Heips kaikki adhd-lasten vanhemmat! Meitin neidillä todettiin adhd dysfasiaa noin vuos sitte. Asian kanssa ollaan ihan sujut mutta, nyt puuttuu sellainen kaveri joka ymmärtää mistä puhun ja jonka kanssa vois vaihtaa kokemuksia näiden ihanien mutta samalla välillä raivostuttavien vilkkaiden lasten kasvatuksesta:) Kirjotelkaa: [email protected]
"Kohtalotovereita" haussa
aippa-78
81151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kohtalotovereita löytyy perheklubilta:
http://perheklubi.net/index.php?showforum=13
miten lapsesi oireili kun sai diagnoosin, itse ollaan menossa adhd tutkimuksiin poikamme kanssa.
t.äiti74
Neiti oli todella vilkas, jopa paikallaan istuessaan jalka kävi koko ajan. Suurin oli ehkä se et ei jaksanu keskittyy yhteen asiaan kovin kauaa ja heti ku jostain kuulus joku ääni ni se vei huomion. Enhän mä ite osannu edes ajatella et sill joku sellanen olis...neuvolast lähetettiin jatko tutkimuksiin lähinnä puheen takia ja siellä sitte lääkärit kiinnitti huomiota tytön vilkkauteen. Ja sitt neiti sai mahdottomia raivareita, luulen et osaks siks et se itsekin turhautus siihen ettei kukaan ymmärtäny sanaakaan mitä se sanos mutt, lekurit sanos et ne liittys myös osaltaan adhd:hen. En osaa oikeen enempää nyt kertoa mutt, jos vaan jotain kysyttävää vielä tulee ni kirjottelehan... Toivottavasti täst oli jotain apua!
Minkä ikäinen tyttönne oli, kun diagnoosi tehtiin? Entä mitä huomasitte puheenkehityksessä?
Tyttö oli neljän kun varsinainen diagnoosi lopulta tehtiin. Muutettiin pienemmälle paikkakunnalle ja täällä vissiin oli enemmän aikaa paneutua tytön asioihin kun Turussa neuvola-ihmisillä. Silloin kaks vuotta sitten kukaan ei saanut selvää tytön puheesta. Jopa mulla oli vaikeuksia välillä ymmärtää mitä neiti tarkoitti. Keväällä 2003 päästiin puheterapiaan ja tällä hetkellä tyttö pystyy keskustelemaan muiden kanssa täysin itsenäiseti. Lauseet on vielä yksinkertaisia ja sanat taipuu väärin mutta sanat on niin selkeitä et niistä saa selvän. Sitten ainut kysymyssana on "Kuka?" ja sillä kysytään jopa "Kuka sä menee?". Silloin kaks vuotta sitten Jennalla oli oikeastaan vaan sellaista omaa kieltä (siansaksaa) nyt se on jäänyt kokonaan pois.
Hei kaikki!
Ottakaa selvää Indigo-lapsista! Googleen hakusanaksi INDIGO ! Teidän ylivilkkaat pienokaisenne voivat saada rauhaa ilman lääkkeitäkin! Surullista, että tieto on niin harvinaista kansan keskuudessa- lapsenne ovat erikoisia ja heillä on tehtävä täällä maan päällä. Itse olen tavannut monia indigoita ja tiedän, mistä puhun. Hyvää Uutta Vuotta teilla ja lapsillenne!
vilkaisemas aloittamani keskustelu...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000381&posting=22000000004797466
Ei ihan hirveen myötäeläviä /-uskovia vastauksia suoranaisesti tipahtanut...
Mä kyllä uskon jollain tapaa tohon indigo-diagnoosiin... Liipasee meinaan läheltä... ;)
Ja rajat on on aina lapsilla ollut.
adhd käytöshäiriöinen poika ja mbd tyttö.
olen ollut yksinhuoltajana mutta nyt olen ollut vuoden uusioperheessä, minun ja lasten elämään tuli mies. ekana pelotti kuinka käy, jaksako hän tätä "vauhdikasta" elämää jota meillä on. mutta näin ollen meillä on mennyt ihan ok, mutta tiedän tunteen kun ei ole ketään jonka kanssa jutella asiasta, joka paikasa mua pidetään äitinä joka vain ei jaksa tai pysty hoitaa kunnolla lapsiaan.
joka paikassa pitää olla selitämässä mikä on ja miks mitäkin joutuu tekee, sossukin vahti mua aijemmin jne, eli oilisi ihan kiva jos voitaisiin kirjoitella ja muutkin jotka luette ja haluisitte kijroitella kanssani, eihän sitä tiedä vaikka löytyis sellinen todellinen ystävä loppu ikäksi.
kirjoitelkaa osoite: [email protected]