Aina pitäisi olla niin helvetin positiivinen. Vaikuttaa vähän siltä että ollakseen hyväksytty ihminen, täytyisi aina hymyillä ja pitäisi olla "positiivinen" asenne maailmaa ja muita kohtaan...No mulla ei vittu vie ole! Oon vihainen kaikille hymistelijöille ja pakkopositiivisuusidiooteille! Ja olen vihainen oikeastaan melkein koko maailmalle ja ihmiskunnalle. Joskus ihmiset saa mut niin vihaiseksi että haluaisin vain ruveta erakoksi.
Ihmiset on ajaneet tämän maailman niin paskaan jamaan ettei mitään rajaa. Ympäristö tuhotaan, köyhiä sorretaan ja rikoksia tehdään. Sitten pitäisi vielä tälläisessä paskaisessa maailmassa olla positiivinen ja iloinen! Älkä vittu viitsikö...Vihaiseksi tässä tulee. EI musta ole tulossa mitään menestyjää, jonka olisi helppo hymyillä.
Ne positiivisuusmulkut eivät tajua että joillakin ihmisillä on oikeasti vaikeaa. Jotkut ovat koko elämänsä ajan tapelleet kroonisia sairauksia vastaan, joutuneet pitkäaikaistyöttömiksi, masentuneet tai ajautuneet alkoholismiin kaiken sen paskan vuoksi mitä tämä maailma tarjoaa. Positiivisuuspaskiaiset syyttää aina ihmisiä ja ajattelevat että koska heillä menee hyvin, niin epäonni on aina omaa syytä. En tiedä mikä raivostuttaa mua yhtä paljon kuin tuo...
On helppoa olla positiivinen kun on huipulla. Kun sulla on asunto, työpaikka, perhe ja mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa, niin kyllähän silloin voi olla positiivinen. Mutta älä tule tyrkyttämään juttuasi niille jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita kuin sinä! Äläkä tule saatana vieköön sanomaan mulle että "olen liian negatiivinen" tai että minun pitäisi ottaa "positiivisempi" asenne elämään niin menestyisin!
Oikeastaan, haistakaa pitkä paska!
Ihmiset on ajaneet tämän maailman niin paskaan jamaan ettei mitään rajaa. Ympäristö tuhotaan, köyhiä sorretaan ja rikoksia tehdään. Sitten pitäisi vielä tälläisessä paskaisessa maailmassa olla positiivinen ja iloinen! Älkä vittu viitsikö...Vihaiseksi tässä tulee. EI musta ole tulossa mitään menestyjää, jonka olisi helppo hymyillä.
Ne positiivisuusmulkut eivät tajua että joillakin ihmisillä on oikeasti vaikeaa. Jotkut ovat koko elämänsä ajan tapelleet kroonisia sairauksia vastaan, joutuneet pitkäaikaistyöttömiksi, masentuneet tai ajautuneet alkoholismiin kaiken sen paskan vuoksi mitä tämä maailma tarjoaa. Positiivisuuspaskiaiset syyttää aina ihmisiä ja ajattelevat että koska heillä menee hyvin, niin epäonni on aina omaa syytä. En tiedä mikä raivostuttaa mua yhtä paljon kuin tuo...
On helppoa olla positiivinen kun on huipulla. Kun sulla on asunto, työpaikka, perhe ja mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa, niin kyllähän silloin voi olla positiivinen. Mutta älä tule tyrkyttämään juttuasi niille jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita kuin sinä! Äläkä tule saatana vieköön sanomaan mulle että "olen liian negatiivinen" tai että minun pitäisi ottaa "positiivisempi" asenne elämään niin menestyisin!
Oikeastaan, haistakaa pitkä paska!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi! heil!
Haistakaa paskat typerykset. Mistä näitä kuspäitä aina sikiää.
Nämä ovat jokaisen OMIA valintoja joten turha nupista. Jos haluattw olla Idiootteja niin olkaa aivan rauhassa.
Ketään ei kiinnosta.
Mua ärsyttää semmoset ihmiset joilla on aina kaikki hyvin ja muutenki ei ikinä mitään huolia. Kai sitä elämä jää elämättä jos aina esitetään niin täydellistä.
Just. Samat fiilikset on mullakin. Kun elämä oikeasti potkii päähän ja läheiset sairastaa, niin olepa siinä positiivinen ja hymyile. Eihän ne sellaset ymmärrä, joilla kaikki asiat on kunnossa ja elämä näyttää sen aurinkoisemman puolen, ett muilla asiat ei ole yhtä hyvin. Jotkut luulevat vielä ettei se toinen ole yrittänyt vaan on laiska ja typerä jne.. Kun ei ole onnistunut, niin ei ole onnistunut. Kerran eräässä paikassa yks henkilö kertoi ett oli lyhyellä aikavälillä menettänyt kaks läheistä ihmistä, lohdutin häntä, niin eiköhän eräs hyypiö tullut sanomaan, ett tuon surevan pitäis tehdä jotain hyvää, ett epäonni katkeais. Oli hilkulla etten olis lyönyt sitä hyypiötä, syyllistää toista toisten poismenosta. Olis pitänyt suunsa kiinni, pahoitti vaan lisää sen surevan tunteita.
Olen yrittänyt olla positiivinen ja ajatellut positiivisesti silloinkin, kun sain potkut töistä. Jotka muuten olivat laittomat. Yritin aloittaa uudelleen nollasta vaikka sivussa käsittelin potkuihin liittyviä asioita. Sain paljon kuraa päälleni potkujen antajalta ja samalla hain uutta työpaikkaa ja koulutuspaikkaa ja tuttava sanoi, ett mitäs tuosta enää puhut. Hänellä oli kaikki hyvin, oli suhteiden avulla saanut hyvän työpaikan. Hänellä oli tapa leuhkia sillä, ett HÄNELLÄ on töitä. Mulle sanoi kerran, ett mun pitäis ruveta siivoojaksi. Joo, mikäs siinä, kyllä mä siivoustöitä teinkin, mutt sitten tuli käsien ihon kans ongelmia ja se ei sitten mennyt hänen jakeluun. Jankatti monesti, ett kuinka hän tykkäisi tehdä siivousta työkseen, jos ei tekis sihteerihommia. Niin varmaan, joo. Siinä oli sellainen tapaus, joka ei ymmärtänyt toista ihmistä. Kun taas kerran loppui työt, niin sanoi, ett mikä sua vaivaa, ootko sä muka masentunut. Hän ei ymmärtänyt, hänellä oli se suojatyöpaikka. Jos häneltä loppuis työt, se olis hänelle maailmanloppu, hän ei osaa tehdä muuta työtä kuin tuota toimistotyötä. Mä taas olen tehnyt sitä sun tätä ja olen tottunut jo ett mikään työ ei ole ikuista ja mä en ole korvaamaton.
Elämä on pistänyt kovien paikkojen eteen, enää ei löydy positiivisuutta. Läheisten hoitaminen ei ole ollut positiivinen kokemus. Joten ei ihme, jos en pahemmin hymyile. Loppuvuonna oli kahdet hautajaiset lyhyellä aikavälillä, sekään ei hymyilytä. Ei ole yhtäkään ystävää enää, ainoa pisti välit poikki, löydettyään omalle tasolleen paremmin sopivia ystäviä. Mä en muuten kertaakaan yltänyt yhdenkään tuttavan ystävätasolle asti, sekään ei hymyilytä. Yritä siinä olla positiivinen, kun tietää ettei kelvannut kenelläkään edes ystäväksi. Yks tuttava sanoikin suoraan, ett oli pelkästä säälistä ollut mun kans tekemisissä. Eli joo, hymyä huuleen vaikka syvän rinnasa märkänis. Ihmiset ei kestä kuunnella toisten murheita, aina pitäis olla iloinen ja hymyillä ja nauraa. Mun kyllä pitäis sitten jaksaa kuunnella heitä, kun heillä on jotain pikkumurheita. Ei ihme, ett olen negatiivisuutta täynnä, olen saanut paljon negatiivista kohtelua osakseni. Yritä siinä sitten olla positiivinen, kun aina epäonnistut kaikessa mitä teet, taistelet jatkuvasti tuulimyllyjä vastaan, aina on vastatuuli. Ehkä sitä vaan on syntynyt epäonniseksi, niin kuin Aku Ankka. Ei silläkään mikään mennyt putkeen, aina hommat kolahti kiville.
Niin ja mikä mua eniten risoo, niin tämä. Jos näille positiiveille rutiset kurjuuttasi, ne sanoo. Älä aina valita ja marise. Niin sulle tapahtuu kuin ajattelet.
Tuokaan ei pidä kyllä paikkaansa. Meinaan kokeiltu on.
Miksi ei koskaan muka saisi tuoda julki pahaaoloaan ja harmituksiaan. Ainako pitäisi olla vaan hymy perseessä asti ja lallattaa menemään. Mutta kun ei aina millään jaksa. Ongelmat syövät ihmistä ja imevät ihmisestä joskus kaiken voiman.
Joskus jopa niin, ettei jaksa edes valittaa, tai kiukutella. Elämässä on ne hyvät ja huonot päivät. Eikä meistä kaikista ei ole näyttelijöiksi, filmaamaan muita fiiliksiä, kuin niitä mitä todellakin tuntee. Jos menee huonosti. Niin ei sitä mun mielestä tarvis kenenkään peitellä.
Tää oli hauska :D
Kirjoitukset olivat hyviä. Tulee mieleen että kirjoittajat ovat juuri niitä aitoja ja tunnollisia ihmisiä jotka osaavat ottaa toiset huomioon. Ihmiset ympärillä näyttää olevan välinpitämättömiä ja nämä fiksut ja älykkäät huomaa teennäiset heti. En tykkää itse yltiöpositiivisista jotka saattavat sanoa että onhan sulla vielä kauniit lapset ja olet vielä elossa mitä sä itket jos ei tukka enää kasvakaan. En saisi valittaa. Jotkut valittavat rumista sirmien kynsistä tai katkenneesta kynnestä ja sitä päivitellään. Ym.
Onneksi ihmiset saa olla sellaisia kuin ovat.
Minä taa vihaan uskovaisia, jotka tyrkyttävät omis uskomuksia elämän totuutena, väheksyen minun älykkyyttäni henkisenä ihmisenä :)
Vihaan myös ihmisiä jotka käskevät, neuvovat antamaa anteeksi toisille, mutta se ei ole niin yksinkertainen asia.
Anteeksianto kun edellyttää viisautta vapautus sisäisestä vihasta ja sen syiden ymmärryksestä sydämestä lähteväksi oivallukseksi.
Ymmärrän aloittajaa tosi hyvin :)
Kannattaa olla sellainen kuin on ja hyväksyä se itsessä.
Toisille voi sanoa suoraa, että minulla on oikeus olla sellainen kuin olen !
Maailma on täynnä sinun kaltaisia. Minä en hetkeäkään kaipaa mitään negaa. Vain positiivisesti ajattelevia.
Oma habitukseni on pitkästä pettymysten sarjasta johtuen useimmiten luotaantyöntävän myrtsi. Hyvin harvat mua moikkaavat.
Kun vielä yksinäinen ihan erakkouteen asti olen niin en enää itse sitä nettikirjoitteluilla toisille ihmisille kaupitte.
Virheesi on se, että kuvittelet positiivisten ihmisten elämän olevan aina murheetonta. Olet väärässä. Elämä on jatkuvaa ylämäkeä ja alamäkeä. Se vaatii välillä melkoista ponnistelua ja kyllä, asenne on lopulta oma valinta. Tunnen ihmisiä joilla menee oikeasti huonosti, huonommin kuin monella muulla ja silti jaksavat olla positiivisia. Sellainen ihminen saa täyden kunnioitukseni. Valittajat taas...
Toi oli hyvin ja suoraan sanottu ,noin se juuri on .Mutta olen ajatellut ,että joka noin
sanoo kärsii itse omasta nekatiivisuudestaan , heti kun toinen on vähänkin
alamaissa silloin isketään koska varmastikkin tuntee itsessään sen nekatiivisuuden
saman tien ,eikä halua etes :myöntää sitä itselleen .Loppujen lopuksi sanoja on
todella nekatiivinen persoona ei hän muuten siitä huomauttele .
Miksi haluan olla positiivine?
Siksi että pysyisin elossa!!!!!!!!!!!!
Jokainen päivä tuo uusia haasteita, usein tuntuu ettei niistä jaksa päästä yli. Silloin on niiiiiiiiiiiiiiiiiiin helppoa vajota aallon pohjalle. Kokemuksien kautta on saanut huomata että sieltä ( henkinen) nousu vaatii paljon, paljon enemmän energiaa. Energiaa joka ( hengissä pysymiseksi) on aivan PAKKO käyttää positiivisuuteen.
Onkohan aloittaja koskaan nähnyt omaa napaansa pidemmälle?
Onkohan aloittaja koskaan vaivautunut ajattelemaan että monilla ihmisillä yksinkertaisesti ei ole tuota aloittajan hallitsemaa luksusta vaipua negatiivisuuteen ja vihaamaan positiivisuutta.
Aloittajan valitsema mielipide veisi liian monelta katon pään päältä ja leivän pöydästä!
Aloittajan mielipiteitä kannattavien ihmisten olisi katsottava oman laatikkonsa ulkopuolelle.
Kyllä! Aamen! Ja ei, en tyrkytä uskontoani.
Olisko se niin,että suu hymyilee,vaikka sydän itkee.?
Silloin kun on paha mieli,kyllä se voi näkyä,mutta voisi sen pitää omana tietonaan,ja useinhan niin on,että kysyttäessä vointia,vastaus on kiitos hyvää.
Ei ihmiset tahdo kuulla valituksia,monilla voi olla todellisia murheitakin,ja kyllä pienemmät ainakin täytyy oppia kestämään hymyillen.
Kuolinvuoteella sitten voimme sanoa"Paska reissu,mutta tulipa tehtyä"