Minun kamalan onneton elämäni

Taas tässä naputellaan jotain jonnekin pilveen ja avaruuteen tekstiä jota ei varmaan saa katoamaan vaikka itse katoankin.
Lapsuuden muistikuvani joka on voimakas ja ennen syntymääni.
Olin jossakin "taivaassa" paikassa jossa oli värejä joita ei maan päällä ole näkynyt. Kuin sateenkaaren sävyjä ja siltä väliltä. Olin en ruumis vaan valo ja kaikki muutkin siellä olivat sitä näkymättömiä "henkiä"? tai "sieluja"? ´Seisoimme ´ ja otimme vastaan ikään kuin käskyjä. Minun kohdalle tuli käsky; "sinä synnyt perheeseen jossa sinulla on jo vuoden vanhempi sisar." " Sinun tehtäväsi on kärsiä, mutta se aika on rajallinen!" (Aikansa kutakin siis.) -Jumala on siis antanut jokaiselle sielulle jonkun tehtävän jollekin se on pilkka, jollekin kärsimys, jollekin ahdistus, jollekin sairaudet, jollekin kurjuus ja köyhyys, jollekin nöyryytykset ja pilkka koko elämän kestävä. Meidän tulee vaan kestää kaikki se mitä on tuleva eikä puolustautua edes sanallisesti ei Jeesuskaan puolustautunut vaikka häntä nimiteltiin ties miksi. Kun sinua lyödään oikealle poskelle käännä silloin Vasenkin!!!! -Tässä se salaisuus teille jotka kärsitte mistä milloinkin suru, murhe, ahdistus, työttömyys, kaikilla meillä on se jokin, vaikka naapurit eivät sitä tiedä ja kadehtivat kun on päällä puhdas paita ja naama puuteroitu viimeisen päälle kaikki tuska ja kärsimys peitetty! Tämä muisto ajasta ennen syntymää on kantanut minua nyt 53-vuotta jo. Kun on ollut niin pimeää ja synkkää kärsimystä että olen halunnut antaa periksi, niin silloin muistan että katsopa tämä elämä kuitenkin ihan loppuun asti ja päätä vasta sitten kannattiko. Meillä on vain yksi elämä ja meidät palkitaan sen mukaan minkä ja miten me koettelemukset kestämme.
-Todellakin synnyin perheeseen jossa minulla oli jo vuoden vanha sisar ja tähänastinen elämäni on ollut kärsimystä täynnä.
On lyöty ja ruoskittu sähköjohdolla johon oli kiinitetty "tursmanneja" nauloja! Änkytin lapsuudessani lyöntien takia myös koulussa ja kieltäydyin puhumasta ääneen ja siitä johtui kiusaaminen oppilas joka ei puhu! Myös työ-yhteisössä kiusaaminen jatkui eristämisellä koska olin hyvä ja raitis ihminen. En juonut, en polttanut, en harrastanut paheita. Minulle todellakin valkeni että minun tulee kantaa kaikki minkä saan tyynesti tappelematta ja ilman oikeudenkäyntejä kateellisia panettelijoita vastaan , palkkio siitä tulee taivaissa!
Haluaisitteko te minun elämäni?
Tuskin.
Olen tehnyt virheitä olisi pitänyt luottaa Jumalaan jatkuvasti koko ajan vaikka en hänen johdatuksessa tuntenut olevani näissä koettelemuksissa. Muistakaa kaikki täällä maan päällä koetellaan on rintasyöpää ja muita sairauksia konkursseja avioeroja. Tuskaa kuolemaa. Kehotukseni onkin että rukoilkaa lakkaamatta ja kiittäkää niistä hyvistä asioista Jumalaa, jolta Hän on teitä kuitenkin suojellut!
Te vaan ette tiedä että teidän sieluistanne heitetään arpaa ja käydään kauppaa!
Älkää langetko kiusaukseen.
Itse huomasin vuosi sitten rikkoneeni 10- käskyistä ainakin 9, ja ajatuskin synnin tekemisestä on rikkomus joten uskon rikkoneeni ne 10. Joten olen katunut kaikkia ja luetellut ne Jumalalle. Elämän pelko vaihtuikin kuoleman peloksi kun tajusin oman syntisyyteni. Luulin olevani puhdas, ajatukseni eivät olleet vaan olin katkeroitunut 6-vuotta ihmistä vastaan joka sanoi minusta väärän todistuksen! Olisi pitänyt vaan antaa mennä toisesta korvasta ulos.

Tässä jotakin ohjenuoraa teille jotka elätte ahdistuksen murheen ja vaivan laaksossa ettekä näe valoa! Te olette se valo älkää antako valon himmentyä ja lampun sammua murheen laaksossakaan vaan uskokaa, toivokaa ja rakastakaa!
Ilman Rakkautta ei ole mitään!