Nyt paljon julkisuudessa ollut yhteiskuntasopimus askarruttaa paljon, onko se oikeudenmukainen, tarpeellinen ja onko siitä hyötyä. On puhuttu yksikkökustannusten alentamisesta, suomalaisen tuotteen kilpailukyvyn parantamiseksi. Kuulostaa kaukaa haetulta teorialta, se, että työntekijän viikkotyöaikaa pidennetään esim. poistamalla ns. pekkasvapaa, tai joku arkipyhä, ei vaikuta yksikköhintaan monenkaan tuotteen osalta juuri mitään. Suomalaisen tuotteen kilpailukyvyn ovat vieneet massiivinen byrokratiakoneisto, yliampuva säätely ja säännöstö, joilla aiheutetaan ylimääräisiä lisäkuluja tuotantoon. Suomi on ollut aina etunenässä ottamassa käyttöön EU:n päättämiä rajoituksia, määräyksiä ja lisämaksuja teollisen tuotannon kiusaksi, ja nämä etelä europan maat, joiden moraalikäsitys on hieman "väljempi" kuin tiukkalinjaisella Suomella, vähät välittävät näistä säännöistä, vaan ottavat ne vuosia myöhemmin käyttöön, ja vielä rankasti soveltaen oman etunsa mukaisiksi (ja sittenkin usein vasta pakon edessä). Suurin kilpailukyvyn helpotus olisi höllentää tätä tiukkaa sääntelyä ja järjettömiä teollisuudelle suunnattuja maksuja, edes tilapäisesti, jotta päästään pahimman yli.
Työajan pidennystä kannatan kyllä, mutta vain näiden osa-aika työntekijöiden kohdalla, eli nämä nollatunti sopimukset ja muutkin kohtuuttoman vähäisillä työtunneilla tehdyt sopimukset tarkkailuun. Yritysmaailma on ottanut tämän hyväksi tarkoitetun osa-aikatyön väärinkäyttönsä kohteeksi, ja väistelee näillä sopimuksilla lomarahojen ja vapaapäivien maksamista. Tällaisilla muutamien tuntien työsopimuksilla ei nosteta suomalaisten ostovoimaa, vaan ylläpidetään kotimarkkinoiden matalasuhdannetta. Tämän saman ostovoiman leikkauksen tekee myös tämä ehdotettu yhteiskuntasopimus, jos se toteutetaan palkkoja leikkaamalla. Syy-seuraus suhde tulee olemaan päivänselvä; ostovoima laskee kotimaassa - kotimaan markkinoille suuntautuneet yritykset menettävät myyntiä, joten he vähentävät kapasiteettiä (=työvoimaa), ja saadaan taas lisää työttömiä - ostovoima laskee edelleen... ja kierre jatkuu. Joku yksittäinen ulkomaan kauppaan suuntautunut yritys voi korjata potin tästä sopimuksesta, mutta jääkö siitä saatu hyöty Suomeen, vaikea uskoa, kun on nähnyt yritysten innokkuuden siirtää toimintojaan pois Suomesta, ja vielä kaiken huippuna merkittävien yritysjohtajien vievän omaisuuttaan veroparatiisiin suojaan Suomen verottajalta.
Palkkojen vaikutus yksikkökustannukseen on sinällään jo epäuskottava, mutta kun aihetta tarkastelee vielä muultakin kantilta; vertailua on tehty muihin europan maihin, joten jatketaan sillä linjalla. Mikä on veroaste muissa EU-maissa verrattuna suomalaiseen?... ja otetaanpa mukaan tähän vertailuun kaikki Suomeen säädetyt välilliset verot (polttoainevero, tupakkavero, makeisvero, arvonlisävero, yms.) Veroa Suomessa maksetaan moneen kertaan tuotetta ostaessa, varmasti vertailun kärkipäässä. Jos vertaillaankin mitä suomalaiselle palkansaajalle jää kuukaudessa nettona käteen kun hän on maksanut kaikki arkipäiväiset kulunsa ja vastaava nettosumma EU-veljeltään. Tästäkään näkökulmasta katsoen yhteiskuntasopimus ei vaikuta kovin oikeudenmukaiselta, saatikka, jos nähdään sopimus tulonsiirtona palkansaajalta yrityksien omistajille. Tilastot alkavatkin näyttää aivan toiselta, koska suomalainen hintataso on ylivertainen kalleudessaan monelle työtuntivertailussa olevan maan hintatason kanssa. Ja tähän ostoskorivertailun hintaeroonkin syynä on suurimmalta osalta maahamme säädetyt kymmenet "raippaverot" ja tuotantoa hankaloittavat tiukkapipoiset lait ja määräykset.
Työajan pidennystä kannatan kyllä, mutta vain näiden osa-aika työntekijöiden kohdalla, eli nämä nollatunti sopimukset ja muutkin kohtuuttoman vähäisillä työtunneilla tehdyt sopimukset tarkkailuun. Yritysmaailma on ottanut tämän hyväksi tarkoitetun osa-aikatyön väärinkäyttönsä kohteeksi, ja väistelee näillä sopimuksilla lomarahojen ja vapaapäivien maksamista. Tällaisilla muutamien tuntien työsopimuksilla ei nosteta suomalaisten ostovoimaa, vaan ylläpidetään kotimarkkinoiden matalasuhdannetta. Tämän saman ostovoiman leikkauksen tekee myös tämä ehdotettu yhteiskuntasopimus, jos se toteutetaan palkkoja leikkaamalla. Syy-seuraus suhde tulee olemaan päivänselvä; ostovoima laskee kotimaassa - kotimaan markkinoille suuntautuneet yritykset menettävät myyntiä, joten he vähentävät kapasiteettiä (=työvoimaa), ja saadaan taas lisää työttömiä - ostovoima laskee edelleen... ja kierre jatkuu. Joku yksittäinen ulkomaan kauppaan suuntautunut yritys voi korjata potin tästä sopimuksesta, mutta jääkö siitä saatu hyöty Suomeen, vaikea uskoa, kun on nähnyt yritysten innokkuuden siirtää toimintojaan pois Suomesta, ja vielä kaiken huippuna merkittävien yritysjohtajien vievän omaisuuttaan veroparatiisiin suojaan Suomen verottajalta.
Palkkojen vaikutus yksikkökustannukseen on sinällään jo epäuskottava, mutta kun aihetta tarkastelee vielä muultakin kantilta; vertailua on tehty muihin europan maihin, joten jatketaan sillä linjalla. Mikä on veroaste muissa EU-maissa verrattuna suomalaiseen?... ja otetaanpa mukaan tähän vertailuun kaikki Suomeen säädetyt välilliset verot (polttoainevero, tupakkavero, makeisvero, arvonlisävero, yms.) Veroa Suomessa maksetaan moneen kertaan tuotetta ostaessa, varmasti vertailun kärkipäässä. Jos vertaillaankin mitä suomalaiselle palkansaajalle jää kuukaudessa nettona käteen kun hän on maksanut kaikki arkipäiväiset kulunsa ja vastaava nettosumma EU-veljeltään. Tästäkään näkökulmasta katsoen yhteiskuntasopimus ei vaikuta kovin oikeudenmukaiselta, saatikka, jos nähdään sopimus tulonsiirtona palkansaajalta yrityksien omistajille. Tilastot alkavatkin näyttää aivan toiselta, koska suomalainen hintataso on ylivertainen kalleudessaan monelle työtuntivertailussa olevan maan hintatason kanssa. Ja tähän ostoskorivertailun hintaeroonkin syynä on suurimmalta osalta maahamme säädetyt kymmenet "raippaverot" ja tuotantoa hankaloittavat tiukkapipoiset lait ja määräykset.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt ajettavalla mallilla tulee Yhteiskurjuussopimus
Odottaisi avoimempaa tiedottamista sopimuksen sisällöstä ja vaikutuksista työntekijälle