (Joh.3) ja kaste jollekin Raamatun lukijalle vaikea käsittää omalta kohdaltaan, jos on niin miksi? Kastavathan, esimerkiksi (ana-/uudelleen-) kastajatkin ihmisiä kuten, esimerkiksi babtistit.
Miksi siis "uskoa vain helluntailaisittain", jos pelastuminen on tärkeämpää, kuin "opin muoto"? Voiko uskoa "vain" sanaa, ilman seurakuntaa? Jos voi, niin miksi uskoa ilman läheisten kanssa pidettävää yhteyttä seurakunnassa?
"Ainoastaan usko!": huudahti Paavali, miksi emme vain usko Jeesukseen ja noudata kirjoitettua sanaa (suhteessa mm. uskovan kasteeseen), sen sijaan, että kamppailisimme epätietoisuuden kanssa? Ottakaamme uskostamme vaarin, onhan se suomeksi luettavissa!
Eikö tieto pelastuksesta ole Jumalan, ja Raamattu jokaisen suomalaisen luettavissa? Miksi jälleen vetoamme minkään seurakunnan "palkka-papistoon", suhteessa uskoomme ja siis pelastukseemme?
Onko usko siis jokaisen omakohtainen valinta? Jos on, niin onnistuneesta valinnastamme on perusteltua kertoa muillekin, sen sijaan, että estelisimme muita uskomasta Raamatun mukaan?
Tämä on käsitykseni, mitä mieltä itse olet?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskominen vailla perusteita ei ole onnistunut valinta. Uuden testamentin tarinat on kirjoitettu kuulopuheiden perusteella paljon väitettyjen tapahtumien jälkeen ja koottu komiteatyönä sekä käännetty eri kielille enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Lähdekritiikki on aina paikallaan ja sen perusteella jeesuskseen uskominen on epäjumalan palvomista. Vanha testamentti taas on täynnä lainauksia vanhemmista uskonnoista. Ihminen keksi jumalan omaksi kuvakseen.