Anteeksiantaminen/katkeruus?

Voinko antaa anteeksi?

Ihminen on luonteeltaan sellainen, että hänen on äärettömän vaikeata antaa anteeksi, kun häntä vastaan on rikottu. Hän janoaa luonnostaan kostoa, lietsoo vihaa ja katkeroituu, ellei saa kostonhimoaan tyydytetyksi.

Jeesus opettaa seuraajiaan ja sanoo, ettei meidän tarvitse elää samalla tavalla kuin lihallinen ihminen ja pakana tekee. Kristitty voi rakastaa jopa vihamiehiään, kun Jumala hänelle sen rakkauden antaa. Koska rakkaus peittää syntien paljouden eikä muistele kärsimäänsä vääryyttä, tarkoittaa Jumalan rakkauden vuodattuminen sydämeen Pyhän Hengen kautta samalla myöa katkeruudesta ja anteeksiantamattomuudesta vapautumista. (Room, 5:5)

Miten tämä sitten on mahdollista? Vain sillä tavalla, että on saanut ensin itse kokea suunnattoman suuren Jumalan armon ja anteeksiannon, synninpäästön. Kun on saanut paljon anteeksi, niin on helpompaa antaa anteeksi muille.

Jumala ei vaadi meitä tilille synneistämme, joten miksi vihaisimme lähimmäisiämme? Eikö Jumala halua armahtaa myös heitä? Jos anteeksianto ja armahdus ei heille kelpaa, niin heillä on tuomitsijansa: Jumala, joka maksaa tarkoin rikkomukset niille, jotka eivät ole niitä katuneet ja hänen tykönsä palanneet, uskoneet Jeesukseen.

Meidän on jätettävä viimeinen tuomiovalta Herralle, jotta emme yrittäisi astua hänen varpailleen tuomariksi tuomarin paikalle.

Ketä se hyödyttää, jos emme anna anteeksi ja katkeroidumme vihamiehiimme, niihin, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan?

Vihan, vihamielisyyden ja kostonhimon tarkoitus on vahingoittaa sitä henkilöä, jota me vihaamme. Mutta luuletko, että vihamme vahingoittaa häntä?

Vihamme kohde ei välitä välttämättä vähääkään siitä, että me häntä vihaamme: hän ei ehkä edes tiedä, että olemme katkerat häntä kohtaan. Vihamme ei häntä vahingoita, mutta ketä se sitten vahingoittaa ja mitä se vaikuttaa?

Viha vahingoittaa meitä itseämme! Se saastuttaa sydämemme ja myrkyttää mielemme. Joudumme katkeruuden synnin vangiksi ja meitä ahdistaa, jos emme päästä irti katkeruudestamme. Anteeksiantamattomuus ja viha tuhoaa ihmisen sielun, tappaa sen hengen, jonka Jumala on armossaan herättänyt elämään.

Viha myrkyttää ilmapiirin katkeran ihmisen lähellä. Hänen seurassaan ei ole hyvä olla silloin, kun katkeruus paljastuu. Toki katkera ihminen voi olla muuten ihan mukava ja seurallinen, mutta kun tulee puhetta hänen katkeruutensa kohteesta, niin kaikkia alkaa ahdistaa, eikä kukaan tahtoisi puhua siitä asiasta. On ilmiselvää, että katkera ihminen on jäänyt katkeruutensa vangiksi, eikä hänellä itselläänkään ole hyvä olla, vaikka hän pitää kiinni oikeudestaan olla katkera ja anteeksiantamaton.

Raamattuun on kirjoitettu ohjeet siunattua ja autuasta elämää varten. Psalmissa 37 on hyvä neuvo luopua vihasta: "Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi." (Psa, 37:8.) Vaikka olisit kärsinyt vääryyttä ja vääryyden tekijä menestyisi sinun kustannuksellasi, niin katkeruus, kiivastus ja kiukku eivät paranna sinun oloasi, vaan ainoastaan pahentavat sitä. Herkeä siksi kiukusta ja anna anteeksi, niin saat kokea vapauttavan Pyhän Hengen vaikutuksen omassa elämässäsi ja saat Jumalan rauhan sydämeesi. Siitä virvoittuvat sitten aikanaan myös ne, jotka sinun lähelläsi ovat: sinun omat rakkaimpasi, perhe, sukulaiset, ystävät, tuttavat ja työtoverit.

Rakkaus on vapauden laki ja johtaa anteeksiantoon
Anteeksiantamisen käskyä ei pidä ajatella lain vaatimuksena vaan etuoikeutena, johon Jumala antaa uskovaisille kyvyn. On vapauttavaa elää anteeksiantamuksesta ja anteeksiantamuksessa.

Ellei uskovainen voi antaa lähimmäisille anteeksi heidän syntejään, on hänen paha olla ja hän myrkyttää katkeruudellaan monien mielet. Jumala tahtoo suojella meitä kaikelta synnin turmiolliselta vaikutukselta. Jumala osoittaa meitä kohtaan armoaan ja rakkauttaan, kun auttaa meitä antamaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille. Anteeksiantaminen ei ole aina kovin helppoa, mutta se on kuitenkin mahdollista Jumalan armollisella avulla.

Jumalan lapsen ei tarvitse teeskennellä ja valehdella totuutta vastaan. Jos hän ei pysty antamaan anteeksi häntä vastaan rikkoneelle, niin se on parempi tunnustaa rehellisesti Jumalalle ja ehkä myös läheisille ihmisille tai muille uskoville. Sitten sitä asiaa voidaan työstää yhdessä ja rukoilla sen puolesta, että Jumala antaisi armossaan vääryyttä kokeneelle kyvyn antaa anteeksi. Jos katkeruuden syy on kateus muita kohtaan, niin silloin on tietysti päästävä ensin irti kateudesta. Vasta sen jälkeen on mahdollista vapautua katkeruudesta ja vihasta, mikä itse asiassa onkin kateudesta luopumisen välitön seuraus ja Hengen hedelmä [rakkaus].

Muutama Raamatun kohta
Paavali opettaa anteeksiantamuksesta näin:

Roomalaiskirje:
12:14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
...
12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, niin eläkää rauhassa kaikkien ihmisten
http://www.kolumbus.fi/~w462