Lähtökohdat; avioliitossa ollaan, molemmilla yksi kipale lapsia, aikuisia, entisestä liitosta, ei yhteisiä.
Nyt pohditaan lesken ja lasten asemaa, jos ja kun aikanaan toinen meistä kuukahtaa pois.
Toiveena molemmilla on, että lapset tulisivat olemaan perinnönjakotilanteessa samassa asemassa toisiinsa nähden, riippumatta siitä kumman vanhempi kuolee pois. On ajateltu sen tapaista, että kaikkeen omaisuuteen jää leskelle täysi hallintaoikeus, tässä vaiheessa lapset ei saisi mitään. Näin turvattaisiin lesken asema. Ja, että ehtona leskelle omaisuuden hallintaan on, että jos hän solmii uuden avioliiton, tässä vaiheessa tulisi perinnönjako lasten kanssa eteen.
Meille lapset on samanarvoisia, "omia" molemmat molemmille.
Jotain tämän tyyppistä kaavailaan.
Siispä kysymykseni onkin, voidaanko tehdä tesamentti keskenään, ilman lakimiehelle maksuja.
Onko tälläinen testamentti sitten todellisuudessa pätevä, jos lesken lapsi lähteekin riitauttamaan sen?
Onko oikeasti mitään merkitystä sillä, että lapset "osallistuvat" testamenttiin, esim kirjaamalla siihen, että tämä on myös heidän toiveensa?
Toiveenamme on myös, ettei sitten aikanaan lapsille tule riitoja meidän omaisuuden vuoksi, siitä mitä kukakin saa, ja mitä toinen ei saa.
Lasten kanssa on tästä vaihtoehdosta keskusteltu myöskin, ja molemmat pitää tätä ainoana oikeana ratkaisuna. Nyt ainekin ;)
Mitä olisi järkevintä tehdä?
testamentin teosta uusioperheessä
8
<50
Vastaukset
- jashfj
Järkevintä olisi keskustella ja teettää testamentti asianajajalla.
Se juristin taksa on lähtökohtaisesti edullisempi testamenttia tehtäessä kuin siitä riideltäessä. Jos varallisuusasemanne ovat suurin piirtein samat, ongelmaa tuskin tulee, vaikka ette tekisi mitään. Ositukset 1. avioliiton purkauduttua on varmaankin tehty.
Lesken asema on turvattu sillä, että lain mukaan hän saa elinaikansa hallita yhteistä tai muuta vainajan jäämistöön kuuluvaa kodikseen sopivaa asuntoa, jollei hän itse omista tällaista asuntoa. Samaten leski saa hallita yhteisessä kodissa olevaa asuntoirtaimistoa.
Omistusoikeuden ensiksi kuolleen jäämistöön edellä mainituin rajoituksin saa hänen lapsensa.
Viimeksi eläneenkin kuoltua ensiksi kuolleen lapsi saa hallintaansa sen osan vanhempansa perinnöstä, mikä oli jäänyt lesken hallintaan. Lesken taas perii hänen lapsensa.
Halusitteko jotain enemmän?- ummikko
Meillä on aatoksena, että, kun toinen kuukahtaa, niin siinä vaiheessa molemmat lapset olisi samalla "viivalla" perinnön suhteen, eli aivan kuten olisivat yhteisiä lapsia, "oikeita" sisaruksia keskenään. Ja sitten kun leski aikansa lähtee pois, lapset siinä vaiheessa perivät kaiken yhdessä.
Tällä halutaan myös turvata leski niin, että jos hän haluaa myydä asunnon ja vaihtaa pienempään asumismuotoon, kaikki olisi lesken hallinnassa.
Omaisuutta ei ole maita ja mantuja, yhdessä kaikki hankittu.
Entisistä avioliitoista on jaot aikoinanasa nuorina tehty, ja sieltä ei kumpasellakaan ole mitään olemassa, kaikki on hävitetty pois. Eli kun aikanaan on avioliitoon menty, on lähdetty melkoisen nolla tilanteesta. Siksi koemme, että lasten on saatava aikanansa kaikki tasapuolisesti. Fifti fifti.
Mietitään kovasti, että miten tämä meidän (ja myös lastemme) toive saataisiin toteutettua, niin että se on vedenpitävä sitten aikanaan.^^koemme, että lasten on saatava aikanansa kaikki tasapuolisesti. Fifti fifti. Mietitään kovasti, että miten tämä meidän (ja myös lastemme) toive saataisiin toteutettua, niin että se on vedenpitävä sitten aikanaan.^^
Jos tuo kaikkien toive pätee myös toisen puolison kuoltua, lain (perintökaaren) mukainen perimys riittää sen toteutumiseen. Miksi kummankin lapsen tulisi periä molemmat puolisot, eikö riitä, että kumpainenkin perii oman vanhempansa (kun perinnöt ovat yhtä suuret)?
Jotta viimeksi eläneen lapsellekin olisi turvattu täysi perintö, lesken olisi uudellen avioituessaan syytä tehdä avioehto, ainakin jos uusi puoliso on leskeä varattomampi. Jos omaisuuden ositusta ei olisi tehty, sekin olisi hyvä ennen uutta avioliittoa tehdä.
Toki voitte testamentilla määrätä, että teistä ensiksi kuolevan perivät molempien lapset puoliksi ja samoin viimeksi kuolevan. Täten saataisiin veroetua, kun molempien perinnöt kahdelle jakautuisivat puoliksi.
Vedenpitävyys ei kuitenkaan ole taattua, mieli kun voi muuttua toisen kuoltua, ja jälkeen elävä voi testamentin omalta osaltaan muuttaa vain oman lapsensa hyväksi.
Hallintaoikeus muuten ei oikeuta omaisuuden (asunnon) myymiseen, siihen tarvitaan omistusoikeus - tai sitten omistaja eli lapsi/lapset lesken kanssa yhteisymmärryksessä myyvät omaisuuden ja sopivat kauppahinnan käyttämisestä/jakamisesta.
- dfgdsfgfghs
Yksi tapa hiukan lieventää mahdollisia perillisten mielenmuutoksia on tehdä testamentti, jossa puolisot testamenttaavat kaiken omaisuutensa toinen toisilleen. Sitten, jos lapset alkavat riidellä, lakiosa on jäämistöstä vain puolet.
En suosittele lakimiehen käyttöä, ellei ole useita suosituksia jollekin tietylle, harvinaiselle, rehelliselle lakimiehelle. Minä en ainakaan sellaista ole löytänyt. Testamentin osaa kyllä tehdä itse. Pitää miettiä tarkkaan, lukea moneen kertaan, ja ainahan sen voi laatia uusiksi, jos huomaa ilmaisseensa jotain epäselvästi. Kahden todistajan etsiminen on vaivattomampaa kuin uusi kallis lakimiehen saatima standardivedos. Mitenkähän olisi adoptointi. Kumpikin vanhempi adoptoisi toistensa lapsen. Biologisilla toisilla vanhemmillakaan ei ole sanomista jos kerran ovat täysi-ikäisiä. Sitä en tiedä onnistuuko jos ovat jo tahoillaan naimisissa.
Viisaammat voisivat arvioida olisiko järkevää.AdoptioL 2:4
"Täysi-ikäisen adoptio
Täysi-ikäisen henkilön adoptio voidaan vahvistaa, jos on selvitetty, että adoptoitava on alaikäisenä ollut adoptionhakijan hoidettavana ja kasvatettavana tai että hänen ja hakijan välille on hänen ollessaan alaikäinen muutoin muodostunut vakiintunut lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava suhde."
Jos adoptio onnistuisi, tuskin kannattaisi sellaiseen ainakaan vedenpitävyysperusteella lähteä.
Puolisot A ja B, lapset a ja b. Puolisoiden varallisuus yhtä suuri (50 50 = 100).
1. Testamentti: "A:n perivät puoliksi a ja b, samoin B:n perivät puoliksi a ja b." A kuolee ensin. Ositus ja perinnönjako: a saa 25, b saa 25, B pitää 50. B kuolee ja oli muuttanut testamenttinsa siten, että b saa kaiken. Lopputulos: a sai 25, b sai 75.
2. Adoptio: A kuolee, a saa 25, b saa 25, B pitää 50. B kuolee ja oli testamentannut kaiken b:lle. a vaatii lakiosan. a saa 12,50, b saa 37,50. Lopputulos: a sai 37,50, b sai 62,50.
Jos siis luottamusta riittää, testamentti, jonka mukaan sekä A:n että B:n perivät puoliksi a ja b, riittää. Molemmissa tapauksissa perilliset kuuluvat 1. veroluokkaan. Varminta on mennä aiemmin mainituin tavoin perintökaaren mukaan, jolloin A:n perii a saaden 50 ja B:n perii b saaden 50.
Juristille tai pankin juristille mars. Muuten tulee hutku paperi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723053
- 552705
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322315- 792178
- 951996
- 521875
- 121576
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171527Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301370Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?291339