Väittely
Väittely tai debatti on formaali, interaktiivinen argumentointimenetelmä. Tällainen väittely noudattaa tiettyjä sääntöjä ja se on kurinalaista[1]. Arkikielessä väittely tarkoittaa sanallista kiistaa, debattia tai polemiikkia[2].
Dialektiikka on oppia väittelytaidosta. Väittely on vanha opetusmenetelmä, jota käyttivät antiikin Kreikassa muun muassa sofistit, Sokrates, Platon, Aristoteles ja roomalaiset reetorit.[1] Sokrateen oma dialektinen kysely- ja opetusmenetelmä tunnetaan nimellä sokraattinen menetelmä.
Keskiajan yliopistoissa erilaiset määrättyä muotoa noudattavat disputaatiot olivat keskeinen opetusmenetelmä. Nykyäänkin yliopistoissa jatkotutkintoa suorittavat opiskelijat puolustavat väitöskirjassa esittämiään tieteellisiä tuloksia väitöstilaisuudessa.
Katso myös
Argumentointivirhe
Dialektiikka
Retoriikka
Lähteet
Heikkilä, Pertti & Rönkkö, Marju: Väittely Opetusmenetelmät opetuksen monipuolistajina. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.4.2010.
”Väittely”, Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2007.
Kirjallisuutta
Kurki, Leena & Tomperi, Tuukka: Väittely opetusmenetelmänä. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2011. ISBN 978-952-5503-53-1.
Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (toim.): Argumentti ja kritiikki: Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Helsinki: Gaudeamus, 1998 (7. painos 2007). ISBN 951-662-738-2.
Väittely tai debatti on formaali, interaktiivinen argumentointimenetelmä. Tällainen väittely noudattaa tiettyjä sääntöjä ja se on kurinalaista[1]. Arkikielessä väittely tarkoittaa sanallista kiistaa, debattia tai polemiikkia[2].
Dialektiikka on oppia väittelytaidosta. Väittely on vanha opetusmenetelmä, jota käyttivät antiikin Kreikassa muun muassa sofistit, Sokrates, Platon, Aristoteles ja roomalaiset reetorit.[1] Sokrateen oma dialektinen kysely- ja opetusmenetelmä tunnetaan nimellä sokraattinen menetelmä.
Keskiajan yliopistoissa erilaiset määrättyä muotoa noudattavat disputaatiot olivat keskeinen opetusmenetelmä. Nykyäänkin yliopistoissa jatkotutkintoa suorittavat opiskelijat puolustavat väitöskirjassa esittämiään tieteellisiä tuloksia väitöstilaisuudessa.
Katso myös
Argumentointivirhe
Dialektiikka
Retoriikka
Lähteet
Heikkilä, Pertti & Rönkkö, Marju: Väittely Opetusmenetelmät opetuksen monipuolistajina. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.4.2010.
”Väittely”, Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2007.
Kirjallisuutta
Kurki, Leena & Tomperi, Tuukka: Väittely opetusmenetelmänä. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2011. ISBN 978-952-5503-53-1.
Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (toim.): Argumentti ja kritiikki: Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Helsinki: Gaudeamus, 1998 (7. painos 2007). ISBN 951-662-738-2.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mehän sanomme aloitukseen, että amen.
2000 -luvulla väittelystä käytetään nimeä KESKUSTELU.
Aina kun joku ei ymmärrä asiaa, hän alkaa väittelemään keskiaikaisesti ja sitten kertoo vain keskustelevansa.
>>Keskiajan yliopistoissa erilaiset määrättyä muotoa noudattavat disputaatiot olivat keskeinen opetusmenetelmä.<<
'ProfetiatVäittely'
Vahvistamme, että asia on juuri niin kuin ilmoitat.
Voi sinua pientä. Itsensä kehuminen eri nimimerkeillä on ihan älyttömän noloa.
Kuka kehuu ja mitä kehuu, sillä kaikkihan perustuu aloituksen tekstiin?
Sen verran tulisi opiskella, että erottaisi aloituksen tekstin viestien aiheeksi.
Toisten kirjoittajien solvaaminen ei ole kuulu asiaan.
Ai solvaaminen ei kuulu asiaan?
No kyllä se ainakin tämän palstakeisarin mielestä kuuluu.
Kirjoitat vaan asiallisesti palstanaiheenmukaisesti niin sinun ei tarvitse keksiä syntipukkeja.
Ihan vaan hoidat itseäsi totuuteen.
Mitä se sitten tarkoittaa selkokielellä?
6254