Mieheni on uskova, minä ateisti. Hän rukoilee päivittäin ja usko on muutenkin suuressa roolissa hänen arkisessa elämässään. Minä taas en usko, että on olemassa mitään jumalaa, pyhää henkeä tai muuta vastaavaa.
Olimme ensin ystäviä, mutta vähitellen ystävyys syventyi rakkaudeksi. Meillä on hyvin samanlaiset arvot ja käsitykset mm. avioliitosta. Olemme molemmat melko konservatiivisia. Pettäminen, pornografian katsominen, baareissa ravaaminen, valehtelu ja moni muu asia ovat meidän molempien mielestäehdottomasti väärin. Meille kummallekaan ei missään nimessä sovi sellainen elämä.
Tällä palstalla ihmiset jaottelevat toisiaan lokeroihin uskon mukaan. On uskonnottomia, uudestisyntyneitä, luterilaisia jne. Uskon sijaan voisi joskus myös pohtia arvoja ja moraalia. Ne kun voivat olla hyvin samalaiset esim. meidän kaltaisessamme suhteessa, jossa puolisoiden uskonnolliset näkemyset ovat täysin toisistaan eroavat. Ja toisaalta: samaan uskontokuntaan kuuluvilla ihmisillä saattaa olla hyvinkin erilaisia näkemyksiä asioista.
Koitetaan muistaa, että kukaan ei ole vain uskova tai uskonnoton, vaan jokaisessa meissä on paljlon muitakin puolia. Joskus voi keskittyä siihen, mikä on yhteistä, eikä vain etsiä eroavaisuuksia.
Olimme ensin ystäviä, mutta vähitellen ystävyys syventyi rakkaudeksi. Meillä on hyvin samanlaiset arvot ja käsitykset mm. avioliitosta. Olemme molemmat melko konservatiivisia. Pettäminen, pornografian katsominen, baareissa ravaaminen, valehtelu ja moni muu asia ovat meidän molempien mielestäehdottomasti väärin. Meille kummallekaan ei missään nimessä sovi sellainen elämä.
Tällä palstalla ihmiset jaottelevat toisiaan lokeroihin uskon mukaan. On uskonnottomia, uudestisyntyneitä, luterilaisia jne. Uskon sijaan voisi joskus myös pohtia arvoja ja moraalia. Ne kun voivat olla hyvin samalaiset esim. meidän kaltaisessamme suhteessa, jossa puolisoiden uskonnolliset näkemyset ovat täysin toisistaan eroavat. Ja toisaalta: samaan uskontokuntaan kuuluvilla ihmisillä saattaa olla hyvinkin erilaisia näkemyksiä asioista.
Koitetaan muistaa, että kukaan ei ole vain uskova tai uskonnoton, vaan jokaisessa meissä on paljlon muitakin puolia. Joskus voi keskittyä siihen, mikä on yhteistä, eikä vain etsiä eroavaisuuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sehän oli miellyttävä kirjoitus. Raikasti palstaa. Seuraava on vain minun näkemykseni asiasta, enkä väitä että läheskään kaikki ateistit ajattelevat samoin. Noin, disclaimer pois alta...
Ongelmahan tässä on yleensä se, kun JOTKUT uskovat ovat heti tuomitsemassa helvettiin tai vähintään syrjintään heti jos ei usko juuri samoin kuin he. Yrittävät polkea toisten oikeuksia koska _uskovat_ että niin pitää tehdä, uskovat ilman järkeviä perusteita - esim. LGBTQAI-ihmisten, ateistien, ja ylipäätään "muunuskoisten" oikeuksia ja vapauksia.
Ja sitten kaiken varalta - tämä palsta ei ole loppujen lopuksi kovin laadukas - ääliönkarkotesuihke: Minä EN väitä, etteikö olisi todella huonosti käyttäytyviä ateisteja myöskin. Mutta paljon harvemmassa ovat, sekä numeerisesti että prosentuaalisesti - meitä ateisteja vain on vähemmän, ja moni on humanisti sekä tarpeeksi järkevä ja sivistynyt ollakseen loukkaamatta ihmisiä, niitäkään jotka ovat eri mieltä. Meidän moraalimme nousee järjestä ja rakkaudesta, ei käskyistä joita noudatetaan koska on pakko tai palkkion toivossa/rangaistuksen pelosta.