Koko Matteuksen 7. luku on kertomuksia Jeesuksen opetuksista ja toiminnasta. Siellä on tuo mielenkiintoinen 6. jae, jota täällä joskus siteerattiin, ja lopulta kiisteltiin, mitä on sanottu ja mitä ei. "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä", näinhän Jeesus sanoi.
Alaviite on 2. Moos. 29:33, jossa kerrotaan Aaronin ja hänen poikiensa syömisestä, että kaikki heille tuotu ruoka oli "pyhää", eikä sitä saanut kukaan muu syödä. Tuo pyhä ruoka käsitti uhripässin lihan ja korissa olevat leivät, jotka tarkoitettiin erotettavaksi pappien ruoaksi. Tämä ruoka Aaronin ja hänen poikiensa oli syötävä ohjeiden mukaan, koska se oli pyhää ruokaa. Jos jotakin jäi, se piti polttaa.
Jeesus tunsi kirjoitukset, ja käytti tätä opetusta hyväksi. Kuulijatkin varmasti ymmärsivät jakeen sisällön, ainakin fariseukset ja saddukeukset. Kun heitä ajattelee kuulijoina, Jeesuksen sanat ovat "kovaa puhetta, kuka voi kuulla". Sanoillaan Jeesus halusi opettaa, että Jumalan valtakunta maan päällä piti olla myös hengellinen ja hän oli tullut antamaan sen opetukselle uuden sisällön. Uutta viiniä ei pantu vanhoihin leileihin, fariseuksiin, vaan uusiin, "opetuslapsiin".
Jeesuksen opetus oli pyhää, sitä ei saanut pitää "koiranruoan" tai "sianruoan" arvoisena, vaan sitä tuli pitää kuin kallisarvoista helmeä tai aarretta. Sitä piti tutkistella hengellisesti ja ottaa onkeensa seuraava neuvo, joka oli tuo tuttu: Pyytäkää niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Itselleni tämä selvisi erään vahan uskonsisaren viestistä, kun olin kirjoittanut paikallislehteen kirjoituksen. Siihen vastattiin aika lailla asian sivusta, niin kuin vain asiaa ymmärtämätön voi tehdä. Mietin jo, pitäisikö minun uudelleen kirjoittaa asiasta. Tämä sisar oli soittanut meille ja jättänyt terveisiä:
"Älä heitä helmiä sikojen eteen". Tämä lause antoi minulle ohjeen, ei enää, anna olla, olet tehnyt tarpeeksi! Taidolliset ymmärtävät, mutta ne jotka eivät, alkavat vain riidellä ja lopulta repivät kappaleiksi lehtien palstoilla.
Sanal. 9:7-9 kertoo saman asian vielä suoremmin: "Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen. Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää." Voiko sen selvemmin sanoa.
Koirasta ja siasta voisi tuntua pahalta, jos ymmärtäisivät asian kuten me, kun niiden ruoasta puhutaan. Onneksi niille oma ruoka on kummallekin hyvää ja tärkeää.
Alaviite on 2. Moos. 29:33, jossa kerrotaan Aaronin ja hänen poikiensa syömisestä, että kaikki heille tuotu ruoka oli "pyhää", eikä sitä saanut kukaan muu syödä. Tuo pyhä ruoka käsitti uhripässin lihan ja korissa olevat leivät, jotka tarkoitettiin erotettavaksi pappien ruoaksi. Tämä ruoka Aaronin ja hänen poikiensa oli syötävä ohjeiden mukaan, koska se oli pyhää ruokaa. Jos jotakin jäi, se piti polttaa.
Jeesus tunsi kirjoitukset, ja käytti tätä opetusta hyväksi. Kuulijatkin varmasti ymmärsivät jakeen sisällön, ainakin fariseukset ja saddukeukset. Kun heitä ajattelee kuulijoina, Jeesuksen sanat ovat "kovaa puhetta, kuka voi kuulla". Sanoillaan Jeesus halusi opettaa, että Jumalan valtakunta maan päällä piti olla myös hengellinen ja hän oli tullut antamaan sen opetukselle uuden sisällön. Uutta viiniä ei pantu vanhoihin leileihin, fariseuksiin, vaan uusiin, "opetuslapsiin".
Jeesuksen opetus oli pyhää, sitä ei saanut pitää "koiranruoan" tai "sianruoan" arvoisena, vaan sitä tuli pitää kuin kallisarvoista helmeä tai aarretta. Sitä piti tutkistella hengellisesti ja ottaa onkeensa seuraava neuvo, joka oli tuo tuttu: Pyytäkää niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Itselleni tämä selvisi erään vahan uskonsisaren viestistä, kun olin kirjoittanut paikallislehteen kirjoituksen. Siihen vastattiin aika lailla asian sivusta, niin kuin vain asiaa ymmärtämätön voi tehdä. Mietin jo, pitäisikö minun uudelleen kirjoittaa asiasta. Tämä sisar oli soittanut meille ja jättänyt terveisiä:
"Älä heitä helmiä sikojen eteen". Tämä lause antoi minulle ohjeen, ei enää, anna olla, olet tehnyt tarpeeksi! Taidolliset ymmärtävät, mutta ne jotka eivät, alkavat vain riidellä ja lopulta repivät kappaleiksi lehtien palstoilla.
Sanal. 9:7-9 kertoo saman asian vielä suoremmin: "Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen. Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää." Voiko sen selvemmin sanoa.
Koirasta ja siasta voisi tuntua pahalta, jos ymmärtäisivät asian kuten me, kun niiden ruoasta puhutaan. Onneksi niille oma ruoka on kummallekin hyvää ja tärkeää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huumaavia ja päätä sekoittavia myrkkypillereitä nuo sinun helmesi lähinnä ovat olleet.
tarkoitti ja tarkoittaa halveksuntaa, joka osoitetaan sille joka ei kuulu omaan uskontoon/kansaan. Arabimaissa näitä solvauksia kuulee yhä jatkuvasti.
Jeesus käytti sanaa samassa merkityksessä ainakin Mark. 7:26-27. Sivistymätäntä koira sanan käyttö ainakin oli eikä sillä pyritty ystävällisesti mitään opettamaan vaan nimenomaan solvaamaan.
En nyt ainakaan usko, että Jeesus ketään halusi
solvata, sanoipahan vain totuuden joistakin ihmisistä.Jeesus puhui niinkuin se jolla on valta,
Mitä muuta voimme KUNINKAALTAMME ODOTTAAKAAN!!!
Eikä Jeesus ollut myöskään sivistymätön,vaikka jotkut ihmiset osoittavat sitä olevansa.
nimitettiin kuten sanoin omaan kansaan kuulumattomia vaikkapa Syyrian foinikialaisia, sika taas oli muuten saastaisena pidetty eläin. Näiden nimitysten käyttäminen ei ollut neutraalia opetusta vaan solvausta. Mikä kuningas alentuu alamaisten haukkumiseen?
Hyvä viesti annu,kirjoitit hyvin tuosta helmien heittämisestä sioille! Se kuvaa erinomaisesti sitä,mitä monesti tapahtuu tälläkin palstalla. Kun kirjoitat jonkin ajatuksen Jumalasta,niin jo tällä on susilauma repimässä sua kappaleiksi.
Mutta susilauman keskellä saattaa olla lampaitakin,jotka haluavat kuulla sanaa. Itsekin olin sellainen vähän ennen uskoon tuloa..Olin tosi kiinnostunut uskon asioista. onneksi silloin ympärilläni olevat ihmiset avasivat suunsa ja todistivat uskostaan. Näin Jeesuksen vaikutuksen heidän elämässään. kuinka heillä oli rauha ja minulla ei. Jeesus tulee esille usein juuri sillä tavalla,mitä hän on tehnyt jonkun entisen eiuskovan elämässä,miten elämä on muuttunut.
Joh. 14:27
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Samaa mieltä olen näistä helmistä