Kaikista edeltävistä kokemuksista huolimatta valtio päätti myydä Trantechin osake-enemmistön ulkomaiselle yritykselle ja Olli Rehn vielä hehkuttaa, että tämä takaa osaamisen ja työpaikkojen säilymisen Suomessa.
Milloin viimeksi näin on käynyt, kun Suomesta on myyty jonkin yrityksen omistus ulkomaille? Kuinka monta kertaa päättäjät voivat tehdä samat virheet?
Tämä ei ollut edes päivän ainoa uutinen, jossa yritys on myyty tai toimintoja siirretty ulkomaille. Kehitys on jatkunut pitkään ja tulee jatkumaan pitkään. Jos Suomen päättäjistä olisi ratkaisemaan ongelmat, ne olisi ratkaistu jo usean edellisen hallituksen aikana tai ainakin nykyinen hallitus olisi ryhtynyt tarvittaviin toimiin - näin ei ole tapahtunut, eikä ole näköpiirissä, että näin tapahtuisi jatkossakaan.
Samaan aikaan Venäjästä on muodostunut vakava sotilaallinen uhka, eivätkä Euroopan tyhjäntoimittajapoliitikot ymmärrä reagoida. Venäjän tasainen aseellisen ylivoiman kasvattaminen on ilmeisesti toiminut, kuten se kuuluisa keino keittää sammakko elävältä niin ettei se ymmärrä hypätä kattilasta ulos - nostetaan lämpöä niin hitaasti, ettei sammakko tajua mitään ennen kuin on myöhäistä.
Suosittelen kaikille hyvin koulunsa käyneille ja erityisesti nuorille lähtemistä Suomesta. Tämä maa ei kertakaikkiaan tarjoa sellaista tulevaisuutta, että tänne kannattaisi jäädä.
Itsellä alkaa ikää olla jo liikaa, eikä koulutus ole sellainen jolle olisi ulkomailla kysyntää. Etsin kuitenkin koko ajan vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia lähteä. On turha uhrata elämäänsä imbesillien johtaman valtion kulissien ylläpitämiseen, koska romahdus tulee joka tapauksessa. Suomen tilanne eroaa suurempiin valtioihin siinä, että niissä on jo havaittavissa jonkinlaista elpymistä ja parempi tulevaisuus vaikean ajan jälkeen. Suomen tapauksessa sellaista ei ole nähtävissä. Suomen kaikista merkittävin ongelma ei ole velka, työttömyys tai edes alijäämä, vaan se ettei ole keksittävissä mitään syytä, miksi yksikään maailman yrityksistä haluaisi sijoittaa tänne mitään merkittävän tason tuotantoa, mitään suunnittelua tai tehdä taloudellisia investointeja. Suomella on liian pienet omat markkinat, vienti on vaikeaa kun ei ole maantieyhteyksiä ja itämeren rahti kallistuu kallistumistaan ja sitten on vielä Venäjän sotilaallinen uhka - sijoittaisitko itse satoja miljoonia teollisuuslaitokseen maassa, joka on sotahullun kansan naapurissa ja jota uhkaillaan?
Jos tämä ei vielä rivikansalaista huolestuta, on hyvä muistaa arkisempi taloudellinen katastrofi joka iskee niin työlliseen kuin työttömään. Suomessa suhteettoman suuri osa kansalaisten varallisuudesta on kiinni kiinteistöissä - siis asunnoissa. Tämä osuus on suurempi kuin esimerkiksi muissa EU-maissa. Jos kiinteistöjen arvo laskee merkittävästi, suuri osa kansalaisten varallisuudesta pyyhkiytyy pois. Vaikka se ei tunnu samalta, se on sama kuin jos pankkitililtä katoaisi kymmeniä, ellei satoja tuhansia rahaa. Pitkäaikainen Työllisten osuuden lasku ja alenevat palkat (hyvätuloinen jää työttömäksi ja löytää valitettavan usein vain pienipalkkaisempaa työtä) tulevat väkisinkin johtamaan asuntojen hinnan tuntuvaan laskuun. Kehitys on jo alkanut, mutta suurin osa kansasta ei ole vielä herännyt siihen, ettei parin sadan tuhannen omakotitalo olekaan enää välttämättä paljonkaan arvoinen jos käy edes kaupaksi. Samoin väärässä paikassa tai kaupungissa oleva kerrostaloasunto josta asukas maksoi 150-300t ei olekaan enää sen arvoinen. Tilanne on myös itseään ruokkiva - kunhan ihmiset vielä laajemmin ymmärtävät hintojen tulevan putoamaan jatkossakin, yhä harvempi ostaa asuntoa ollenkaan - hulluahan se olisi. Kun jälleen asuntoja myydään vähemmän, niiden hinta putoaa entisestään.
Milloin viimeksi näin on käynyt, kun Suomesta on myyty jonkin yrityksen omistus ulkomaille? Kuinka monta kertaa päättäjät voivat tehdä samat virheet?
Tämä ei ollut edes päivän ainoa uutinen, jossa yritys on myyty tai toimintoja siirretty ulkomaille. Kehitys on jatkunut pitkään ja tulee jatkumaan pitkään. Jos Suomen päättäjistä olisi ratkaisemaan ongelmat, ne olisi ratkaistu jo usean edellisen hallituksen aikana tai ainakin nykyinen hallitus olisi ryhtynyt tarvittaviin toimiin - näin ei ole tapahtunut, eikä ole näköpiirissä, että näin tapahtuisi jatkossakaan.
Samaan aikaan Venäjästä on muodostunut vakava sotilaallinen uhka, eivätkä Euroopan tyhjäntoimittajapoliitikot ymmärrä reagoida. Venäjän tasainen aseellisen ylivoiman kasvattaminen on ilmeisesti toiminut, kuten se kuuluisa keino keittää sammakko elävältä niin ettei se ymmärrä hypätä kattilasta ulos - nostetaan lämpöä niin hitaasti, ettei sammakko tajua mitään ennen kuin on myöhäistä.
Suosittelen kaikille hyvin koulunsa käyneille ja erityisesti nuorille lähtemistä Suomesta. Tämä maa ei kertakaikkiaan tarjoa sellaista tulevaisuutta, että tänne kannattaisi jäädä.
Itsellä alkaa ikää olla jo liikaa, eikä koulutus ole sellainen jolle olisi ulkomailla kysyntää. Etsin kuitenkin koko ajan vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia lähteä. On turha uhrata elämäänsä imbesillien johtaman valtion kulissien ylläpitämiseen, koska romahdus tulee joka tapauksessa. Suomen tilanne eroaa suurempiin valtioihin siinä, että niissä on jo havaittavissa jonkinlaista elpymistä ja parempi tulevaisuus vaikean ajan jälkeen. Suomen tapauksessa sellaista ei ole nähtävissä. Suomen kaikista merkittävin ongelma ei ole velka, työttömyys tai edes alijäämä, vaan se ettei ole keksittävissä mitään syytä, miksi yksikään maailman yrityksistä haluaisi sijoittaa tänne mitään merkittävän tason tuotantoa, mitään suunnittelua tai tehdä taloudellisia investointeja. Suomella on liian pienet omat markkinat, vienti on vaikeaa kun ei ole maantieyhteyksiä ja itämeren rahti kallistuu kallistumistaan ja sitten on vielä Venäjän sotilaallinen uhka - sijoittaisitko itse satoja miljoonia teollisuuslaitokseen maassa, joka on sotahullun kansan naapurissa ja jota uhkaillaan?
Jos tämä ei vielä rivikansalaista huolestuta, on hyvä muistaa arkisempi taloudellinen katastrofi joka iskee niin työlliseen kuin työttömään. Suomessa suhteettoman suuri osa kansalaisten varallisuudesta on kiinni kiinteistöissä - siis asunnoissa. Tämä osuus on suurempi kuin esimerkiksi muissa EU-maissa. Jos kiinteistöjen arvo laskee merkittävästi, suuri osa kansalaisten varallisuudesta pyyhkiytyy pois. Vaikka se ei tunnu samalta, se on sama kuin jos pankkitililtä katoaisi kymmeniä, ellei satoja tuhansia rahaa. Pitkäaikainen Työllisten osuuden lasku ja alenevat palkat (hyvätuloinen jää työttömäksi ja löytää valitettavan usein vain pienipalkkaisempaa työtä) tulevat väkisinkin johtamaan asuntojen hinnan tuntuvaan laskuun. Kehitys on jo alkanut, mutta suurin osa kansasta ei ole vielä herännyt siihen, ettei parin sadan tuhannen omakotitalo olekaan enää välttämättä paljonkaan arvoinen jos käy edes kaupaksi. Samoin väärässä paikassa tai kaupungissa oleva kerrostaloasunto josta asukas maksoi 150-300t ei olekaan enää sen arvoinen. Tilanne on myös itseään ruokkiva - kunhan ihmiset vielä laajemmin ymmärtävät hintojen tulevan putoamaan jatkossakin, yhä harvempi ostaa asuntoa ollenkaan - hulluahan se olisi. Kun jälleen asuntoja myydään vähemmän, niiden hinta putoaa entisestään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.