SINÄKIN selviät!

Kiitos.

Minä lopetin tänään 15.8.2015 pelaamisen kokonaan.

Minäkin olen pelannut paljon, mutta hallitusti. Enimillään mennyt kerralla 400 euroa, mutta yleensä 20-40 euroa. Kultajaska on ollut minulle hyvin koukuttava peli ja siitä oli vaikea päästä eroon. Kuitenkin minäkin 15.8.2015 päätin, että en enää koskaan pelaa ja päätöksen takana pysyn luettuani selviytyneen tarinan.
Lopettakaa uhkapelit kertaheitolla ja aloittakaa uusi elämä. Sanokaa vaikka joka päivä jollekin tuntemattomalle henkilölle jokin positiivinen kommentti, siitä saa iloa sydämenne ja mieli pysyy hyvänä.

Kiitos ....yritän selvitä tästä suosta

Hei nimimerkki, selvinnyt

Onneksi olkoon pelittömästä elämästä ja kiitos, kun halusit kertoa täällä tärkeän tarinasi ja tsempata sen avulla muita. Sinusta voisi olla apua jollekulle tukihenkilönä, esimerkiksi. Tai jossain Pelirajat on, ryhmässä. Jos olet kiinnostunut, sinun kannattaa soittaa esim. Peliklinikalle ja kysellä sieltä lisää.

Tsemppiä edelleen ja hyvää loppukesää,
Pirkko-pappi

Olisin kipeästi tuen tarpeessa ja uskon että paras tuki löytyisi joltain joka on itse käynytläpi tämän helvetin. Olo alkaa olemaan täysin toivoton ja tuntuu ettei kukaan tai mikään voi auttaa.

Omituinen sairaus tämä peliriippuvuus. Se on pikkuhiljaa hiipinyt aivoihini, tai jonnekin, joka sanelee ja patistaa pelikoneiden ääreen, vaikka kuinka tekee päätöksen, että huomenna en mene! Ja kun huominen tulee, mielessä on vain ajatus, minne voisi mennä, missä ei tunnettaisi, tai huomioitaisi, että taas tuo on pelaamassa.. tai ajatus mielessä, mistä on voittanut aiemmin, vaikka huomaan, että ei sillä voitolla niinkään ole väliä, koska yleensä ne kaikki voitot tulee pelattua kuitenkin. Tämä on aikamoinen piina. Pelasin ensin melkein vuoden päivittäin, tajusin, että tämä ei käy ja menin vertaistukiryhmään, jossa kävin muutaman kerran ja sainkin avun. Olin täysin pelaamatta 10 kk, mutta sitten yks kaks kuljin pelisalin ohi ja päätin poiketa.. sillä tiellä ollaan, nyt on neljä kuukautta mennyt, melkein joka päivä ja tuntuu, että summat vaan kasvaa, sekä itseinho! Vertaisryhmään en jaksa, enkä kehtaa mennä. Mielessäni on vaan joka päivä, että huomenna en enää pelaa, mutta vielä se huominen ei ole tullut.

Kiitos tarinsta ja sain itsenikin uskomaan että ehkä jonain päivänä pääsen irti tästä helvetistä.

Kiitos kaikille,
lopetan pelaamisen nyt 8.11.2015.
Temppiä kaikille.
T: Markus

Minut sai lopettamaan ajatus mielummin elän normaalia elämää kun otan valtavan riskin pilata elämäni. jokaisen peli himosen taka ajatus on saada enemmän rahaa mutta et tarvitse sitä jos et pelaa . jos olet veloissa pelejen takia häviät ne yhtä todennäköisesti kun omasikin.

Lopetin pelaamisen tammikuussa 2015. En muista edes tarkkaa päivää jolloin lopetin, mutta se oli elämäni kirkkain hetki. Ongelmat alkoivat 2012 ja selvisin hetkellisesti pelaamisesta, mutta retkahdin uudestaan 2014 niin pahasti, että olen tällä hetkellä todella velkaantunut ja ulosotto korjaa sadon. Onneksi on työpaikka ja kuukausitulot. Vähällä olen oppinut elämään tässä 11kk ajan ja suurin onnistuminen tässä on TUKI !! ilman sitä en tiedä missä olisin. Kerro ongelmistasi heti, mitä pidemmälle viet pelaamistasti sitä vaikeampaa siitä on päästä yli.

"Selvinyt" Kirjoituksesi osui niin naulan kantaan ja samaistun siihen täysin. Joka päivä on askel eteenpäin. SYVÄLTÄ SUOSTA NOUSSUT!

Aloitin peliautomaattien pelaamisen joskus nuorena teini-ikäisenä. Peliongelmani on aina liittynyt nimenomaan pelikoneisiin. Olen toisinaan kyllä harrastanut vedonlyöntiä, mutta se ei ikinä ollut pakonomaista ja rahamäärä mitä siihen on mennyt on satoja kertoja pienempi kuin mitä pelikoneisiin. Aluksi pelasin isän antamilla viikko- tai kuukausirahoilla. Tuossa vaiheessa pelaaminen oli vielä kohtuullista, ymmärsin että jos pelaan kaiken, jään ilman tupakka-askia tai lauantaikarkkia. Pelaaminen muuttui ongelmaksi lukio-ikäisenä, kun isän kuukausirahan lisäksi tienasin ilta- ja viikonlopputöillä. Mitään pakollisia kuluja ei ollut, joten noin 60 % palkasta meni pelikoneisiin, 40 % tupakkaan, alkoholiin ja ulkona syömiseen. Noina aikoina muuten ei voinut pelata pankkikortilla eikä setelillä ja koneet olivat vähän hitaampia, joten suurten tappioiden eteen joutui tekemään enemmän töitä kuin nykyisin. Vanhempani maksoivat koulukirjat ja vaatteet, vaikka kävin töissä. Kuten kaikki muutkin peliongelmaiset, tein lukemattomia lopettamispäätöksiä. Jossain vaiheessa, muutaman vuoden jälkeen, en ollut enää päivittäistä elämää haittaavassa pelikoukussa. Olin tehnyt joitakin hyviä päätöksiä elämässä, purin energiaa esimerkiksi kirjoittamiseen ja urheiluun. En ollut hakenut ulkopuolista apua peliriippuvuuteeni. Armeijan käyminen myös epäilemättä vaikutti asiaan, sotilaskodissa kun ei ollut pelikoneita. Tätä "melkein raitista" aikaa peliongelmasta kesti useita vuosia; pelasin ehkä 2 kertaa kuukaudessa, mutta totta kai siten, että jos joskus voitin, en pystynyt kontrolloimaan itseäni pelituokion aikana. Eipähän aiheuttanut suuria taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia joten asia jäi kytemään.
Tupakoinnin aloitin 13-vuotiaana viikonloppuperiaatteella, päivittäinen korsteeni minusta tuli nuorena aikuisena. Kaksi ja puoli vuotta sitten lopetin Allen Carr's Easyway to stop smoking-kirjan avulla, enkä ole sen koomin polttanut.

Mutta takaisin peliongelmaan. Elokuussa 2014 huomasin olevani pahemmassa pelikoukussa kuin koskaan aiemmin. Pelaaminen oli vaivihkaa alkanut keväällä. Syksyn aikana unohtui kokonaan liikunta, eikä enää juurikaan huvittanut sosialisoida. Tavallisesti pelasin muutaman kympin päivässä, pahimpina päivinä 100-150 euroa. Mutta eihän ongelmapelaamisessa ole kyse rahasta. Se on vain tekosyy. Todellinen syy on omien impulssien hallitsemattomuus ja tunteiden pakeneminen. Toisaalta myös suurien tunteiden kokeminen, jos niitä ei muilla elämän alueilla tarpeeksi koe. Minua ei pätkääkään enää harmittanut, jos hävisin 100 euroa päivässä olematta kertaakaan kunnolla voitolla. Mutta sitten jos olin vaikka 60 euroa voitolla ja hävisin ne nopeasti ja vähän päälle, sitten kyllä kismitti. Tämä on käsittääkseni ongelmapelaajalla se kohtalokkain asia kun suuret tunteet vaihtelevat nopeasti. Luulet huomaavasi että voittaminen käy helposti ja nopeasti vaikka todellisuudessa sinulla käy armoton tuuri, jota ei todennäköisesti taas vähään aikaan käy. Ja kun olet koukussa, et ikinä opi. Sinulla ei ole siihen tarpeeksi aikaa, kun impulsiivisuutesi ei hellitä. On vain pakko saada lisää. Lopettamispäätökset kestivät enintään yhden vuorokauden jos sain kehitettyä itselleni tarpeeksi mielekästä tekemistä. Mutta peruskuvio oli se, että illalla olin mielestäni lopettanut, aamulla ensimmäinen asia mitä päätin tehdä uloslähtiessäni, oli mennä pelaamaan. Pankkivelkaa oli siinä vaiheessa pari tuhatta euroa, eli ei mitään mistä ei normaalilla työnteolla selviäisi. Sitten syyskuun lopulla oivalsin kokeilla lopettamiseen samaa menetelmää kuin tupakoinnin lopettamiseen ja kaivoin Allen Carrin kirjan hyllystä. Kirjan lukemisessa meni pari päivää ja nuo päivät pelasin normaalisti, mutta se alkoi tuntua entistäkin pahemmalta. Syyskuun 29. päivä 2015 oli päivä jolloin laitoin viimeisen setelin RAYn koneeseen. 30. päivä olin kuin uusi mies.

Noin kuukauden ajan jouduin kiinnittämään huomiota impulsseihini ja olin äärimmäisen tarkka tarkkaillessani mieltäni. Pohdin myös paljon erään filosofin näkemystä "sinä et ole mielesi". On helppoa tehdä päätös ongelmapelaamisen lopettamisesta mutta vielä helpompaa on samaistua mieleensä ja seurata orjallisesti haitallisia impulssejaan. Pari viikkoa kesti sitä, että mieleni halusi pelata ja paeta, mutta sisimmissäni en halunnut, ja se vei voiton. Tiesin olevani vapaa.

Olen ollut raitis peliriippuvainen 2 kuukautta. Pelaaminen käy joskus mielessä jos saan vaihtorahana kolikoita ja kone on vapaana, mutta koska olen raitis, on helppoa todeta järjellä etten yksinkertaisesti voi. Jos laitan euron sisään, se on hellurei menoa taas. Olen ongelmapelaaja lopun ikääni. Peliongelmasta voi raitistua vertaistuella tai omin voimin. Toipumisessa kaikista tärkeintä on mielestäni harrastaa pelaamisen sijaan jotain terveyttä edistävää, energiaa vievää toimintaa, kuten vaikka lukemista tai urheilemista.

Tsemppiä kaikille.

Minä lopetan tänään kaiken rahapelin 26.12.2015 ja tulen ylpeänä vuoden päästä tätä tarkistamaan, mies 25w

Hei! Huikea teksti joka avasi kyllä viimein silmäni oman riippuvuuteni suhteen. Olen itse 24-vuotias mies joka on kärsinyt noin puolen vuoden ajan peliriippuvuudesta ja olen pystynyt olemaan hetkiä pelaamatta mutta aina jälleen sortunut.

Olen aina itse ollut säästeliäs ja ahkera tekemään töitä lapsesta asti ja sitä kautta olen vuosien varrella saanut säästettyä hyvin rahaa. Riippuvuus alkoi siitä kun jouduin syksyllä lähtemään ulkopaikkakunnalle työharjoitteluun ja olemaan tyttöystäväni erossa 7 viikkoa ja kaikki alkoi pelikoneista. Ensin satasia sinne ja yhteensä seitsemän viikon aikana sinne menikin kaiken kaikkiaan 3000e....

Sitten tulin takaisin kotiin, päätin alkaa lyömään vetoa. Ensin pienemmällä panoksella ja sitten isommalla.... Sinne hupeni jälleen tuhansia euroja. Sitten tuli netticasinot jotka antoi alussa reilusti kaiken häviämäni takaisin ja hehkutin tyttöystävälleni vuosipäiväksi tarjoavani voittorahoillani ulkomaan matkan.

Siitäpä se alamäki sitten alkoi pari viikkoa sitten... Nähtiin pohja, kaverille velkaa 3tonnia ja opintolainaa 3600 mutta viimeisellä 500 eurolla tuli käänne... Nousin 14000 euroon ja mietin että tässä olisi vielä yksi mahdollisuus uuteen elämään. Sitä ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Maksoin toki kaverille velat mutta kun itsellä on niin pirusti yksinäistä aikaa kun tyttökaveri on päivät töissä ja sorruin taas pelaamaan... Siitä ollaan muutamassa päivässä tultu muutama tuhat euroa alaspäin ja himo pelata olisi suuri mutta kun täällä lukee kuinka ihmiset ovat uineet syvällä ja selvinneet niin miksen minäkin voisi. Tilillä on itselläni vielä reilut 5000 euroa ja aspilla onneksi 2000e ja ehdin kuitenkin uuden sohvan ostaa noilla voitetuilla rahoilla että vielä minulla olisi mahdollisuus selvitä ettei noin syviin vesiin itse joutuisi kuin mitä monet täällä ovat kirjoittaneet.

Tappiota on tullut varmasti yli 10 000 euroa puolen vuoden aikana
mutta vielä tilillä olisi elämälle pelimerkkejä sen verran että kaikki saataisiin vielä kuntoon. Valmistun koulusta vuoden vaihteelta ja kesätyötkin näillä näkymin alkaisi kuukauden päästä. Minulla on elämässä kuitenkin niin paljon menetettävää että en halua tällaisen pilata sitä. Masennusta varmasti kestää pitkään mutta jokainen pelaamaton päivä luo toivottavasti enemmän uskoa itselleni.

Minulla on ihana tyttöystävä, kaunis koti ja koiran pentu ja jalkapallojoukkue jota valmennan. Siinä on jo niin paljon hienoa mitä varten minun tulee taistella läpi tämän suon ja kerätä se oman elämäni jackpot!

Kiitos kaikille jotka olette tänne kirjoittaneet ja toivon kaikille voimia selviytymistaisteluunne.

Minä lopetin nyt pelaamisen 5.4.2016 ja tämä lupaus jää tänne näkyviin pysyvästi!

Lopetin pelaamisen tänään 29.11.2023 klo 19.00..en pelaa enää ikinä!