Rakas veljemme Jochanan kirjoitaa, että joka laittaa toivonsa Herraan, puhdistaa itsensä, kuten hän on puhdas.
Asettakaame siis tiemme ja sydämenne, sillä mikään epäpyhä, ei pääse elämään, vaan ne, jotka puhdistivat vaatteensa.
Älkää pettäkö itseänne, aikamme väärillä opeilla, vaan puhdistukaa.
Asettakaame siis tiemme ja sydämenne, sillä mikään epäpyhä, ei pääse elämään, vaan ne, jotka puhdistivat vaatteensa.
Älkää pettäkö itseänne, aikamme väärillä opeilla, vaan puhdistukaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä olisi hyvä aihe raamatun tutkisteluun jossa voisi tuoda esille raamatusta löytyviä eri asioita joista olisi erittäin hyödyllistä puhdistautua.
Minä voisin aloittaa:
"Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen." - Room 13:13
- Remuaminen, eli metelin tuottaminen. Raamattu kehottaa elämään hiljaisuudessa. Se on rakkautta ja huomaavaisuutta ympärillä eläviä ihmisiä kohtaan.
"Katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudesssa"
- Juoppous ja kiihkoilu synnyttävät hyvin helposti riitaa ja remuamista, huutamista ja musiikin huudattamista. Sellaisesta on miltei aina vain harmia kaikille. Sellaisesta on erittäin viisasta puhdistautua. Jo naapuri rauhankin vuoksi.
Eräs ystäväni sai mitä ilmeisimmin piston sydämeensä kun kerran kirjoitin tästä hiljaisuudessa elämisestä facebook päivityksessäni. Poisti minut heti sen kirjoituksen jälkeen fb kavereistaan. Tuo viikonloppuisin musiikin huudattaminen ja remuaminen kun on suomalaisille niin tuttua touhua. Kuka ei olisi sitä kokenut.
Hiljaisuudessa elämistä voi pitää kunnia asiana. Naapurit eivät saa ainakaan siitä syytä moittia. Ei huudeta eikä huudateta edes ylistysmusiikkia naapuri rauhan säilyttämiseksi ja rakentamiseksi.
Minä myös arvosta naapureiden huomioon ottamista, ei tulisi olla pahennukseksi muille, omilla harrasteillaan.
Raamatusta löytyy paljon hyviä kirjoituksia ohjaamaan pyhään elämämään, mutta ihan kaikkea Raamattukkaan ei kerro, ja onkin tärkeää itse alkaa tutkistelemaan, että mikä on sitä hyvää ja pyhää, niitä jaloja arvoja.
Aikamme kristillisyys kadottanut sellaista jaloutta tavoistaa, ja helposti mielletään, sellainen turha hempeily, ja lasellisuus hyveiksi, jos ymmärrtä mitä tarkoitan?
Herran palvelijoilta odotetetaan lempeyttä, mutta myös lujuutta, jota ei aikamme kirkot edusta, vaan jonkinlainen velttous on valloillaan, ja sellainen henki, että mihinkään asiaan ei oiken, kukaan osaa puuttua, ja kaikki menee, miten menee, ja osa vain tyytyy nurisemaan, mutta siihen se jää usein.
Lempeys on hyvä, mutta saamattomuus, tai lapsellisuus ei ole pyhää, vaan arvokkaasti on aina kaikki tapahdutta, sillä Herran nimi ei saa tulla pilkatuksi meidän tähtemme.
Totta. Lempeyskin tulee hengen hedelmänä yhteydestämme Herraan. Se on puhdistetun puun tuottamaa hyvää hedelmää uskovan elämässä. Me emme sitä itse saa itsessämme aikaan. Se on Pyhän Hengen hedelmää jokaisen elämässä joka vaeltaa hengessä.
"Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä"
Lapsellisuus on varmasti kasvamattomuutta ja vielä epäkypsää hedelmää. Raakile puussa. Mutta aikanaan sekin kypsyy kun kärsivällisesti ja rakkaudellisesti turvaudutaan ja luotetaan vain Jumalaan. Rukoillaan, opetetaan, rohkaistaan ja nuhdellaankin kun siihen on tarvetta.
"Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun."