Vahvin osoitus kuolemakokemusten todellisuudesta on, että kokemus kykenee vakuuttamaan kokijansa, vaikka tällä olisi ollut kuinka vahvat uskonnolliset dogmit ja luutuneet, järkkymättömät ennakkoasenteet tahansa. Tiedättehän ihmistyypin, uskonnollisen fanaatikon, jolla on asioista ennakkokäsitys, jota ei voi voittaa mikään, ei sitten kertakaikkiaan mikään. PAITSI OMA KOKEMUS. Se voittaa jopa uskonnollisen jääräpäisen asenteen. Sillä on siis voimaa saada uskomuksissa aikaan vaikutus, mihin mikään muu todiste ei pysty (kuten kymmenientuhansien ihmisten kertomukset, tieteelliset tutkimukset joissa kokemukset ajoitetaan ajalle jolloin aivotoimintaa ei ole, jne). Voisi sanoa siis hivenen ironisesti, että omalla kokemuksella on suorastaan kaikki luonnonlait ylittävää MAAGISTA YLILUONNOLLISTA VOIMAA. Albert Einstein sanoi aikoinaan: 'Two things are infinite: the universe and human stupidity; and I'm not sure about the universe.' Tyhmyyden kanssa samassa kategoriassa on uskonnollinen dogmatismi, johon ei mikään luonnonvoima pysty. Siksipä kuolemakokemusten todellisuus todistuu sitä(kin) kautta, että se kääntää nämä dogmaatikotkin. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, kuinka ravisteleva ja totaalinen sellaisen kokemuksen täytyy olla, joka kykenee murentamaan dogman: asian, jota ei mikään tässä maailmassa koettu asia voi muuttaa.
Mikään ei murra dogmaa, paitsi ...
Goodbye-to-stupidity
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... murentamaan dogman: asian, jota ei mikään TÄSSÄ FYYSISESSÄ MAAILMASSA koettu asia voi muuttaa.
Kuolema ei ole välttämättä 0.01:ssä nanosekunnissa tapahtuva asia. Jos "siirtyminen rajan taakse" tapahtuu hitaasti, niin aivojen tuottamat ilmiöt, joita ehdit tiedostamaan, voi olla jumalainen kokemus. Jos elintoimintosi saadaan jatkumaan ja selviät, niin tietenkin kerrot varsin jumalaisia tarinoita, joita kaikki yliluonnolliseen uskovat kuuntelee kyynel silmässä ja ajattelee "olen pelastettu".
Usein toistettu teoriasi kuolemakokemusten selittäjänä on kuitenkin kumottu. Ne, jotka uskovat tietoisuuden olevan aivotoimintaa, uskovat myös, että nuo kymmeniltä tai sadoilta vuosilta tuntuneet kuolemanjälkeisen elämän kokemukset koetaan sekunnin murto-osassa aivojen joko juuri sammuessa tai kohotessa uudelleen päälle. Mutta tutkimus on kumonnut sen hypoteesin, koska kokemukset on kyetty luotettavasti ajoittamaan ajalle, jolloin aivotoimintaa ei ole voinut kaiken järjen mukaan olla. Se, että edes yksi sellainen ajoitettu tapaus saatiin prospektiivisessa tutkimuksessa kiinni, on tietysti hienoa ja eräällä tavalla "reilua" (jos todellisuuden "reiluudesta" voidaan puhua), koska se vain on arkipäivää sairaaloissa: sydän pysähtyneenä monta minuuttia ja elvytetty potilas, jonka aivorunkorefleksitkin ovat olleet poissa, kertoo palattuaan kaikki tapahtumat tuolta ajalta oikein.
Mutta ketjun aiheenahan oli siis, että vain oma kokemus voi murtaa dogman, ja SE, ETTÄ SE VOI SEN TEHDÄ, ON VAHVA OSOITUS KOKEMUKSEN TODELLISUUDESTA. Dogmeja ei mikään luonnollista tietä saatu informaatio voi muuttaa; ei mikään tieteellinen tutkimus, joka vakuuttaa kokemusten tapahtuvan ajalla, jolloin aivotoimintaa ei ole ollut; ei kymmenien tuhansien ihmisten dokumentoidut kokemukset; ei mikään. Vain oma kokemus voi sen tehdä (ja tekee).
Eipä ole kumottu. On esitetty hypoteeseja ja teorioita, mutta ei vedenpitäviä faktoja.
Denialistia ei mikään tieteellinen tutkimus voikaan vakuuttaa.
Ateistihan nyt kuitenkin on lähtökohtaisesti väärässä.