Eikö olekin?
Valtiovalta ei ole kertaan kysynyt minulta mielipidettäni mistään asiasta. Enkä ole ainoa, sillä Suomessa on järjestetty tasan kaksi kansanäänestystä mielipideasioista: Euroopan Unioniin liittymisestä vuonna 1994 ja kieltolain kumoamisesta 1931 (http://www.vaalit.fi/fi/index/sivusailiokelluvillesuomenkielinen/kansanaanestykset.html).
Se että säännöllisin väliajoin kysytään, kenen haluaisin edustavan itseäni kunnallis-, eduskunta-, presidentin- tai europarlamenttivaaleissa, ei mielestäni ole kysymys kovinkaan paljolti mielipiteestä, vaan mielikuvasta. Joiltain kysytään vielä saamelaiskäräjillä ja kirkon kerholaisilta kirkkovaltuuston edustajista.
Ääneni annettuani, jos kannattamani henkilö valitaan, hän kuitenkin toimii ensisijaisesti oman omatuntonsa, puoluepolitiikan tai oman kannatustaktikointinsa puolesta. Toki voin ottaa yhteyttää häneen, ja olen niin tehnytkin muutaman edustajan kanssa, mutta se ei vielä tarkoita mitään muuta kuin että hän on saattanut kuulla kantani.
On jotenkin käsittämätöntä että demokratia-laitosta ei ole kehitetty sen perustamisen jälkeen -- siitä on jo pian sata vuotta aikaa. Pieniä muutoksia siellä täällä, muttei mitään mikä todella osallistaisi ihmisiä päätöksenteosta tai mitään mikä tekisi yhteiskunnan todella tuntumaan yhteiseltä.
Uutena ilmiönä ovat kansalaisaloitteet, jotka pääsääntöisesti eivät pääse edes käsittelyyn asti, koska niitä ei ole muotoilleet lakiasiantuntijat vaan tavalliset kansalaiset (joilta ei voi edes odottaa sellaista laaja-alaista ymmärrystä lakimuutoksista tai muista). Ne ovat näennäisdemokratiaa, huutoäänestyksiä nettiajan ihmisille. Se tasa-arvoinen avioliittolakikin olisi ennen pitkää tullut muutenkin, koska se on yleisesti kansan moraalin mukainen ja muutenkin olemme sitoutuneet sellaiseen tasa-arvoisuuteen kansainvälisin sopimuksin.
Näin pieni maa kuin tämäkin on, niin väestöllisesti kuin maantieteellisesti, on outoa ettei ole minkäänlaista notkeutta tai ketteryyttä muutosten tekemiseen tai järjestelmän kehittämiseen.
Miksei esimerkiksi Sveitsin suoran demokratian mallista ole edes puhetta? Siellä vuosien -95 ja -05 järjestettiin 31 kansanäänestystä, joissa kysyttiin kansalaisten mielipidettä 103:een eri kysymykseen (https://en.wikipedia.org/wiki/Voting_in_Switzerland). Siellä laitetaan kansalainen ihan oikeasti miettimään ja ottamaan osaa! Toki sielläkin on ongelmana, että kaikki eivät välitä äänestää, kun äänestysprosentit vaihtelevat 42% ja yli 60% välillä.
Miksei minkäänlaista kehitystä tapahdu? Kansansuvereniteetti on tietysti vaarallinen käsite, sillä se voi johtaa typerysten tyranniaan, mutta siitä huolimatta nykyinen järjestelmä ei osallista eikä edusta kansaa. Miksei demokratiassa kysytä kansalta?
Valtiovalta ei ole kertaan kysynyt minulta mielipidettäni mistään asiasta. Enkä ole ainoa, sillä Suomessa on järjestetty tasan kaksi kansanäänestystä mielipideasioista: Euroopan Unioniin liittymisestä vuonna 1994 ja kieltolain kumoamisesta 1931 (http://www.vaalit.fi/fi/index/sivusailiokelluvillesuomenkielinen/kansanaanestykset.html).
Se että säännöllisin väliajoin kysytään, kenen haluaisin edustavan itseäni kunnallis-, eduskunta-, presidentin- tai europarlamenttivaaleissa, ei mielestäni ole kysymys kovinkaan paljolti mielipiteestä, vaan mielikuvasta. Joiltain kysytään vielä saamelaiskäräjillä ja kirkon kerholaisilta kirkkovaltuuston edustajista.
Ääneni annettuani, jos kannattamani henkilö valitaan, hän kuitenkin toimii ensisijaisesti oman omatuntonsa, puoluepolitiikan tai oman kannatustaktikointinsa puolesta. Toki voin ottaa yhteyttää häneen, ja olen niin tehnytkin muutaman edustajan kanssa, mutta se ei vielä tarkoita mitään muuta kuin että hän on saattanut kuulla kantani.
On jotenkin käsittämätöntä että demokratia-laitosta ei ole kehitetty sen perustamisen jälkeen -- siitä on jo pian sata vuotta aikaa. Pieniä muutoksia siellä täällä, muttei mitään mikä todella osallistaisi ihmisiä päätöksenteosta tai mitään mikä tekisi yhteiskunnan todella tuntumaan yhteiseltä.
Uutena ilmiönä ovat kansalaisaloitteet, jotka pääsääntöisesti eivät pääse edes käsittelyyn asti, koska niitä ei ole muotoilleet lakiasiantuntijat vaan tavalliset kansalaiset (joilta ei voi edes odottaa sellaista laaja-alaista ymmärrystä lakimuutoksista tai muista). Ne ovat näennäisdemokratiaa, huutoäänestyksiä nettiajan ihmisille. Se tasa-arvoinen avioliittolakikin olisi ennen pitkää tullut muutenkin, koska se on yleisesti kansan moraalin mukainen ja muutenkin olemme sitoutuneet sellaiseen tasa-arvoisuuteen kansainvälisin sopimuksin.
Näin pieni maa kuin tämäkin on, niin väestöllisesti kuin maantieteellisesti, on outoa ettei ole minkäänlaista notkeutta tai ketteryyttä muutosten tekemiseen tai järjestelmän kehittämiseen.
Miksei esimerkiksi Sveitsin suoran demokratian mallista ole edes puhetta? Siellä vuosien -95 ja -05 järjestettiin 31 kansanäänestystä, joissa kysyttiin kansalaisten mielipidettä 103:een eri kysymykseen (https://en.wikipedia.org/wiki/Voting_in_Switzerland). Siellä laitetaan kansalainen ihan oikeasti miettimään ja ottamaan osaa! Toki sielläkin on ongelmana, että kaikki eivät välitä äänestää, kun äänestysprosentit vaihtelevat 42% ja yli 60% välillä.
Miksei minkäänlaista kehitystä tapahdu? Kansansuvereniteetti on tietysti vaarallinen käsite, sillä se voi johtaa typerysten tyranniaan, mutta siitä huolimatta nykyinen järjestelmä ei osallista eikä edusta kansaa. Miksei demokratiassa kysytä kansalta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.vaalit.fi/fi/index/sivusailiokelluvillesuomenkielinen/kansanaanestykset.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Voting_in_Switzerland