Vertaistukea!!! Juuri sairastunut

Minkä ikäinen olet? Jos olet nuori, se saattaa ajan myötä parantua, ja toki miksi ei aikuisellakin voisi. itse nyt 15, joulukuussa 16, ja 13 vuotiaana mulle todettiin epilepsia. mahdollista, että mulla oli se jo pidempäänkin ollut, kohtaukset tuli vain yöllä eli niitä ei ehkä ollu huomattu. alkuaikaan oli kohtaukset tosi 'vahvoja', kouristelua, silmät käänty ympäri ja suu vaahtosi. aamuisin aina suu ja kieli ihan haavoilla enkä pysynyt pystyssä. nyt ei ole yli vuoteen ollut kohtauksia, eli lääkitys kohdallaan. ollaan puhuttu lääkärin kanssa että kokeiltaisiin lääkkeen poispurkua, kohtauksia kun ei enää ole. Mun suvussa ei epilepsiaa ole, eli mun kohdalla se laukesi varmaan jatkuvasta stressistä ja masennuksesta sekä rankasta ja traumaattisesta lapsuudesta. Sekava teksti mutta pointtini on, että kun oikee lääkitys löytyy ja varmasti myös kohtaukset pysyy poissa, voit elää melko normaalia elämää sen kanssa. toki se on varmaan erilaista jos kohtauksia voi tulla milloin vain, en itse osaa sanoa kun tosiaan vain unen aikana kouristelut alko. Olin ekojen kohtauksien aikaan kesäleirillä josta kun muut lähti kotiin, minä lähdin tutkimuksiin. Mun ei ollut muistaakseni vaikeaa hyväksyä sitä, oli vaan vähän sellanen että aijaa, vielä lisää taakkaa kannettavaksi.
Minulla myös sukulaiset, eritoten mummi on aina ollut kauhean huolestunut sairaudesta, mitään ei saisi tehdä koska minulla on epilepsia ja päläpälä. sillon munkin tekee mieli vaan huutaa että ei mulla ole enää mitään. koska ei luultavasti ole. mummi luulee että epilepsia tuli mulle kun kaaduin pyörällä, vaikka siitä tuli vain neljä tikkiä polveen. toki sukulaisten huolen ymmärtää, mutta mä ymmärrän kyllä että se kyrpii kun ne kyselee. sivuvaikutuksista sen verran (lääkkeenä apydan 600, vaikuttava aine opskarpatsapiini (vai mikä ihme olikaan)) ja ei aiheuta muuta kuin tosi runsasta hiustenlähtöä, ihan vähän haromalla kamalat tupot lähtee.

kyllä se kyrpii aivan varmasti, mut opit elämään sen kanssa. mä koen itseni nykyään vaan vahvemmaksi, kun tiedän et oon selvinnyt kaikesta mitä mun lapsuudessa mulle tapahtui ja sen lisäksi selätin myös epilepsian. se ei enää vaikuta mun elämään. toisilla se tietysti on sitten elämän loppuun asti, se on yksilöllistä, mun kohdalla kyse oli stressin(?) laukaisema nuoruusiän epilepsia

pahoittelen tosi sekavaa tekstiä :D en normaalisti näin sekavasti kirjoita, mutta.. tää on mulle tuttu aihe, kirjotin tätä viestiä tosi pitkään
tsemppiä sulle kuka ikinä ootkaan :)