substantiivi vai verbi

Kerros kuka viisas tuollaisia on sanonut.

Tarkoitatko "viisasta humanistia", joka soittaa kelloja edellään kun antaa liiastaan?

Kerro kuka se kirkonmies on.

Olisiko pitänyt sinun avata vähän tuota kielioppia. Mitä se tarkoittaa että on substantiivi ja mitä se, kun on verbi?

http://m.youtube.com/results?q=john spong&sm=1

Tuoltahan tuo sanonta on poimittu. En heti laittanut sanojan nimeä tai linkkiä, koska kuvittelin herättävän enemmän keskustelua ja ajatuksia, Spong kun yleensä lytätään heti ja välittömästi.

Sekava filosofia ei anna aihetta pohdintoihin. Substantiivi ja verbi ovat kielen käsitteitä, joilla on merkitys vain siinä.

Vähän vastaavan näin pastoraalikursseilla. Esityksen pitäjä (kirkkoherra) näytti käyrää, joka ei noudattanut mitään matemaattisesti ilmaistavaa koordinaatistoa. Oli vain muoto, joka ei tarkoittanut mitään.

Minkäänlainen luovuus tai uusien ylistyssanojen etsiminenhän ei voi eikä saa kuulua uskoon. Raamatunkin kirjoittivat kivet itse kiviin kaivertamalla.

...On myös niin, että Jumala sanoessa "Minä olen (se joka olen)", niin ilmauksessa on nomini ja verbi. Alkukielissä "minä" voidaan jättää myös pois, jolloin jäljelle jää juurikin tuo verbi.

Jos sanat merkitsevät vain kielessä mutta eivät Jumalasta, niin mitä kaikki puheet ja käsitykset Jumalasta ovat? Kai nekin jotenkin absurdisti voivat jotain merkitä, jos puhuvat nimeämästään? Määritteleekö siis Jumala vai joku ihminen, mitä ne merkitsevät?

Onko Totuus substantiivi? Ei se verbi kyllä ole, tuskin adjektiivikaan. Nukuin suomenkielentunneilla. Heräsin myöhemmin. Minusta totuutta ei voi palvoa vaan se kohdataan. Aina se kuitenkin vääristyy, heti kun sanoo siitä jotakin.