Harvemmin täällä on tullut demareita kehutuksi, mutta kehutaan nyt kun aihetta on.
Sisäministeri Kari Rajamäen toiminta poliisin toimintaedellytysten parantamiseksi saa minunlaiseni lain ja järjestyksen miehen hymisemään tyytyväisyydestä.
Eihän ministeri Rajamäen toiminnassa muutoin mitään huomiotaherättävän erinomaista olisi, mutta kun otamme huomioon hänen puoluetaustansa, niin sehän tässä myönteisesti yllättää.
Kaikkihan me tiedämme, että demarit ovat osa sitä edesvastuutonta "edistyksellisten" voimien rintamaa, joka on tehnyt Suomesta valtion, jossa rikolliset saavat hillua mielensä mukaan yhteiskunnan suojeluksessa ja rikoksen uhrien oikeusturva on mitä on.
Tästä syystä ministeri Rajamäen vastuullinen toiminta poliisien toimintaedellytysten parantamiseksi ansaitsee kiitoksen.
Sisäministeri Kari Rajamäen toiminta poliisin toimintaedellytysten parantamiseksi saa minunlaiseni lain ja järjestyksen miehen hymisemään tyytyväisyydestä.
Eihän ministeri Rajamäen toiminnassa muutoin mitään huomiotaherättävän erinomaista olisi, mutta kun otamme huomioon hänen puoluetaustansa, niin sehän tässä myönteisesti yllättää.
Kaikkihan me tiedämme, että demarit ovat osa sitä edesvastuutonta "edistyksellisten" voimien rintamaa, joka on tehnyt Suomesta valtion, jossa rikolliset saavat hillua mielensä mukaan yhteiskunnan suojeluksessa ja rikoksen uhrien oikeusturva on mitä on.
Tästä syystä ministeri Rajamäen vastuullinen toiminta poliisien toimintaedellytysten parantamiseksi ansaitsee kiitoksen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä tuokin eduskunnassa saadaan munittua kunhan vihreät, vasemmistoliitto ja puoluetaustasta riippumaton sosiaalitätisiipi (jota esiintyy mielestäni siis kaikissa puolueissa ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta) pääsee vauhtiin.
Kuuluivatko Hannele Pokka ja Anneli Jäätteenmäkikin näihin edistyksellisiin voimiin toimiessaan oikeusministereinä. Vai tarkoitatko Christoffer Taxellia, Sauli Niinistöä tai Kari Häkämiestä. Oikeusministerinä on nimittäin nähty viimeisen 25 vuoden aikana pääasiassa joku muu kuin demari. Johannes Koskinen on poikkeus tästä pääsäännöstä.
Sinun kommenttisi ovat tietenkin sitä tasoa, jota sinulta sopii odottaa.
Kerro ihan oma, vilpitön näkemyksesi siitä, että mikä on ollut se ideologia, jonka johdolla maamme oikeuslaitos tuomioistuinkäytäntöineen on ajettu tähän nykyiseen tilaan?
Porvareidenko toimesta?
Nyt tultiinkin vähän niin kuin minun alalleni. Olen urani aikan joutunut jonkun verran tuota oikeuslaitoksen toimintaa eir puolilta tutkailemaan.
Oikeuslaitoksen ideologian avainsana on riippumattomuus. Se on riippumaton poliittisesta päätöksenteosta. Muita avainsanoja on tuomioiden ennustettavuus, lainmukaisuus, samanlaisissa asioissa yhdenmukaisuus, oikeusturvan korostaminen, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus, tasapuolisuus. Oikeuslaitos toteuttaa käytännössä sitä lainsäädäntöä, jonka eduskunta on säätänyt.
Asioihin työnsä puolesta perehtyneet eli tuomarit, syyttäjät, poliisi, asianajajat ja oikeushallintovirkamiehet ovat olleet tyytyväisiä oikeuslaitoksen toimintaan. Kansalaisetkin ovat olleet enimmäkseen tyytyväisiä, mutta toki tyytymättömyyttäkin esiintyy silloin, kun omissa oikeusasioissa ole tule itseä miellyttävä tulos. Riita-asiassa monasti jutun hävinnyt puoli on tyytymätön, samoin rikoasioissa mielestään liian kovaan rangaistukseen tuomittu voi olla tyytymätön. Niiden käsitykset taas, jotak eivät ole joutuneet itse tekemisiin oikeuslaitoksen toiminnan kanssa pohjautuvat mediasta saatuun kuvaan. Tämä kuva on yksipuolisesti hyvin rikosoikeusvoittoinen, vaikka rikosasiat muodostavat vain yhden kokonaisuuden tuomioistuimissa käsiteltävistä asioista.
Voisitko kertoa vähän tarkemmin, mikä on se tila, mihin oikeuslaitos tuomioistuinkäytäntöineen on ajettu. Ja mielellään myös sen, millä tavalla se on ajettu siihen tilaan.
...vaikka siitä surullisenkuuluisasta jurvalaisesta huoltoasemayrittäjästä, joka lähti niiden varkaitten perään, joille tuli sitten niitä henkisiä kärsimyksiä.
Äläkä vain väitä, että tämä on yksittäistapaus.
Voitaisiin myös pohtia, että miksi rangaistusasteikot ovat käytössä vain alapäästään.
Yksittäistapauksiin en pysty ottamaan kantaa, koska en tunne kaikkia tapauksen yksityiskohtia. On tietysti selvää, että lain mukaan varkaan verekseltään kiinniottavan tulee sovittaa voimakeinot siihen intressiin nähden, mikä on puolustettava. Jos on oma henki vaarassa, on sallittua hyvinkin voimakkaiden voimakeinojen käyttö, jopa toisen surmaaminen jos muu ei auta. Yhtä selvää on, että omenavarasta ei saa ampua. Näiden ääripäiden välissä sitten joudutaan käymään intressivertailua ja käyttämään harkintaa.
Rangaistusasteikkojen alapään käytön yleisyydelle on jo helpompi löytää rationaalinen peruste. Se on se, että lieviä rikoksia on paljon enemmän kuin törkeitä. Varkauksissa varastetun omaisuuden arvo on usein vähäinen. Esim. rattijuopumuksissa tämä tulee hyvin konkreettisesti esiin. Törkeät rattijuopumukset keskittyvät välille 1,2-2,0 promillea alkoholia veressä. Tätä törkeämmät tapaukset ovat harvinaisia. Meillä tuomittu rangaistus seuraa varsin paljon veren alkoholipitoisuuden määrää. Samoin ylinopeuksissa pienet ylinopeudut ovat paljon tavallisempia kuin suuret. Tämän vuoksi esim. liikennerikoksissa rangaistustusasteikon alapäätä käytetään enemmän kuin yläpäätä.
Sellaisissa rikoksissa, joissa on törkeysluokitusporrastus, käytetään kylä koko skaalaa lievissä ja ns. tavallisissa tekomuodoissa.
Tilanne olisi erittäin ongelmallinen, jos meillä kovin usein jouduttaisiin käyttämään rangaistusasteikkojen yläpäätä. Sehän kertoisi, että Suomessa on erittäin vakavia rikosongelmia. Näin ei onneksi ole ja kv. mittauksissa Suomen rikollisuus asettuu länsimaissa väkivaltarikollisuutta lukunottamatta alhaisemmaksi kuin muualla. Henkirikollisuus on ainoa rikostyyppi, missä Suomi on korkean rikollisuuden maa. Henkirikokset ovat enimmäkseen ryyppysakkitappoja tai muita, joissa alkoholilla on merkittävä osuus.
Suomen vankiluku saatiin 60-luvun jälkeen myös tietoisella politiikalla alennettua pohjoismaiselle tasolle. Varkaita ja rattijuoppoja pantiin vähemmän vankiloihin. Vankilukumme oli selvästi muita Pohjoismaita suurempi. Olisi voinut odottaa, että rikollisuus olisi lähtenyt rajuun nousuun, kun vankien määrää näin vähennettiin lieventämällä rangaistuksia. Toisin kuitenkin kävi. Suomen rikollisuuskehitys ei millään tavalla poikennut senkään jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä. Useimmat rikollisuuteen perehtyneet asiantuntijat ymmärtävätkin sen, ettei rangaistuksilla rikollisuutta vähennetä. Suomessakin painopiste on rikosten torjunnassa ennakolta sekä kiinnijäämisriskin lisäämisessä. Esim. rattijuopumus on vähentynyt sitä mukaa kuin poliisi on lisännyt puhallutuksia.
HYviä esimerkkejä kovien rangaistusten maista ovat USA, Venäjä ja Kiina. Niissä rikollisuuskin on kaikkein suurinta. Siellä missä koviin rangaistuksiin ei uskota, rikollisuus on vähäisintä. Näitä maita ovat ennen muuta Pohjoismaat. Rikollisuutta on myös eniten siellä, missä sosiaaliset ongelmat ja tuloerot ovat suurimmat. Suomessa rikollisuus on historian saatossa keskittynyt sinne, missä on ns. liikaväestöä. Nykyisin tällainen liikaväestökeskittymä on Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä on eniten henkirikollisuutta. Uudellamaalla henkirikoksia on Pohjanmaan länsirannikon ohella vähiten. Asiasta oli jokin aika sitten professori Heikki Ylikankaan kirjoitus Suomen kuvalehdessä.
Arvaa sisälsikö tämä sinun vastauksesi yllätyksiä?
Ei aihetta enempään.
Arvaa sisälsikö tämä sinun vastauksesi yllätyksiä?
Ei aihetta enempään.