Joudun maanantainan 10.7.15 psykologille.

Kävin armeijan 01-02, en olisi halunut käydä. Minulla on Kokoomuslaiset vanhemmat, eikä minulla ollut vaihtoehtoa kieltäytyä. Olen perheellinen ja työsskäyvä naimisissa oleva "mallikansalainen."

Armeija jätti minuun kuitenkin sellaiset psyykkiset arvet, joista en ole vieläkään päässyt yli. Vaikka tästä on 13-vuotta pyörivät nämä armeija-asiat päässäni jatkuvasti. En olisi halunut käydä armeijaa. Jouduin tekemään kaikkea sitä mitä pidän vastenmielisenä. Olin 9kk valtion orja ilman mitään kunnioitusta,

Alokasaikana en suorittanut yhtään sotaharjoitusta. En suorittanut taistelijan tutkintoa. Ammuin lähes kaikki maalista ohi. Olin paljon sairastuvalla. Eräs lääkäri alkoi syöttää minulle psyykelääkkeitä huonolla menestykselä. Koin olevani kokoajan vangittu. Harkitsin itsemurhaa. Ammuttiin vähän, muta kovapanos ammunoissa olisin RK:lla ampunut itseni ja kuollut 20-vuotiaana.

Miksi tosiaan en ampunut itseäni armeijassa?

Hyvä kysymys.

Keskeyttää en voinut. Mutta jos vanhemmilleni olisi tullut tieto - poikanne kuoli omankäden kautta ammunnoissa, ehkäpä hekin olisivat ajatelleet jälkeenpäin, että oliko järkevää pakottaa poikaa inttiin, sinne minne se ei halunnut.

Jos vaikka nyt ryhtyisin reservinkieltäytyjäksi, armeija helvetti on ja pysyy muistoissa.

Ihmisen ei koskaan pitäisi tehdä sitä mikä on ristiriidassa hänen omaa vakaumusta vastaan.
7478
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

En myöskään suorittanut J-kauden aselajihaarani sain hylätyn arvosanan. Silti ne pitivät vain minua siellä, ikään kuin vankia.

Äänestä

Suomi on fasismi valtio,

Äänestä

Mielenkiintoista. Minua pidettiin myös "vankina" Santahaminassa v. 2003. Ensin minulle myönnettiin HSL- lomaa ja sen jälkeen kotiuduin kesken e- kauden.
E- luokituksen takia jouduin palamaan takaisin Santahaminaan v. 2007. Kauhukseni sain huomata,että v. 2003 myönnetyt HSL- vapaat pidensivät palvelustani 3 viikkoa. Ajauduin uudelleen auktoriteettien tai oikeastaan wannabe-auktoriteettien kanssa törmäyskurssille.

Minulle langetettiin poistumiskieltoa 14 vuorokautta niskuroinnista. Se oli maksimirangaistus,joka vahvistettiiin silloisen varuskunnan komentajan päätöksellä. Samoihin aikoihin poistumiskieltoon tuomittiin minun lisäkseni kaksi luvatta varuskunnasta poistunutta varusmiestä, jotka olivat ryypiskelleet kaupungilla. He saivat vain 6 päivää poistumiskieltoa.

2 jk:n Kapteenina toimi Vesa Sahlman sekä kapt Hirvonen ja joku luutnantti kaljupää.

Äänestä

Mutta et harkinnut itsemurhaa armeijassa. Eikä se tuntunut jättäneen sinulle traumoja.

Äänestä
  • Mistä sinä sen tiedät mitä tuolloin ajattelin?

    Äänestä

Itse kieltäydyin reservistä. ... joo ja oli elämäni huonoimpia kokemuksia. Olin tosin 11 kk velvollisuuden tunteesta ja typeryydestä. Sain nyt nk.kunnialla suoritettua, mutta en olisi menny, ellei olisi ollut pakko. Yhteiskunta rakentuu työllä ja verorahoilla. Vuosi jäi tehokasta työaikaa turhuuteen ja jopa vahingolliseen hommaan. Yhteiskunta menetti verot ja minä vuoden palkan. Ja paha mieli jäi vuosiksi.

Äänestä

Hjuva että suomen armeijassa semmoiset pellet. Onko niitä paljon, tai tämä kaikki vain yhden venäläisen trollin kirjoitus pientä palkkaa vastaan?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


foodnotGuns kirjoitti:

Kävin armeijan 01-02, en olisi halunut käydä. Minulla on Kokoomuslaiset vanhemmat, eikä minulla ollut vaihtoehtoa kieltäytyä. Olen perheellinen ja työsskäyvä naimisissa oleva "mallikansalainen."

Armeija jätti minuun kuitenkin sellaiset psyykkiset arvet, joista en ole vieläkään päässyt yli. Vaikka tästä on 13-vuotta pyörivät nämä armeija-asiat päässäni jatkuvasti. En olisi halunut käydä armeijaa. Jouduin tekemään kaikkea sitä mitä pidän vastenmielisenä. Olin 9kk valtion orja ilman mitään kunnioitusta,

Alokasaikana en suorittanut yhtään sotaharjoitusta. En suorittanut taistelijan tutkintoa. Ammuin lähes kaikki maalista ohi. Olin paljon sairastuvalla. Eräs lääkäri alkoi syöttää minulle psyykelääkkeitä huonolla menestykselä. Koin olevani kokoajan vangittu. Harkitsin itsemurhaa. Ammuttiin vähän, muta kovapanos ammunoissa olisin RK:lla ampunut itseni ja kuollut 20-vuotiaana.

Miksi tosiaan en ampunut itseäni armeijassa?

Hyvä kysymys.

Keskeyttää en voinut. Mutta jos vanhemmilleni olisi tullut tieto - poikanne kuoli omankäden kautta ammunnoissa, ehkäpä hekin olisivat ajatelleet jälkeenpäin, että oliko järkevää pakottaa poikaa inttiin, sinne minne se ei halunnut.

Jos vaikka nyt ryhtyisin reservinkieltäytyjäksi, armeija helvetti on ja pysyy muistoissa.

Ihmisen ei koskaan pitäisi tehdä sitä mikä on ristiriidassa hänen omaa vakaumusta vastaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu