Kirjoittanut J. C. Ryle (1816–1900), suom. Samuel Korhonen
Olla rukoilematta on olla ilman Jumalaa, ilman Kristusta, ilman armoa, ilman toivoa ja ilman taivasta. Se on olla tiellä helvettiin. Vieläkö ihmettelet, että kysyn: Rukoiletko?
Kysyn uudelleen, rukoiletko, koska tapa rukoilla on yksi varmimmista tosi kristityn merkeistä.
Tässä suhteessa kaikki Jumalan lapset maan päällä ovat samankaltaisia. Siitä hetkestä alkaen, kun heidän uskonnossaan on jotakin elämää ja todellisuutta, he rukoilevat. Aivan kuten ensimmäinen elämän merkki vauvassa sen synnyttyä maailmaan on hengittäminen, niin myös ensimmäinen miesten ja naisten teko heidän synnyttyään uudesti, on rukoileminen. Tämä on yksi Jumalan valittujen yhteisistä merkeistä: ”He huutavat häntä avuksi yötä päivää” (Luuk. 18:1). Pyhä Henki, joka tekee heistä uusia luomuksia, työstää heissä tunteen lapseudesta ja panee heidät huutamaan ”Abba Isä” (Room. 8:15). Kun Herra Jeesus tekee heidät eläviksi, hän antaa heille äänen ja kielen ja sanoo heille: ”Älä ole enää mykkä.” Jumalalla ei ole mykkiä lapsia. He näkevät armon ja hyväksymisen tarpeensa. He tuntevat tyhjyytensä ja heikkoutensa. He eivät osaa tehdä toisin kuin tekevät. Heidän täytyy rukoilla.
Olen tutkinut huolellisesti Jumalan pyhien elämää Raamatussa. En löydä yhtään, jonka historiaa enemmän on kerrottu, joka ei olisi ollut rukouksen mies. Löydän sen mainittuna hurskaitten tunnuspiirteenä, että ”te Isänänne huudatte avuksi häntä” (1. Piet. 1:17) tai ”avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä” (1. Kor. 1:2). Pahojen tunnuspiirteenä mainitaan se tosiasia, että ”eivät avuksensa huuda Herraa” (Ps. 14:4).
Read Full Post »
https://ajankohtainen.wordpress.com/category/hengelliset/rukous-ja-siunaus/
Olla rukoilematta on olla ilman Jumalaa, ilman Kristusta, ilman armoa, ilman toivoa ja ilman taivasta. Se on olla tiellä helvettiin. Vieläkö ihmettelet, että kysyn: Rukoiletko?
Kysyn uudelleen, rukoiletko, koska tapa rukoilla on yksi varmimmista tosi kristityn merkeistä.
Tässä suhteessa kaikki Jumalan lapset maan päällä ovat samankaltaisia. Siitä hetkestä alkaen, kun heidän uskonnossaan on jotakin elämää ja todellisuutta, he rukoilevat. Aivan kuten ensimmäinen elämän merkki vauvassa sen synnyttyä maailmaan on hengittäminen, niin myös ensimmäinen miesten ja naisten teko heidän synnyttyään uudesti, on rukoileminen. Tämä on yksi Jumalan valittujen yhteisistä merkeistä: ”He huutavat häntä avuksi yötä päivää” (Luuk. 18:1). Pyhä Henki, joka tekee heistä uusia luomuksia, työstää heissä tunteen lapseudesta ja panee heidät huutamaan ”Abba Isä” (Room. 8:15). Kun Herra Jeesus tekee heidät eläviksi, hän antaa heille äänen ja kielen ja sanoo heille: ”Älä ole enää mykkä.” Jumalalla ei ole mykkiä lapsia. He näkevät armon ja hyväksymisen tarpeensa. He tuntevat tyhjyytensä ja heikkoutensa. He eivät osaa tehdä toisin kuin tekevät. Heidän täytyy rukoilla.
Olen tutkinut huolellisesti Jumalan pyhien elämää Raamatussa. En löydä yhtään, jonka historiaa enemmän on kerrottu, joka ei olisi ollut rukouksen mies. Löydän sen mainittuna hurskaitten tunnuspiirteenä, että ”te Isänänne huudatte avuksi häntä” (1. Piet. 1:17) tai ”avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä” (1. Kor. 1:2). Pahojen tunnuspiirteenä mainitaan se tosiasia, että ”eivät avuksensa huuda Herraa” (Ps. 14:4).
Read Full Post »
https://ajankohtainen.wordpress.com/category/hengelliset/rukous-ja-siunaus/
Vastaukset 4
Vanhimmat
''Kysyn uudelleen, rukoiletko, koska tapa rukoilla on yksi varmimmista tosi kristityn merkeistä''.
Rakas Herrani, Jeesus Kristus, tässä minä olen, kuule rukoukseni, joka syvältä sydämestäni lähtee ja kansani puolesta itkee. Herra, armahda meitä, siunaa ja varjele meitä, Suomen kansaa. Alati tätä sinulta rukoilen.
Aamen!
Kiitos, Herra, että olet antanut rukoilijoita, jotka pysyvät ''muurinaukossa'' rukoillen.
Synnintunnustus
Taivaallinen Isä.
Sinä loit tämän maan, sen kasvit ja eläimet
iloksi itsellesi ja ihmisille.
Sinä uskoit haltuumme hyvän maailman,
mutta me olemme kääntyneet sinua vastaan.
Me olemme ajaneet teoillamme
koko luomakunnan kuoleman tielle
ja nyt näyttää siltä,
että kaikki mihin koskemme menee rikki.
Isä, me tunnustamme, että olemme voimattomat
katkaisemaan tuhon kierrettä.
Usein silloinkin kun tiedämme,
mitä elämän suojelemiseksi pitäisi tehdä,
me emme muuta suuntaa.
Me kulutamme yli kohtuuden
ja anastamme leivän tulevilta sukupolvilta,
joita meidän tulisi rakastaa kuin itseämme.
Ahneus ja välinpitämättömyys
riivaavat meitä joka päivä.
Isä, anna meille anteeksi.
Vapauta meidät tuhoavasta käyttäytymisestä
ja sytytä meissä rakkaus,
joka ohjaa oikeisiin tekoihin
kaikkia luotujasi kohtaan.