Eli työharjoittelu voisi olla pelkkä jakso jossa opitaan asioita ilman arvostelua yms.Näin siksi että olen itse nähnyt ja kokenut miten joillakin työpaikoilla on niitä hankalia ihmisiä yleensä naisia jotka antavat paskat numerot ja jopa häijyilevät ja tekevät opiskelijan elämästä yhtä helvettiä jos vain henkilökemiat eivät toimi.Sama juttu opiskelijan esim. arviointikeskusteluissa.
Nämä samaiset opiskelijat saattavat saada jossain toisessa paikassa kiitettävän arvostelun.
Olisi paljon tervehenkisempää jos harjoittelu oikeasti keskittyisi harjoitteluun ja oppimiseen eikä tenttaamisen ja kaiken tuollaisen sijaan.
Itse olen neutraali hiljainen mutta kohtelen asiakasta hyvin en yleensä mene akkojen kahvipöytäkeskusteluihin ja juoruamiseen mukaan.En myöskään mielistele toisia en leivo macaroneja enkä neulo työkavereille sukkia enkä ole yltiösosiaalinen häseltäjä joka on jatkuvasti suunapäänä.Joskus tuntuu että tuolaiset epäaidot hössöttäjät saavat hyviä arvosanoja työpaikoilla vaikka olisivat teoriassa todella huonoja.
Itse en koskaan ole saanut yhtään huonoa asiakaspalautetta potilailta mutta tietyntyyppiset hoitajat eivät näköjään minua siedä.Toki on hoitajia asiallisiakin joiden kanssa homma toimii hyvin.
Arvostelu pois harjoittelusta.
28
4210
Vastaukset
- Plötsssis
Samaa mieltä. Itse olen kylläkin jo valmistunut. Itse olen semmonen että keskityn työntekoon ja en pahemmin liity kahvipöytäkeskusteluihin jne. Usein harkoissa saatettiin pitää "outona" juuri sen takia. Sain potilailta aina hyvää palautetta.
- opiskelijana.jyrätty
Asiat eivät ole näköjään muuttuneet vuoden 1977 jälkeen! Valmistuin silloin ja koin vastaavanlaista käytännön harjoittelujaksolla pienemmässä paikassa.
Minä ja opiskelijatoverini olimme samalla osastolla käytännönjaksolla ja minä hiljainen, hän teki itsensä huomatuksi joka tilanteessa. No niinhän siinä sitten kävi, että hän "jyräsi" minut ja hoitajat eivät tietenkään huomanneet asioiden todellista laitaa. Vaikka minä yritin tehdä työni tunnollisesti ja mielestäni toimin koulutukseni mukaisesti, niin opiskelutoverini tuli aina loppuvaiheessa ja ilmoitti tehneensä työn ja vei näin pisteet itselleen.
Hän kestitsi hoitajia, minulla ei ollut varaa, eikä haluakaan, kun tunsin jääneeni jyrän alle.
Keskussairaalassa tunsin tulleeni tasapuolisesti kohdelluksi ja nautin opiskelusta. Toki aina löytyy henkikökunnasta joku "inhokki", jonka kanssa kemiat eivät toimi. Voin kertoa, että ne kemiat eivät toimi yhtään paremmin, jos olet työssä heidän kanssaan työtoverina. On vain siedettävä, koska ei ole valinnanvaraa ja heidät oppii tuntemaan työtoverina ja jollakin tavalla ymmärtämään heidän asenneettaan ja käyttäytymistään.
Tärkein, eli se asiakas, potilas, pitäisi olla kaiken huomion keskipisteenä. Pitkän työurani aikana opiskelijoita ohjatessani, en ole pitänyt tärkeimpänä tehtävänäni tentata, nolata tai muulla tavalla tehdä opiskelijan opiskelua epämukavaksi. Oma oivaltaminen on oppimistapana mielekkäämpi ja molemmille osapuolille mukavampi. Hiljainen, hitaasti "sopeutuva" opiskelija jää herkästi äänekkäiden etuilijoiden, itsensä esiintuovien varjoon. Pitää antaa aikaa sopeutua uuteen ympäristöön, opastajiin, asiakkaisiin ja luoda sellainen oppimisilmapiiri, jossa opiskelija saa olla oma itsensä, sekä osoittaa osaamisensa. Jännittäminen tenttaamisen pelossa voi tehdä opiskelijasta täysin toimintakyvyttömän.
Työelämässä ehtii oppia uusia taitoja, koulu antaa tietoja alkupääomaksi ja vasta työtä tehdessä asiat avautuvat. Elämä on jatkuvaa opiskelua.
Meitä tarvitaan käytännön työssä, sekä hiljaisia, että jokunen vähemmän hiljainenkin. Muistettakoon, että sitä asiakasta pitää osata kuulla ja kuunnella. - Masentunutopiskelija
Täällä vähän samanlaisia kokemuksia. Opiskelen lähihoitajaksi ja jotenkin tuntuu, että joudun aina niiden äänekkämpien hoitajien ja opiskelukavereiden jyräämäksi. En ole luonteeltani epäsosiaalinen, pidän hoitotyöstä sinänsä ja potilaat/ hoitokodin asukkaat tykkäävät siitä, että jaksan kuunnella heitä. Monella vanhalla ihmisellä kun se ulosanti ei eri syistä aina ole kovin sujuvaa, vaikka asiaa paljon onkin:)
Mutta kun sitä aikaa ei ole. Minun huono puoleni on se, että en ole nopeasti syttyvää tyyppiä, hoitoalan harjoitteluissa pitäisi oppia nopeasti ja tarttua toimeen jo aika lyhyen harjoittelun jälkeen. Tietenkin tiedän ja ymmärrän, että hoitajilla on kiire enkä moiti tästä heitä. Kun minullakaan ei ole ennestään kokemusta hoitotyöstä (muuta kuin yksi harjoittelu) ja näköjään tarvitsen aikaa siihen oppimiseen, niin tuntuu etten kertakaikkiaan ehdi tutustua riittävän hyvin työyhteisöön ja asukkaisiin ja kaikkiin hoitotyön kommervinkkeihin riittävän hyvin. Ne tavoitelomakkeet, hensut yms. vievät nekin oman osansa ajasta.
Olen nyt Kuntoutumisen tukemisen harjoittelussa ja jotenkin tuntuu, ettei tämä ala ole minua varten. Asiakkaat ovat hienoja, mutta taidan vaan sittenkin olla teoreettisempi ihminen. Valitettavasti. Koko ajan saan kuulla, että pitäisi olla ripeämpi, tehokkaampi, taitavampi. Ehkä se on joku muu ala, joka on minua varten.- hoita.ja
Se on totta, että lyhyessä ajassa pitäisi omaksua paljon tietoa, selviytyä tehtävistä, hankkia käden taitoja ja tehdä näytöt. Vähän liikaakin suhteessa aikaan. Oppiminen ja omaksuminen vievät aikansa, sitä ei voi nopeuttaa.
Käytännön taidot harjaantuvat kokemuksen myötä. Täytyy kuitenkin sanoa, että kaikista ei tule ripeitä ja taitavia, pitkälläkään kokemuksella.
Varmasti on huonoja paikkoja ja ohjaajia tai arviointi tuntuu epäreilulta. Varmaan jokaiselle sattuu huonoja kokemuksia. Sille ei mahda mitään. Joillakin sinänsä ok työkavereilla voi olla huono asenne opiskelijoita kohtaan. Mun mielipide on, että ei kannata liikaa stressata. Kunhan läpi saa. Kun menet työelämään niin se ratkaisee, miten opit ja osaat hommat tehdä. Ei nämä opiskeluajan kokemukset määritä sinua työntekijänä tai vaikuta tulevaisuudessa. Itse aloitin kokemuksen keräämisen keikkatyöllä. Todistuksen numeroita tai harjoitteluarvosanoja ei kukaan katso. Olin itsekin huono opiskeluaikana, ja lähdin töihin alalle, johon en ole edes suuntautunut. Aikanaan opin kuitenkin hommat ja sain lopulta vakituisen työn. - masentunutopiskelija
Olet todennäköisesti ihan oikeassa: pitää vaan osata laittaa harjoitteluissa se läpipääsy tavoitteeksi ja tietenkin parhaansa yrittäminen. Olen kieltämättä vähän perfektionisti luonteeltani ja toisaalta kun se itsensä muihin muihin vertaaminen on ihan turhaa. Itseäni varten minä täällä koulun penkillä istun.
En voi tällä hetkellä tietää, tuleeko minusta koskaan ripeää ja taitavaa, mutta sen näyttää vain aika. Kiitos rohkaisustasi, yritän nostaa sen hännän pystyyn ja jatkaa eteenpäin. Ei tämä ainakaan murehtimalla paremmaksi muutu:) - kohta.vanhus
Työelämä tarvitsee tuoreita tietoja ja taitoja omaavia hoitajia. Älä anna periksi! Meidän "vanhojen" kanssa ei aina ole helppoa. Luulemme osaavamme työmme - useimmiten olemme urautuneet, emmekä suostu tekemään asioita toisin, vaikka työn voisi tehdä ehkä tehokkaammin, mielekkäämmällä tavalla jne.
Olemme mielestämme nopeita - no, jos on tehnyt samaa työtä vuosikymmeniä, niin täytyyhän siihen rutinoitua. Siitä toki voidaan keskustella, että ovatko ne rutiinit välttämättömiä. Liian usein unohtuu se tosiasia, että jokainen on joskus ollut aloittelija. Kun työskentelee kauan samassa työpaikassa, niin unohtuu se, millaista siellä oli ensimmäisinä päivinä.
Pitäisi aina muistaa, että meidän "vanhojen" tehtävänä on siirtää tietoja ja taitoja nuoremmille. He tulevat meidän tilallemme ja meidän täytyisi luoda hyvä ilmapiiri, että työllemme riittäisi jatkajia. Nopeus ja ripeys eivät saisi olla tärkeimpiä ominaisuuksia hoitoalalla. Ne tulevat ajan kanssa, kun työ on tullut tutuksi. Jokaiselle opiskelijalle pitäisi antaa aikaa omaksua asioita omassa tahdissaan. - masentunutopiskelija
Loppujen lopuksi sitten päädyin antamaan periksi ja keskeytin harjoittelun. Eihän se hoitotyö saisi mitään liukuhihnatyötä olla, mutta sellaista minulta vaadittiin enkä opiskelijana valitettavasti pystynyt olemaan virheetön, ripeä enkä loputtomasti kärsivällinen. Lupasin vielä harkita koulun keskeyttämistä, mutta mitä muuta voisin tehdä kun yksi harjoittelu jäi hylätyksi?
Jatkosta en sitten tiedä, mutta ei tämä ala vaan sovi kaikille. Todella ikävää, ettei minusta ollut tähän. Kiitos kuitenkin tsemmapuksesta. - masop
Siis tsemppauksesta....
- älä.jää.yksin
Olen pahoillani! Eihän meidän pitäisi näin "julmia" ja vaativia olla nuoria, vasta alalle opiskelevia kohtaan, että opiskelut keskeytyvät. Jokainen on joskus ollut aloittelija ja olet oikeassa siinä, että hoitotyö ei saisi olla liukuhihnatyötä. Tuskin tämä sinua lohduttaa, mutta hoitoalalla työskenteleviä valmiita hoitajia on lukuisa joukko, jotka pinnistelevät joka päivä työssä jaksamisen ja potilaan oikeuksien ristiriidassa.
Virheitä pyritään välttämään, mutta inhimillisessä elämässä niitä tuskin kukaan voi kokonaan eliminoida.
Olisiko sinulla mahdollisuutta keskustella opettajan, terveydenhoitajan jne. kanssa asioista, jotka johtivat harjoittelun hylkäämiseen? Vaikka lopettaisit opiskelun hoitoalalla, niin tällainen lopetus jättää sinulle ikävän "peikon" mieleesi loppuelämäksesi. Minua jäi mietityttämään, että koitko onnistumisen hetkiä jollakin muulla harjoittelujaksolla? Harjoittelupaikat voivat poiketa toisistaan todella paljon, aivan samoin, kuin työpaikatkin. Sinulle voisi löytyä joku toinen harjoittelupaikka, jossa tuntisit olevasi paremmin omalla alallasi. Suorittaisit harjoittelujakson uudelleen.
Hoitotyö on kiinnostanut sinua, kun olet alalle hakeutunut. Kaikista ei tarvitse tulla ripeitä. Hoitotyössä tarvitaan muitakin ominaisuuksia. On työpaikkoja, joissa ripeydestä on haittaa. Ala ei sovi kaikille, se on totta, mutta silti alalla työskentelee sellaisia, jotka eivät itse ole koskaan epäilleet sopivuuttaan hoitotyöhön. - terveysalanamkopiskelija
masentunutopiskelija kirjoitti:
Loppujen lopuksi sitten päädyin antamaan periksi ja keskeytin harjoittelun. Eihän se hoitotyö saisi mitään liukuhihnatyötä olla, mutta sellaista minulta vaadittiin enkä opiskelijana valitettavasti pystynyt olemaan virheetön, ripeä enkä loputtomasti kärsivällinen. Lupasin vielä harkita koulun keskeyttämistä, mutta mitä muuta voisin tehdä kun yksi harjoittelu jäi hylätyksi?
Jatkosta en sitten tiedä, mutta ei tämä ala vaan sovi kaikille. Todella ikävää, ettei minusta ollut tähän. Kiitos kuitenkin tsemmapuksesta."Loppujen lopuksi sitten päädyin antamaan periksi ja keskeytin harjoittelun"
Hei,
ota yhteyttä kouluusi. Sinulla on oikeus suorittaa hylätty harjoittelujakso muualla uudestaan ja jatkaa opintojasi. Onko opettajasi tai opinto-ohjaajasi kertonut sinulle tästä? Oletko keskustellut ohjaavan opettajan ja harjoittelupaikkasi ohjaajan kanssa harjoittelusta? Oletko saanut asiallista palautetta osaamisestasi? Missä asioissa olet onnistunut ja mitkä ovat olleet haasteellisia?
Yhden harjoittelun takia ei vielä kannata lopettaa opintoja! Valitettavasti terveysalalla on liikaa ikäviä ohjaajia ja liikaa huonoja työyhteisöjä, joihin yksikään opiskelija ei ole tervetullut. Työyhteisön ilmapiiri ja ohjaajan / ohjaajien asenne vaikuttaa todella paljon opiskelijan kokemuksiin! - masentunutopiskelija
Nostinpa sitten tämän "vanhan" ketjun vielä kerran sille. Olen toki tietoinen, että hylätyn harjoittelun voi tehdä uudestaan ja näin aion tehdäkin. Olin tosiaan lopettamassa opintoja siinä epäonnistuneen harjoittelun jälkeisessä pettymyksen puuskassa, mutta sain kuin sainkin koottua itseni ja aion yrittää vielä kerran. Olo on kyllä aika pessimistinen jatkon suhteen, mutta en toki saanut pelkästään huonoa palautetta harjoittelusta: asiakkaat kuulema pitivät minusta, osaan olla vanhusten kanssa luonteva ja se sentään lämmitti mieltä.
Vieläkin vaan mietityttää se, että eikö opiskelijan pitäisi olla harjoittelussa opiskelija eikä valmis työntekijä? Minulle vain jäi tunne, että työtä pitäisi jo osata painaa harjoittelussa tukka putkella ja ammattilaisen elkein. Kun oppilaitoksella tätä ihmettelin, niin sillä tavoin se vaan käytännössä kuulema menee... Jaa-a, mistäköhän minä loihdin sen taiturihoitajan roolin seuraavaa harjoittelua varten? - ihmetouhua
älä.jää.yksin kirjoitti:
Olen pahoillani! Eihän meidän pitäisi näin "julmia" ja vaativia olla nuoria, vasta alalle opiskelevia kohtaan, että opiskelut keskeytyvät. Jokainen on joskus ollut aloittelija ja olet oikeassa siinä, että hoitotyö ei saisi olla liukuhihnatyötä. Tuskin tämä sinua lohduttaa, mutta hoitoalalla työskenteleviä valmiita hoitajia on lukuisa joukko, jotka pinnistelevät joka päivä työssä jaksamisen ja potilaan oikeuksien ristiriidassa.
Virheitä pyritään välttämään, mutta inhimillisessä elämässä niitä tuskin kukaan voi kokonaan eliminoida.
Olisiko sinulla mahdollisuutta keskustella opettajan, terveydenhoitajan jne. kanssa asioista, jotka johtivat harjoittelun hylkäämiseen? Vaikka lopettaisit opiskelun hoitoalalla, niin tällainen lopetus jättää sinulle ikävän "peikon" mieleesi loppuelämäksesi. Minua jäi mietityttämään, että koitko onnistumisen hetkiä jollakin muulla harjoittelujaksolla? Harjoittelupaikat voivat poiketa toisistaan todella paljon, aivan samoin, kuin työpaikatkin. Sinulle voisi löytyä joku toinen harjoittelupaikka, jossa tuntisit olevasi paremmin omalla alallasi. Suorittaisit harjoittelujakson uudelleen.
Hoitotyö on kiinnostanut sinua, kun olet alalle hakeutunut. Kaikista ei tarvitse tulla ripeitä. Hoitotyössä tarvitaan muitakin ominaisuuksia. On työpaikkoja, joissa ripeydestä on haittaa. Ala ei sovi kaikille, se on totta, mutta silti alalla työskentelee sellaisia, jotka eivät itse ole koskaan epäilleet sopivuuttaan hoitotyöhön."Vaikka lopettaisit opiskelun hoitoalalla, niin tällainen lopetus jättää sinulle ikävän "peikon" mieleesi loppuelämäksesi. "
Tämän voin todeta omalta kohdaltani. Aloitin lh-opinnot v. 1995, mutta keskeytin opiskelut keväällä -97. Minun täytyi lopettaa koulu, koska elämäntilanteeni oli vaikea ja aloin uupumaan. Aloin masentumaan ja ahdistumaan ja oloni meni huonoksi.
Vaikka selväksi tuli, etten sovellu alalle ja päätös opiskelujen keskeyttämisestä oli oikea, minua vaivaa edelleen se miten asiat hoidettiin harjoittelupaikkojen ja koulun taholta.
Koin parissa työharjoittelupaikoissa olevani alempiarvoinen ja sain huonoa kohtelua. Minulle ei esitelty paikkoja, annettu riittävästi tietoa ja ohjaus oli todella riittämätöntä. Viimeisessä harjoittelupaikassa sitä ei ollut ollenkaan, mistä sainkin hylätyn. Ohjaaja ja opettaja näkivät kaiken syyn minussa, eivätkä ymmärtäneet, että ilman ohjausta joidenkin voi olla vaikea kehittyä. Tosin en silloin tajunnut syynä olevan puutteellinen ohjaus, vaan vasta nykyään.
Tuntuu, että minusta ja taidoistani vedettiin vääriä johtopäätöksiä. Tiedän toki, että persoonallisuuteni ja taitoni eivät olleet parasta mahdollista edes opiskelijalle. Ohjauksen puuten ja negatiivinen suhtautuminen aiheuttivat minulle jatkuvaa jännitystä, masennusta ja ahdistusta.
Yksi tilanne, minkä koin pahimpana vuodeosastolta, oli tällainen: olin ohjaajana toimineen hoitajan kanssa menossa suihkuttelemaan vuodepotilasta. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, jolloin hänen oli tarkoitus näyttää ensin ja antaa sitten minun jatkaa. En muista tarkalleen miten tilanne meni, mutta jossain vaiheessa hän antoi suihkun minulle, mutta tarttui kuitenkin käteeni ja ohjasi suihkua. Vaikka olinkin nuori opiskelija ja hän vanha hoitaja, olisi hän voinut minun antaa jatkaa siitä itse. Sanoinkin hänelle, että kyllä minä osaan! En muista miten tilanne päättyi, mutta koin hoitajan käytöksen nöyryyttäväksi.
Vaikka olin varmaan ujo ja jännittynyt tilanteessa, minusta hoitajan käytös ei ollut millään tavalla perusteltua ja asiallista. Pahinta on se, kun tiedän etten ollut paras mahdollinen opiskelija, mutta en kuitenkaan niin huono etten olisi selviytynyt perusasioista. Tuntuu kuitenkin, että tuollainen tilanne on tapahtunut vain minulle. Olen muutenkin saanut elämässäni kokea olevani surkea jo lapsuudesta lähtien. Tällaisia tilanteita ja kokemuksia on tullut elämäni aikana niin paljon, että leimautumisen tunne on todella voimakas.
Sairastuin lopulta psyykkisesti ja fyysisesti, joten opiskelut ja työhön meno jäivät osaltani siihen. Vaikka pohjalla oli valmiiksi vaikeuksia, lh-opiskelu voimisti kaiken moninkertaisesti. Ikävää, että yksi nuorena tehty virhe, minkä tarkoitus oli kuitenkin hyvä, voi aiheuttaa elämän pilalle menemisen. - terveysalanamkopiskelija
masentunutopiskelija kirjoitti:
Nostinpa sitten tämän "vanhan" ketjun vielä kerran sille. Olen toki tietoinen, että hylätyn harjoittelun voi tehdä uudestaan ja näin aion tehdäkin. Olin tosiaan lopettamassa opintoja siinä epäonnistuneen harjoittelun jälkeisessä pettymyksen puuskassa, mutta sain kuin sainkin koottua itseni ja aion yrittää vielä kerran. Olo on kyllä aika pessimistinen jatkon suhteen, mutta en toki saanut pelkästään huonoa palautetta harjoittelusta: asiakkaat kuulema pitivät minusta, osaan olla vanhusten kanssa luonteva ja se sentään lämmitti mieltä.
Vieläkin vaan mietityttää se, että eikö opiskelijan pitäisi olla harjoittelussa opiskelija eikä valmis työntekijä? Minulle vain jäi tunne, että työtä pitäisi jo osata painaa harjoittelussa tukka putkella ja ammattilaisen elkein. Kun oppilaitoksella tätä ihmettelin, niin sillä tavoin se vaan käytännössä kuulema menee... Jaa-a, mistäköhän minä loihdin sen taiturihoitajan roolin seuraavaa harjoittelua varten?"asiakkaat kuulema pitivät minusta, osaan olla vanhusten kanssa luonteva ja se sentään lämmitti mieltä."
Koska asiakkaat pitivät sinusta niin sovellut hoitotyöhön. Jos asiakas / potilas pitää tai ei pidä hoitajasta, hän usein myös uskaltaa sen kertoa.
"Vieläkin vaan mietityttää se, että eikö opiskelijan pitäisi olla harjoittelussa opiskelija eikä valmis työntekijä?"
Sinun ei tarvitsekaan osata mitään harjoitteluun mennessäsi. Opiskelija ei ole ilmainen orja, palkaton työntekijä. Hän on tullut harjoittelupaikkaan opiskelemaan käytännön asioita ja käden taitoja, joita koulussa ei voi harjoitella. On harjoittelupaikan vika, jos he eivät halua, viitsi tai osaa ohjata opiskelijaa tai työpaikalla on kurja työilmapiiri.
- SairasAla
Koko ala on loisimista kahvioissa ja facebookin selailua. Yövuorot menee pornosivuilla, potilaiden luottokorteilla.
- häivy
Jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa, niin pysy poissa täältä keskustelupalstalta. Mene sinne pornosivuille, ne sopivat sinulle paremmin!
- amkistaterveiset
Kamalin ohjaaja on ollut kotihoidon harjoittelussa. Sain ohjaajakseni elämäänsä ja työhönsä täysin kyllästyneen tyypin. Häntä ei opiskelijan ohjaaminen olisi vähemmän voinut kiinnostaa. Ei ollut mukava jakso, kun ohjaaja valitti koko ajan kaikesta mahdollisesta ja haukkui koko ajan.
Koko kotihoito on ammattikorkeakoulussa ihan turha harjoittelujakso. Pois vaan koko jakso, koska kunnallisessa kotihoidossa ei amk-opiskelija opi mitään! Tilalle akuuttihoitoharjoittelua ensiavussa tai teho-osastolla. Siellä opiskelijan kädentaidot ja päätöksentekokyky kehittyvät varmasti.- katse.tulevaan
Eikö kotihoidossa työskentele sairaanhoitajia? Minulla on sellainen käsitys, että ainakin minun omaiseni luona käy sairaanhoitaja ottamassa verikokeita, jakamasssa lääkkeitä jne. Ruoan tuo postinjakaja ja siivouksesta huolehtivat omaiset.
Kunnissa on aikaisemmin ollut kodinhoitajia, mutta heidän toimensa on muutettu sairaanhoitajan toimiksi. He tekevät sairaanhoidolliset työt. Lähihoitajiakin työskentelee joissakin paikoissa, mutta heidän toimiaan on muutettu sairaanhoitajan toimiksi.
Eivät kaikki sairaanhoitajat työllisty erikoissairaanhoitoon. Erikoisairaanhoidon osuutta pyritään pienentämään ja vastaavasti perusterveydenhoitoa lisäämään. Minun tietojeni mukaan sairaanhoitajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän kotihoidossa. Kotiin hoidetaan kaikki mahdollinen. Vanhukset, pitkäaikaissairaat, kotisairaala hoitaa työikäisiä omissa kodeissaan jne.
- lhopisk
Menee ehkä asian vierestä, mutta miksi sairaanhoitajaopiskelijat eivät pidä meitä lähihoitajaopiskelijoita minään? Olen nyt harjoittelemassa vuodeosastolla ja siellä on samaan aikaan sairaanhoitajaopiskelija. Tämä sairaanhoitajaopiskelija ei tervehdi minua (tervehtii kyllä kun muita on paikalla ja kahvihuoneessa on oikein reippaana), mutta silloin kun kukaan ei näe, olen hänelle kuin ilmaa. Kerran tarvitsin tämän sairaanhoitajaopiskelijan apua ja hän tiuski minulle enkö muka osaa mitään. Siihen päälle hän sanoi jotain latinankielisiä sanoja. Musta tuntuu tosi kurjalta herätä niinä aamuina kun harjoittelu on.
- seniorihoitaja
Suorastaan ala-arvoista käytöstä sairaanhoitajaopiskelijoilta, AMK? Valitettavasti osa AMK sairaanhoitajaopiskelijoista ja AMK sairaanhoitajista ei oikeasti tiedosta tulevaa/olevaa työtään, sen tarkoitusta. Koulutuksessa on epäonnistuttu, kun AMK:sta valmistuu ammattilaisia, joiden pitäisi tehdä työtä potilaan/asiakkaan hyväksi tiimissä.
Ei kaikista AMK koulutetuista voi tulla esimiehiä, jotka istuvat toimistossa tietokonetta näpyttelemässä ja pistäytyvät potilashuoneissa vain lääkärinkierrolla tai lääkkeitä tuomassa. Tuo latinankielisten sanojen käyttö kuulostaa naurettavalta. Ehkä hänen täytyi saada sanoa asiat latinaksi, koska oli juuri oppinut sanat. Näinhän pieni lapsikin tekee, kun hän opettelee puhumaan, toistoja...
Miten pitkä matka onkaan sieltä korkealta AMK tornista sinne alhaisen, sairaan, apua ja tukea tarvitsevan potilaan/asiakkaan luo?
Mitä se potilas/asiakas oikeasti tarvitsee? Lähihoitajana sinä olet häntä lähimpänä. Sinä autat häntä välttämättömissä, päivittäisissä asioissa. Ilman sinun työpanostasi hänen kävisi huonosti. Ei sinun tarvitse puhua latinaa, vaan kuunnella hoitamaasi lähimmäistäsi ja puhua hänelle hänen kielellään. Yleensä suomenkieli riittää ja elekieli toimii hyvänä lisänä. Sinua tarvitaan! - sivistystä.hoitajille
TV:ssäkin usein esiintynyt, avaruutähtitieteen professori Esko Valtaoja, puhuu selvää suomea. Hänellä on riittävän korkea koulutus, eikä hänen tarvitse korostaa sitä, käyttämällä vieraskielisiä sanoja tai termejä.
Hän jutustelee maallikoiden kanssa, ei nolaa ketään, ei väheksy kenenkään tietoja, opettaa yliopistossa - esimerkki sivistyneestä ihmisestä. - sivistystäkaikille
On ystävällisiä perushoitajia, lähihoitajia, sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia. Valitettavasti näistä ammattiryhmistä löytyy myös perusnegatiivisia valittajia, jotka pilaavat käytöksellään koko työyhteisönsä maineen.
Ikävin tyyppi on kohdalle sattunut kaikkitietävä sairaanhoitaja, joka inhoaa opiskelijoita. On kurjaa saada ohjaajaksi henkilö, jonka lähtökohta on "ei kiinnosta, ei huvita, en ohjaa, olen ilkeä".
Opiskelijat ovat epätasa-arvoisessa asemassa, koska he eivät voi itse valita ohjaajiaan. Jollekin sattuu harjoitteluun hyvä ohjaaja ja jollekin huono.
Samoin sijaiset ovat hoitoalan työpaikoissa kurjassa asemassa. Ei ole mikään yllätys, että sijaisia on vaikea saada tiettyihin työpaikkoihin. Sana kiertää! - toivonpilkahdus
sivistystäkaikille kirjoitti:
On ystävällisiä perushoitajia, lähihoitajia, sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia. Valitettavasti näistä ammattiryhmistä löytyy myös perusnegatiivisia valittajia, jotka pilaavat käytöksellään koko työyhteisönsä maineen.
Ikävin tyyppi on kohdalle sattunut kaikkitietävä sairaanhoitaja, joka inhoaa opiskelijoita. On kurjaa saada ohjaajaksi henkilö, jonka lähtökohta on "ei kiinnosta, ei huvita, en ohjaa, olen ilkeä".
Opiskelijat ovat epätasa-arvoisessa asemassa, koska he eivät voi itse valita ohjaajiaan. Jollekin sattuu harjoitteluun hyvä ohjaaja ja jollekin huono.
Samoin sijaiset ovat hoitoalan työpaikoissa kurjassa asemassa. Ei ole mikään yllätys, että sijaisia on vaikea saada tiettyihin työpaikkoihin. Sana kiertää!Pitkään alalla työskennelleenä olisin valmis hyväksymään sen, että opiskelija saisi valita/vaihtaa ohjaajan, jos hän haluaa. Jos opiskelijan harjoittelujakso menee pieleen sen vuoksi, että hänen ja ohjaajan välinen vuorovaikutus ei suju, niin vaihto olisi molemmille vain hyvä ratkaisu.
Aina ei pelkkä ohjaajan vaihto ole ratkaisu, koska koko työyhteisö saattaa olla "vinoutunut" ja tarvitsisi apua. Samat ongelmat tulevat ilmi myöskin valmiiden hoitajien kertomana. Joihinkin työpaikkoihin on todella vaikea päästä jäseneksi työtiimiin. Opiskelijalle se on vielä vaikeampaa, koska hän vasta harjoittelee työtä ja omaa ammatti-identiteettiään.
Näitä asioita ei ratkaista sillä, että lopettaa opiskelun tai vaihtaa työpaikkaa. Muutosta ei tule, ellei anna palautetta. Terveydenhoitoalalla palautteen antamimen ja vastaanottaminen ovat vasta ensiaskeleissa. Johtamisesta, hyvästä sellaisesta, lähtee hyvä työ- ja harjoittelupaikka. Anne Kujala tutki johtajuutta väitöskirjatyötään varten (Ilkka-lehti 24.9.2015) ja parannettavaa löytyy!
- Hold.still
Opiskelen aikuispuolella lähäriksi ja meneillään on HoHu-jakso. Nyt en kuulemma pääse edes näyttöön, koska vielä tällä viikolla (vkl 5) tein yhden lääkevirheen ja yhden aseptiikkavirheen. Lääkevirhe tuli sen jälkeen, kun minua oli sh:n ja ohjaajan toimesta ensin itketetty ja nöyryytetty asiasta, josta en edes ollut tietoinen. En nöyrtynyt vaan puolustin itseäni. Se ärsytti. Lisäksi sanoin koulun edustajalle tyytymättömyyteni koulun HoHu-opetukseen, joka on kaikkien luokkalaisten mielestä pahasti pielessä (32 oppilasta). Koulun edustaja suuttui, joten koen tuon näytön eväämisen kostoksi ja henkilökemiajutuksi. Aseptiikkavirhe oli mielestäni mitätön (en rikkonut aseptista työjärjestystä) ja sellaisia tekevät meillä vakihoitajatkin joskus. Lääkevirheitä kokeneetkin hoitajat tekevät viikoittain. Niistä virheistä on oikein listakin.
Mitään positiivista palautetta en saanut. Sen sijaan vanhukset pitävät minusta ja kohtelen heitä kunnioittaen, ystävällisesti, hellyydellä ja palveluasenteella. Sillä ei näköjään ole mitään merkitystä.
Katu-jaksosta sain positiivista palautetta ja hyvän numeron.- opittavaa
Paljon on vielä työtä tehtävänä, että hoitoalalle saataisiin reilua, ammatillista, toista kunnioittavaa ohjausta opiskelijoille ja päteviä esimiehiä opiskelijoiden ohjaajille.
Miksi se palautteen vastaanottaminen ja keskustelu on niin vaikeaa??? Virheitä tapahtuu jokaiselle, miksi opiskelijaa itketetään? Missä ihmeessä on rakentava keskustelu? Asioista pitäisi voida keskustella kiihtymättä, syyttelemättä ja aina miettien tulevaisuutta. Jos opiskelija syyllistetään virheestä jo opiskeluaikana, niin miten voidaan olettaa, että hän myöhemmin rohkenee ilmoittaa esim. läheltä piti tilanteesta? Näitä tilanteita tulee jokaiselle ja häpeä tai salailu eivät niitä vähennä.
Älä unohda heitä, joiden hoitajaksi olet opiskelemassa. He ovat kaikkein tärkeimpiä.
- masentunutopiskelija
Ja ainakin omasta puolestani olen oppinut sen, että kun lähden uusintayritykselle tekemään tuota keskeytynyttä harjoittelua, niin liian kiltti ei kannata olla. Ohjausta ja palautetta on osattava vaatia, on kyseltävä ja ihmeteltävä ja otettava aikaa siihen opetteluun. Sen periaatepäätöksen kyllä olen tehnyt, että käytän aikaa asioiden opetteluun kunnolla ja jos tämä ei ohjaajia miellytä, se on heidän ongelmansa.
Tottakai olen yrittänyt olla ymmärtäväinen hoitajiakin kohtaan, heillä on kiire, mutta jatkossa en aio sitä ajatella. Minun ohjaamiseni on heidän työtään kaiken muun ohella ja sen vaan on hoiduttava. - Jossainmättää
Samaa mieltä aloittajan kanssa. Opetusministeriö on pilannut ainakin sairaanhoitajien opinnot täysin luokattomalla AMK-opetuksella, joka koostuu sivun esseiden kirjoittamisesta aiheesta "arvioi omaa oppimistasi". Hoitotyön perusasioitakaan ei opeteta (haavanhoito, nestehoito) kuin ehkä yhdellä parin tunnin rupeamalla. Kurssit ovat verkkokursseja, joista pääsee säälistä läpi kuka vaan, akuuttihoitotyötä muutama opintopiste.... Mitään teoriaa ei hoitotyön pohjaksi opeteta.
Harjoittelut ovat siis ainoa tapa hankkia käytännön taitoja ja yleensä kaikkea mahdollista, mutta harjoitelupaikoissa taas odotetaan, että opiskelija tulee sinne näyttämään, mitä hän ennestään osaa, mikä on väärä asenne. Monilla muilla aloilla harjoittelijan oletetaankin olevan aloittelija, sh-puolella odotetaan jotain valmista pikkuhoitajaa. Esim. sorminäppäryys kehittyy kokemuksen myötä, eikä se ole hoitotyön perusta, vaan se että ymmärtää mitä tekee ja miksi. Syventävissä harkoissa odotetaan, että opiskelija on meedio, joka tietää yksikön toimintatavat vaikka ei olisi ikinä kyseisellä osastolla ollutkaan. Kammottavin oli eräs valvontaosasto, jossa käytiin opiskelijan kanssa läpi syyllistäen kaikki kerrat, jolloin hän oli kysynyt tarkentavia kysymyksiä uudesta asiasta tai tyyliin"Muistatko silloinkin kerran kun väitit että olet tiputtanut Furesista mutta et ollutkaan sillä tavalla kuin täällä tehdään vaan eri tavalla". Kaikki aikaisemmat ja nykyiset opiskelijat olivat kuulemma ihan p**koja. Kyttäys pois ja painotus siihen että jaksolla käydään läpi mahdollisimman paljon relevantteja asioita yhdessä.
Lähihoitajaparoilla on lisäksi ainakin täällä numeroarvostelu, jonka perusteet ovat aivan naurettavat. "Opiskelija hallisee erikoisruokavaliot...blaablaablaa" ja arvio 1-5. Miten tuostakin numeron antaa, jos koko asiaa ei ole edes jaksolla tullut vastaan? Eli pärstäkerroin tässäkin merkitsee.
Ihanaa olla valmistunut.- ohjaajana.toiminut
Sanopa muuta! Ne arviointiperusteet ovat kuin tähtitiedettä. Itse opiskelijoita ohjanneena en voi olla ihmettelemättä, että miten paljon täysin vierasta asiaa oletetaan opiskelijan omaksuvan muutamassa päivässä.
Olen toki ikäni puolesta hitaampi omaksumaan uusia asioita, mutta mielestäni kukaan ei pysty sisäistämään ja käyttämään käytännössä sellaista määrää uutta asiaa. Ja eikö ole parempi, että opiskelija hallitsee perusasiat ja sitten työhön tullessaan perehtyy juuri sen työpisteen erityisosaamiseen.
- arviointipoisharkoista
Olen samaa mieltä Ap:n kanssa. Hoitoalan harjoitteluista tulisi saada arvostelu kokonaan pois! Käytännön jaksoista rasti ruutuun: Hyväksytty / hylätty. Ja vain koulun opettaja voi hylätä käytännön jakson (kuten nytkin), ei koskaan työpaikan ohjaaja.
On myös erittäin kummallista, että opiskelijoille nimetään ohjaajia, jotka ovat harjoittelun aikana a) kesälomalla b ) talvilomalla c) pitkillä sairauslomilla d) tekevät pelkkää yövuoroa ja nukkuvat päivät e) ovat vapaalla tai säästövapaalla tms. Ohjaaja, joka näkee opiskelijaa vain muutaman työvuoron ajan, ei voi tehdä arviointia.
On erittäin epäoikeudenmukaista, että 1 ohjaaja, joka ei pidä ko. opiskelijasta, saa yksin antaa kirjallisen ja sanallisen arvioinnin. Tämä yksi pikkun***i kirjoittaa itsenäisen arvioinnin - kysymättä työyhteisön muilta jäseniltä heidän arviointejaan. Kirjallisella arvioinnilla kyykytetään ja nöyryytetään opiskelijoita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall2401898- 1861601
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä461230Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad50952- 40769
- 14760
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä30751Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21740Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .23712Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46627