Menin taannoin kirkkoon jumalanpalvelukseen. Työkuvioista tuttu ihminen näki tämän, ja levitti tietoa tästä työpaikalla. Aivan suoraan kukaan ei ole tästä minulle sanonut. Pari vihjaavaa kommenttia olen asiasta kuullut. Ilmeisesti on suomalaisessa kulttuurissa todella outoa ja suorastaan halveksittavaa mennä kirkkoon sunnuntaina. Tästä johtuen en ole enää uskaltanut mennä paikallisseurakuntaan jumalanpalvelukseen. Kerran soitin jopa palvelevaan puhelimeen asiasta, kun tämä minua ahdisti. Päivystäjä(kin) oli sitä mieltä, että usko/ uskonto on lähinnä yksityisasia. Nykyään lähinnä tyydyn radion tai television hartausohjelmiin. Sen verran traumatisoitunut olen asiasta. Minulle kirkko ei ole paljon "kummempi" paikka kuin vaikkapa lähikauppa tai kirjasto tai vaikka uimahalli. Mutta- ilmeisesti sillä, että joku työkaveri menee kirkkoon, on jotain uutisarvoa työpaikalla, ja lähinnä negatiivista sellaista... Olisko sillä uutisarvoa, jos menisin vapaa-aikanani vaikkapa kirjastoon ? Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten tällaiseen pitäisi suhtautua ?
uskovaisuus
epämukavaa
30<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minusta vähän outoa, että yhden kirkkokäynnin vuoksi leimataan ihmisiä. Mitä se kenellekään kuuluu vaikka kävisikin kirkossa vaikka joka sunnuntai. Jokaisella kuitenkin on uskonnonvapaus harjoittaa uskontoaan sen mukaan kuin katsoo tarpeellisesksi itselleen.
Mikäli työpaikallasi on allekirjoitettava jonkinlainen vaitiolovelvollisuus, mikä voi koskea esim. työntekijöiden uskonnollista vakaumusta jne. voit ottaa siihen vedoten asian puheeksi esimiehesi tai työsuojeluasiamiehesi kanssa. Tiedossani ei ole tällaisten tapausten käsittelyjä, mutta käsittääkseni tuollaisten sopimusten mukaan huhujen levittäjä voi saada kenkää. On sitten toinen asia katsottaisiinko henkilön käyminen kirkossa vapaa-ajallaan asiaksi, josta mainitseminen kajoaisi tähän yksityisyyden suojaan, mitä mainittu vaitiolovelvollisuus pyrkii takaamaan. Esimiehen puheille meneminen voidaan tietysti tulkita jonkinlaisena pelkuruutena tai vasikointina, mutta se ei ole mikään syys sietää kiusaamista.
Reaktiosi (ahdistuminen ja kirkossa käymisen välttely) perusteella et taida olla sellainen ihminen, joka kävisi selvittämään tätä asiaa suoraan tuon juoruilijan kanssa. Mutta vaihtoehtohan on sekin, että käyt kysymässä tältä, että mitä tämä oikein tavoittelee levitellessään kertomuksia tekemisistäsi. Tässä kohtaa voisit jotenkin korostuneesti myös tiedustella, että miksi tämä juoruilija on asioitasi kiinnostunut, ja jos kerran on kiinnostunut, niin miksei tule käymään niitä läpi kanssasi, vaan kertoilee niistä muille. Mikäli työpaikallasi on paljon kusipäitä, niin voit saada tietysti tästä vain lisää paskaa niskaasi (olettaen siis, että jo koet sitä niiskaasi jotenkin saaneesi).
Suomalaiset ovat uteliaita ja kovia juoruamaan. Monet myös ajattelevat ja piinaavat päätään sillä, mitä minusta muut ajattelevat.
Olihan tämä sinusta kertojakin kirkossa? En usko että hän ihan tahallaan tahtoi aiheuttaa sinulle mielipahaa vaan tuli lörpötelleeksi tarpeettomia.
Ja yleensä ihmiset puhuvat, jos kohtaavat jotain tavallisesta poikkeavaa. Jos naapurin sinkku saa yllättäen "uuden" vieraan, niin siitä jutellaan tätien kesken siihen asti kunnes uutinen muuttuu arkipäiväiseksi.
Itselläni on eräs utelias sukulainen, joka orjailee mitä muut hänestä ajattelevat, mutta tiiraa jatkuvasti kadulle, kuka liikkuu, ja miten pukeutuu ja mitä puuhaa ... Aina hän on myös utsimassa, että oliko se ja se siellä, ym.
Olen jo sen verran elämään kokenut ja nähnyt, etten piittaa mitä toiset ovat liikkumisistani ja elämästäni mieltä. Tietenkään ei saa tietoisesti aiheuttaa lähimmäiselle vahinkoa ja harmia.
Rohkaisen sinua elämään ja liikkumaan vapaasti. Kirkko ja sen tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja sinulla on oikeus niihin osallistua.
Opettele olemaan oma itsesi välittämättä toisten puheista.
Henkilö tuli vastaan lähellä kirkon sisäänkäyntiä. Hänellä on ollut tapana kävellä kirkon ohi ennen jumalanpalveluksen alkua. Ei itse kuitenkaan osallistu. Yritän palstalla lähinnä herättää keskustelua siitä, mitä ajatuksia työpaikkajuoruilu tällaisista asioista herättää. Se, mitä ihmiset ajattelevat niinkään ei ole oleellista. Työpaikkajuoruilu vaan niistä asioista, jotka eivät käsittääkseni mitenkään liity työntekoon, on epämukavaa.
Eli kyseessä on vähän outo tyyppi. Ellei paljon.
Minusta ihmisten kirkossa käyminen ei ihan riitä juorun aiheeksi työpaikalla sen enempää kuin Alkossa käyminenkään tai kirjastossa.
Sairaana pitäisin sellaista ihmistä, joka vahtii kirkon ulkopuolella, kuka menee kirkkoon.
Itse en kiusaantuisi, jos joku työpaikalla mainitsisi nähneensä minut menossa kirkkoon. Eikä siitä kovin mehevää juttua taatusti syntyisi, ei sen mehevämpää kuin siitäkään, että minut olisi nähty menossa konserttiin. Paitsi jos asiaan liittyy jotain muutakin kuten erikoinen seuralainen, vahva humala tms. Mutta silloinhan koko juoru ei enää liitykään siihen, mihin olin menossa vaan aivan muuhun.
Siis, kirkossa käyminen sinänsä ei riitä juorun aiheeksi ellei siihen liity jotain erikoista.
"Työpaikkajuoruilu vaan niistä asioista, jotka eivät käsittääkseni mitenkään liity työntekoon, on epämukavaa."
Minusta taas on oikein mukavaa, kun huomataan ja mainitaan. Jonkun kirkkoreissuista ei kuitenkaan juttua synny.
Itse saattaisin tokaista moisesta asiasta juorulioille että niinpä olinkin kirkossa, so what? - Niin joutuisivat selittämään juoruilunsa syyn tai sitten 'häntä koipien' välissä nolostumaan tms. sillä eihän tuo nyt ole asia eikä mikään juoruiluun. Ei ainakaan kannatais olla menemättä jonnekin jonne haluaa, moisten takia.
Ihme tyyppi jos sen takia jaksaa vahtia kirkon luona että näkis kuka sinne menee, - sitä vois vähän jo ihmetelläkin- eiköhän muuta tekemistä hänellä.
Ei ole kokemusta tuollaisesta. Mutta kokemusta on tästä aloituksesta jonka olet aikaisemminkin tehnyt :)
Kyllä ihmiset ovat sitten kyynisiä ja tympeitä. Tämä kirjoitus on kuule täysin vilpitön ja täysin totta. Jos sinulla ei ole rakentavampaa sanomista, miksi pyörit palstalla ?
Mitä rakentavaa oli omassa kommentissasi? Miksi pitää samoja aloituksia tehdä koneen kertaan?
Ei pidä paikkaansa. Tämä on ainutkertainen viesti.
Älä valehtele!
Se vain kertoo suomalaisesta naulanreikäisyydestä ja kapeudesta!
jos kastettu ja ripitetty menee kaljakuppilaan se on kunniallista, jos kirkkoon se on häpeällistä suorastaan.
Olen huomannut, että ihmiset puhuvat, tekee mitä tahansa. Sen tähden en enää piittaakaan siitä, mitä muut puhuvat.
Käyn kirkossa joka sunnuntai ja viihdyn omissa oloissani.
hyvä ystävä. kun luin kirjoituksesi, tuli päällimmäisenä mieleen, että ehkä sinun itsesi pitäisi hakea apua siihen, että näin pienestä asiasta ahdistut noin voimakkaasti. eihän tässä maailmassa uskaltaisi tehdä yhtään mitään, jos toisten mielipiteet ja juoruilu vaikuttaisi noin paljon. en todellakaan halua puolustella työkaveriesi käytöstä, mutta tuollaista nyt vain tapahtuu. kaikkein parasta itselle on jos tekee sitä mitä haluaa ja on välittämättä toisten mielipiteistä jos kerran ei tee kenellekään mitään pahaa.
Minua alkoi ent.työpaikassa esimiehen (osastonhoitajan) sijainen (mies) nimitellä paaviksi (olen nainen vielä-enkä roomalaiskatolilainen).Enkä ollut edes hänelle sanonut käyväni missään kirkossa, vaan puhunut asiasta maahanmuuttajatyökaverille(hoitaja).Tämä oli hierarkinen sairaalaympäristö ja itse olin tuolloin siivoojan sijaisena eli alinta kastia tuossa työyhteisöhierarkiassa. Mitä siis voimme tästä ajatella...?
Kyllä osaan kuvitella, että se on noin.
Jotenkin militantit ateistit ovat saaneet vallan yhteiskunnassamme. He saavat kuitenkin vapaasti levittää milittanttia ateismia, sen sijaan he kieltävät jopa keskustelemasta toisen kanssa mistään, vaikka ei olisi levittämässä mitään.
Fiksu vastaus. Itsellänikin on sellainen fiilis, että militantti ateismi näin näyttää kasvonsa. Olo on kuin ateistisessa Neuvostoliitossa, jossa kirkkoon menijöitä kytätään. Monissa maissa jo suljetaan kirkkoja ja myydään niitä. Sama lienee täälläkin edessä jossain vaiheessa...
Mitenkäs tämä nyt sitten näin ristiriitaisesti voi olla? Nääs kun uskoviksi ilakoituja miehiä valittiin valtion johtoon tässä taannoin, niin liputettiin täällä oikein urakalla kuinka kristitty maa tämä on ja hyvä näin - kristilliset ovat arvot ja kaikki on niin kristittyä että. Mutta nyt kun sopii heittäytyä marttyyriksi, niin tämä onkin kauhea ateistien suorittamien vainojen paikka. Koittakaa nyt päättää oletteko te kristityn maan enemmistökansalaisia vai oletteko te jotain vainottuja marttyyreita ateistihelvetissä.
Vai mitä jos pysyttäydyttäisiin totuudessa? Eli pysytään siinä, että tämä on pohjoismainen hyvinvoitivaltio, jossa valitsee uskonnonvapaus. Jos oikeuttanne uskoa tai olla uskomatta joku loukkaa siten miten siitä laissa on säädetty, niin toimikaa lain mukaan. On yhtä ihottavaa väittää, että "Suomi on kristitty maa" kuin, että "maallistuneisuus ja ateismi vainoavat kristittypoloisia". Sellainen tekee vääryyttä kaikkea sitä kohtaan, miten maamme on kehittynyt afganistanmaisesta dystopiasta sivistysmaaksi.
Jos te pelästytte pelkästä tuijotuksesta niin aiotteko kieltää Jeesuksen jos joku uhkaa henkeänne?
Tiedätte varmaan mitä seuraa Jeesuksesta luopumisesta. Kumpi on pelottavampaa
kadotus vai ihmisten viha?
Eikö se ole parempi, että kiusataan uskovaisuudesta kuin että kiusataan jostakin muusta.Kun monilla työpaikoilla kuitenkin kiusataan.Viimeisimmässä työpaikassani olisi yllättäen ollut eduksi jos uskovaisuuteni olisi alunalkaenkin työtovereiden keskuudessa levinnyt. Eipä tuolloin olisi työllistettynä ollut pahimman luokan sovinisti päässyt levittelemään juttuja, että minä häntä mukamas yritän kun itse aina kun muita ei ollut lähistöllä lauleskeli törkeitä seksistisiä lauluja ja naljautteli sovinistisia juttujaan.Tuollaisen taunon jutut eivät ehkä niin hyvin olisi menneet läpi.Tiedä sitten menivätkö ne muutoinkaan...
Kirkossa käyminen ei mielestäni ole hävettävää, salattavaa tai noloa, vaan päinvastoin. Juoruista ei kannata välittää. Ota puheeksi asia työkavereiden kanssa, että käyt kirkossa, niin tuskinpa kukaan sulle päin naamaa siitä virnuilee.
Älä missään nimessä lopeta kirkossa käyntiä. Lue MATTEUS 5:10-11.:" Autuaita ovat ne, jotka vanahurskauden tähden vainotaan; autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valhetellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa."
UT:ssä todetaan myös, että JOKAINEN joka kristillistä elämää viettää tulee vainotuksi. Pilkka ja vaino on opetuslapsen osa ja siihen tulee alistua eikä pelätä pahan puhujia. Hei saavat kuitenkin palkkansa. Täällä netissä luin eräältä toiselta palstalta, miten uskovaa opettajaa pilkannut oppilas lyötiin mykkyydellä vuosien ajaksi. Myöhemmin hän tuli uskoon ja tunnusti, mistä se johtui.
Ole rohkeasti suolana ja valona tämän mädäntyneen maailman keskellä. Mädät kalat tullaan verkoista aikojen lopulla heitettämän pois. Tuo vaino on merkkinä siitä, että uskosi on tulemassa uuteen vaiheeseen. Jos alistut, se voi johtaa uskon kuihtuminen ja Jeesuksen kieltämiseen.
Me ihmiset olemme syntisiä ja pahoja. Itse ainakin tarvitsen parannusta. Kyllä sitä helposti ajattelee ja ruotii mielessään, jos näkee ja kuulee jotain. Eilen illalla olin myöhään lenkillä ja kävin erään illanvirkun luona. Matkan varrella on kapakka ja mielessäni arvostelin kun minulla tuttu henkilö kääntyi bupin kohdalla kaverinsa kanssa kaljapaikkaan. Kunpa se jäisi edes oman pään synniksi arvostelu.
On se kumma että jos näkee jotain negatiivista, niin se jää mieleen ja siitä tekee mieli möläyttää vaikka työpaikan kahvihuoneessa. Niistä kauniista asioista ei sitten riitä paljoa puhuttavaa.
Jos työpaikalla jatkuvasti arvostelee ja juoruaa työkavereistaan niin eiköhän siinä tule porukan keskuudessa itsekin puheen parreksi. Monesti olen itse kuullutkin, esim. tuossa on siinä pahasuinen ja juorusa ihminen. Jopa eläkeiässä ollessa työpaikan ulkopuolella muistetaan tämä ikävä piirre.
Keetkö itse väärin ja häpeät uskoasi ja pelkäät lihasi maineen takia?
Käännä heille toinen poski niinkuin jeesus opettaa.
"Teetkö"
Niin, kyllä se valtamerialus lähtee helposti lapasesta.
Kirjoitit aiheesta, joka on valitettavan totta Suomessa. Uskonnosta ei saa puhua. Keski-Euroopassa ja Amerikassa puhutaan uskonnosta, mutta ei Suomessa. Suomessa puhutaan synnistä - kehuskelevaan sävyyn. Mutta nosta pääsi ja mene kirkkoon toisenkin kerran. Anna työkaverisi nähdä sinut ja heilauta hänelle kättäsi. Kysy onko hänkin menossa kirkkoon. Ongelmana on kuitenkin lienee se, että etsit Jumalaa, mutta sinulla ei ole vielä uskon antamaa sisäistä rauhaa ja varmuutta. Kuuntelet enemmän ihmistä kuin Jumalaa. Jumala voi kuitenkin muuttaa asian. Jokin päivä menet ylpeänä kirkkoon etkä välitä työkaveristasi vaan näet hänet aivan uudessa valossa etsijänä hänetkin. Jos hän lorvailee kirkon luona se kertoo siitä, että hän on kiinnostunut asiasta, mutta ei uskalla. Hän pelkäää mitä ihmiset ajattelevat.
"Ilo valtasi minut , kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen". (Ps. 122:1)
Tästä koko tapahtumasta on pari vuotta. Nyt ihan yllättäen sain tietää, että henkilö oli vast'ikään menehtynyt vaikeaan sairauteen. Kuitenkin näin hänet kirkon pihalla talvella yhteisvastuutapahtumassa ostamassa kirkon pihan kojusta lettuja. Kun hän näki minut, poistui hän aika pian, ellei salamannopeasti, paikalta. Ja nyt hän on kuollut. Oli ollut pidempään sairaslomalla. En ollut tiennyt, kun olen isossa organisaatiossa, että hän on noin vaikeasti sairas. Ensiksi ajattelin, etten kerro tätä. Jotenkin erikoiselta tämä koko juttu vaan tuntuu.