Ongelmana on taas suomenkieltä varsin vajavaisesti osaava pappi... Diasporan ongelmia.
Anyway...
Onko kirkolla kantaa lapsettomuushoitoihin vai suositteleeko kirkko suoraan adoptioon siirtymistä? Sillä adoptiota vastaan kirkolla tuskinpa mitään on :)
Anyway...
Onko kirkolla kantaa lapsettomuushoitoihin vai suositteleeko kirkko suoraan adoptioon siirtymistä? Sillä adoptiota vastaan kirkolla tuskinpa mitään on :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
...siitä, minkälaisia lapsettomuushoitoja tarkoitetaan. Pelkkää hormoniannostelua en usko vastustavan.
Mutta koeputkihedelmöitystä kyllä. Eikä pelkästään sen luonnottomuuden vuoksi, vaan etenkin siksi, että siinä on käytäntönä, että koeputkessa saadaan aikaan useita ihmisalkioita, joista sitten suurin osa kuolee ja vain yksi saa kasvaa kohdussa. Senkaltainen lapsettomuushoito siis vastaa "sivutuotteeltaan" moninkertaista aborttia.
Jos kyseessä olisi muunlainen lapsettomuushoito kuin nämä kaksi, kerro ihmeessä.
Kyse on nimenomaan IVF-hoidoista (eli koeputkihedelmöityksestä) tai mikrohedelmöityksestä (hieman eri asia, mutta kuitenkin hedelmöitys kohdun ulkopuolella). Nämä johtuvat siitä, että munasarjani ovat tuhoutuneet, eivätkä minkään muunlaiset hoidot tehoa. Endometrioosi on tukkinut molemmat munajohtimeni ja toinen munasarja on täynnä endometrioosia, joten sieltä ei tule enää mitään ja toisesta ei pääse mitään kohtuun pesäkkeiden vuoksi. Kuitenkin hoidoissa voitaisiin käyttää omia munasolujani eli munasolujen luovutukseen ei tarvitsisi mennä. Tosin kaikki hedelmöittyneet munasolut yritettäisiin istuttaa, mutta on totta, että niistä eivät kaikki kiinnittyisi, mutta jos kaikki lähtisivät käyntiin niin yhtään ei kyllä abortoitaisi.
Kärsin erittäin paljon tästä ja jos kirkko kerran nämä kieltää uskoni joutuu aikamoiseen kriisiin. Ja itseasiassa onkin jo. Lapsen kaipuu on erittäin suuri ja olen itse valmis mihin tahansa, mutta en haluaisi rikkoa Jumalaa vastaan. Toisaalta tuntuu niin kovin raskaalta että miksi hän on juuri minulta kieltänyt lapsien saannin mahdollisuuden. Yhdeltäkään papilta en ole saanut minkäänlaista tukea, tosin en ole Helsingissä kirkossa käynyt. En tiedä sitten saisinko sieltä jonkunlaista tukea. Täällä pappi puhuu sen verran huonosti suomea, että hänen on vaikea antaa tämänkaltaista tukea, koska ei ymmärrä täysin mitä yritän puhua. Luomuraskauden mahdollisuus prosentti on 0%.
Rakas ystävä, niin kuin varmaan tiedätkin, Helsingissä Marian srk:ssa on suomalaissyntyinen pappi. Soittelepa hänelle.
Tiedän kyllä, että pääkaupunkiseudulla on suomalaissyntyisiä pappeja, mutta pelkään tätä asiaa hyvin paljon. Mikäli kirkko kieltää minulta tämän, joka on minulle ainut tapa saada lapsi (adoption ohella), joutuu luonnollisesti sekin vaakalaudalle mihin uskon ja mihin en. Kukaan joka ei ole kokenut lapsettomuutta ei sitä voi ymmärtää. Vapaaehtoinen lapsettomuus on hyvin pitkälle eri asia. Siinä miettii onko edes oikea nainen ja masennus syvenee ja juuri silloin toivoisi, että kirkko olisi läsnä.
En oikeastaan ymmärrä kirkon kantaa tuossa asiassa, sillä jos tulisin koeputken kautta raskaaksi elämä saisi mahdollisuuden, koska muuten en voisi koskaan tulla raskaaksi. Se ei ole mitenkään mahdollista. Rukous lohduttaa sielua, mutta ei muuta sitä tosiasiaa että munasolut eivät pääse munatorveen.
Pelkäänkin, että jos soitan papille hän sanoo juuri sen mitä rousku sanoi ja tämä satuttaa meitä molempia (kumpikin olemme katolisia). Enpä ole koskaan ennen joutunut suoranaisesti kärsimään kirkkoni opetuksista.
...löytyy netistä:
http://maria.catholic.fi/sivut/yhteystiedot.html
Isä Teemua ei tarvitse pelätä. Siinä missä Rousku tuntee kunnioitettavasti katekismuksen, opin ja kirkkolain, isä Teemu osaa lohduttaa ja kuunnella.
Muistan, miten piispa Paul puhui kerran abortista. Ensin hän kävi läpi katolisen kirkon opin asiasta. Sen jälkeen hän huomautti, että jos kuulijoiden joukossa on joku, joka on turvautunut aborttiin tai harkitsee aborttia, tämän kannattaa keskustella asiasta henkilökohtaisesti papin kanssa. Piispa Paul totesi, että vaikka asiat ovat teorian tasolla yksinkertaisia ja selkeitä, niin silti yksittäistapaukset, joissa teoriaa sovelletaan, ovat monimutkaisia.
Muista myös, että kirkon mukaan sinun on lopulta toteltava omaatuntoa.
narsku taas rouskutti taas yhdelle ihmiselle tosi pahan mielen. Kiitti vaan taas kerra. Rousku se on niin sydämellinen. Sulla ei toi sielunhoito ole se varsinainen vahvuusalue. Jospa antaisit vastailun olla.
Kyllä minun mieleni oli ihan valmiiksi pahoitettu. Ja kysyinkin, että mitä kirkko opettaa tästä asiasta, ja rousku vastasi. Turha häntä on siitä syyttää, että kertoo suoraan sen mitä opetetaan. Jotain sen suuntaista osasin aavistaakin. Aiomme kuitenkin ottaa yhteyttä pappiin jos hän osaisi sanoa jotakin.
Niin, että turhaan rouskua syyttää siitä, että hän kertoo asian niinkuin se on. Tosin jos kirkko perustelee asiaa niinkuin rousku niin silloin perustelut eivät pohjaudu ihan lääketieteellisiin faktoihin, paitsi jos alkioita pakastetaan varmuuden vuoksi eikä myöhempää käyttöä varten, tai alkioita valitaan, mutta yleensä valinta on lähinnä se kuinka moni alkio pysyy elossa ja kuinka moni kiinnittyy.
...ja korostaa, että kuten asian käsititkin, tarkoitukseni ei missään nimessä ole pahoittaa mieltäsi. Pyrin vastaamaan asiakysymyksiin objektiivisesti, sielunhoitajalla on taito päästä lähemmäs ihmistä. Olen iloinen siitä, että haluat puhua asiasta papin kanssa, ja pahoillani siitä, että heistä niin harva on suomenkielinen.
Pyrin tarkentamaan sitä mitä sanoin, ettei tulisi epäselväksi, mikä on lääketieteellistä faktaa ja mikä ei. Vaikkapa http://www.lapsettomuus.com/hedelmoitys/hedelmoitys3.asp kuvaa IVF-menetelmää (vaikka variaatioitakin on). Siitä suoraa lainausta:
1) Hormonihoidon avulla "kypsyy useita munasoluja". Ne kerätään "käyttämällä ultraääniohjattua punktiota, jolloin neula viedään emättimen kautta munasarjojen munarakkuloihin".
3) "Siittiöt lisätään maljalle munasolujen joukkoon"
4) "48 tuntia myöhemmin hedelmöittyneet munasolut ovat jo jakautuneet kahdesti muodostaen neljäsoluisia alkioita (n. 70 % munasoluista hedelmöittyy, näistä suurin osa jakautuu)."
5) "Yksi tai kaksi näistä alkioista siirretään kohtuun ohuen katetrin avulla, joka on huolellisesti mitoitettu naisen kohtuonteloon sopivaksi."
6) "Ylimääräiset alkiot, joita ei siirretä kohtuonteloon, voidaan nykyään pakastaa myöhempää käyttöä varten."
Munasoluja siis irtoaa "useita", joista "n. 70 %" hedelmöittyy, joista "suurin osa" jakautuu eli on elinkelpoisia. Kun näistä elinkelpoisista alkioista kohtuun pääsee "yksi tai kaksi", jäljelle jää lähes aina "ylimääräisiä" alkioita, nelisoluisia ihmisiä, jotka pakastetaan tai heitetään pois.
Siinä lääketieteellinen osuus. Tästä eteenpäin kyse on moraalista, eli siitä, onko tämä oikein vai väärin.
Anteeksi. Enpä huomannut tosiaan sinun sanoneen näin:
"Tosin kaikki hedelmöittyneet munasolut yritettäisiin istuttaa, mutta on totta, että niistä eivät kaikki kiinnittyisi, mutta jos kaikki lähtisivät käyntiin niin yhtään ei kyllä abortoitaisi."
Tämä ei ole äsken antamani kuvauksen mukaista, mutta miksei kaiken järjen mukaan olisi mahdollista ottaa vain yksi tai kaksi munasolua kerrallaan hedelmöitettäväksi ja istutettavaksi. Tällöin se ei tosiaan olisi moraaliselta kannalta sama asia kuin se, mitä äsken kuvasin.
Kirkolla on silti tietynlainen moraaliopetus koeputkihedelmöityksestä, mutta sen yksityiskohdissa minun sivistykseni päättyy (olen itse naimaton). Joten pappi tietää parhaiten, minkä jo totesimmekin.
Tarkistinpa asian, tämä on ehkä hyvä tietää etukäteen. Kirkko todella opettaa (mm. katekismuksessa: http://www.vatican.va/archive/catechism/p3s2c2a6.htm#IV ja kelaat vähän ylöspäin numeroihin 2373-2379), että lääketieteellinen toimenpide, joka ei tehosta aviovuoteen hedelmällisyyttä vaan korvaa sen, on epämoraalinen.
Mutta ei ole ilmeisesti teologista yksimielisyyttä siitä, onko tällainen toimenpide esim. GIFT-tekniikka, jossa aviovuoteessa käytetystä, rei'itetystä kondomista kerätyistä miehen sukusoluista valikoidaan elinvoimainen joukko, joka laitetaan munatorveen ilmakuplan erottamina naiselta kerätystä munasolusta. Tällöin hedelmöittyminen tapahtuu "in vivo" eikä "in vitro".
Tällaisia keinoja, joiden moraalinen status on epäselvä, voi olla muitakin. Kyse on vain siitä, tehdäänkö lapsesta teknologisen prosessin "tuote" vai onko prosessi vain apuna.
Toivotan sinulle onnea matkaan.
Kuten Rousku sanoi, voidaan hedelmöittää ja siirtää haluttu määrä munasoluja, jopa vain yksi, ja toivoa, että kaikki kiinnittyisivät. Tällöinhän ei ole mitään eettistä ongelmaa, koska tässä "autetaan luontoa" mutta lopullinen kiinnittyminen on yhtä paljon luomua kuin tavallisessa hedelmöittymisessä.
Teknisesti ongelma on siinä, että kaikki hedelmöittyneet munasolut eivät ehkä ole hyviä eikä niitä kannata siirtää, mikä voikin olla eettinen ongelma. Toisaalta jos ne kuitenkin voi istuttaa tai pakastaa ja on edes pieni mahdollisuus onnistumiseen, niin eettistä ongelmaa ei ole.
Minusta tämä kysymys on ennen kaikkea lääketieteellinen. Jos kaikki alkiot voidaan istuttaa, niin mitään eettistä ongelmaa ei ole, koska kiinnittyminen jää Herran haltuun (lääketieteen avustuksella). Ennen papilta kysymistä kysyisin lääkäriltä. Ja pitää myös varmistaa, että pappi ymmärtää täysin mistä on kyse (esim tuon alkioiden määrään liittyvän yksityiskohdan) ja varmasti tietää mitä puhuu.
Ai niin, olen luterilainen eli vastaukseni perustuu vain järkeilyyn. En ymmärrä, mitä eettistä ongelmaa tässä voisi olla, koska päämääränä ei ole abortti vaan päinvastainen tulos.
Tämä on vaikea asia ja toivon, että saatte haluamanne vastauksen. Hyvää joulua teille.
Kannattaa joka tapauksessa olla! Elämällä on aina jokin tarkoitus. Jokaisella on jokin kutsumus. Nainen ei ole huono, vaikkei synnyttäisikään. Naisen ainoa kutsumus ei ole äitiys.
Jumala saa selvästi kuunnella monenlaisia rukouksia. Kun itse menin naimisiin, toivoin, että meissä olisi jommassakummassa vikaa niin, ettei lapsia syntyisi. Olisi päässyt perhesuunnittelun ongelmista.
Kuvauksesi on kertomus siitä kuinka kaikki menee jos kaikki menee täydellisesti. Oikeassa elämässä asia ei kuitenkaan ole.
Useilla endometrioosista kärsivillä saadaan hedelmöitettyä alle 50% kerätyistä munasoluista, sen lisäksi että näistä yleensä n. puolet lähtee jakautumaan, sen jälkeen näistäkin yleensä noin puolet kestää esim. pakastuksen (jos se tehdään), joten todellisuudessa pieni osa alunpitäen kerätyistä munasoluista edes koskaan saisi mahdollisuutta kehittyä vauvaksi. Useilla munasolun kuori on myös niin kova ettei siittiö pääsisi koskaan murtamaan kuorta ilman apua.
Juu siis tietysti jos kehityskelpoisia alkioita saadaan todella monta niin monilla nämä saatetaan pakastaa myöhempää käyttöä varten, kuitenkin suurimmalla osalla näitä on niin vähän, että kaikki istutetaan. Tuo kuvaamasi mahdollisuus on käytössä lähinnä ihmisillä, joilla kaikki hedelmällisyysasiat ovat kauniisti. Omassa tapauksessani jopa epäilen, että saattaisiinko yhtään edes istutettua.
Ja ihmiset saavat myös päättää kuinka monta alkiota istutetaan. Ja usein jos pitkä lapsettomuus takana niin kaikki laitetaan, mikäli se vain on mahdollista.
Ymmärrän kyllä, että kaikkien kutsumus ei ole äitiys, mutta minun on. Olkaa kilttejä ja älkää kertoko, että "ei kaikkia ole tarkoitettu äidiksi". En tiedä suuresti rakastamani kirkko kieltää minulta sen mikä on ainut vaihtoehto saada biologinen lapsi. Toki adoptio on tasavertainen mahdollisuus saada lapsi, mutta haluaisin itse silti yrittää. Tuntuu niin raskaalta vaikka kirkon opetus näyttää olevan selvä, mutta tässä tilanteessa en oikeasti jaksa yhtään "ei kaikkien ole pakko olla äitejä"-juttuja.
Tehdäkö se mitä tekee mieli ja kirkko vastustaa ja tulla kenties erotetuksi pyhien yhteydestä (tiedän että tätä emme enää kestäisi) tai tehdä niinkuin kirkko tahtoo ja luopua yhdestä elämän suurimmasta unelmasta.
tuosta huolimatta rousku on sydämetön ja epädiplomaattinen rouskuttajat. Uskoo vääriin pykäliin ja saisi jättää vastaamiset monella tavalla kyvykkäämmille. Ei se mikään lääkäri eikä kirkonmies ole, kunhan tärkeilee.
rouskuhan on eronnut eikä naimaton! ja väittää että nykyisinkin ois joku hoito.... mikä on totta, rouskuttaja!
Perhesuunnittelun kotisivujen mukaan "on arvioitu että noin 50-60% hedelmöityksistä päättyy keskenmenoon ennen kuin raskautta on edes todettu." Eli kyllä näitä varhain kuolleita ihmisiä on paljon ilman lapsettomuushoitojakin.
Samaisten sivujen mukaan yksi syy keskenmenoihin on esimerkiksi äidin tupakointi. Tästähän joku voisi näppärästi laskeskella, kuinka monta ihmistä tupakoiva nainen on mahdollisesti murhannut, etenkin jos naisella on ollut vaikeuksia raskaaksitulossa.
Miksi sinut suljettaisiin ehtoollisyhteydestä? Kukaan ei tiedä lapsettomuushoidostasi. Ilmeisesti olet itse sitä mieltä, että et tee syntiä, kun valitset koeputkihedelmöityksen. Jos päädyt myöhemmin siihen, että teit syntiä, voit tunnustaa papille turvautuneesi epätoivon keskellä lapsettomuushoitoon. Niinhän kaikki tunnustavat, mitä ovat tulleet tehneeksi, kun eivät kyenneet parhaimpaan mahdolliseen.
Jos epäilee jonkun asian olevan syntiä ja kun ottaa selvää onko se synti. Ja saa tietää sen olevan synti ja tekee sen silti, tekee kuolemansynnin. Kyllähän me kaikki tämän tiedämme. Ja sitä seikkaa että "älä kerro siitä koskaan kenellekään" en näe kovin hyväksi vaihtoehdoksi jos haluaa saavuttaa rauhan omalle tunnolleen.
Jos täysin kieltäisin kirkon mielipiteen voisin yhtä hyvin hylätä kirkon ja ryhtyä vaikka protestantiksi.
Ajatukseksi siitä, että keskenmeno olisi muka aina äidin syy on aika törkeä. Näinhän se ei ole vaan etenkin alkuraskauden aikana suurin osa keskenmenoista johtuu alkiosta itsestään. Ja erityisesti juuri noista. On myös täysin turhaa lähteä spekuloimaan sitä johtaako tupakointi keskenmenoon vai ei.
Eli lyhyesti jos tiedän kirkon vastustavan jotakin asiaa, en voi vain lähteä sille kannalle, että "noh en sitten kerro siitä kenellekään". Se on vastoin kaikkia mahdollisia katoliseen kirkkoon ja katoliseen ihmiseen liittyviä moraaliopetuksia ja henkilökohtaisia moraalisääntöjä. Tämä ei ole kovinkaan hyvä lähtökohta ja sen varaan laskeminen, että voinhan sitten myöhemmin katua asiaa. Jos tietää tekevänsä kirkon mukaan syntiä ja kuitenkin tekee sen ajatellen että sitä voi myöhemmin pyytää anteeksi, sellaista ei saa anteeksi. Ehtoolliselle tulee mennä täysin vilpittömin sydämin ja kertoa papille KAIKKI!
Eli vaikka en itse pitäisikään syntinä mutta kirkkoni pitää tulee minun pohtia haluanko rikkoa kirkkoani vastaan ja kirkon tulkinta on kuitenkin teologisesti aika selkeä. Se rinnastetaan aborttiin ja minäkin todella uskon siihen, että abortti on kuolemansynti. Joten minä en siis tiedä teenkö syntiä vai ei. Jos olisin varma asiasta en kysyisi mikä on kirkon mielipide.
Ja sitä paitsi vaikka en koskaan kertoisi papille niin JUMALA tietää lapsettomuushoidoista. Ja koska olen syvästi katolinen uskon, että Jumala on ollut osallisena kirkon päätöksissä.
...pystynemme vain rukoilemaan, että löytyvä ratkaisu olisi kannaltasi onnellinen ja silti Jumalan tahdon mukainen. Voit myös yrittää ottaa selvää vaihtoehtoisista menetelmistä (esim. mainittu GIFT), joiden moraalisuudesta ei ole yksiselitteistä opetusta, ja keskustella niistä papin kanssa.
Yllämainittu "50-60 %" on lainattu erään yksityishenkilön perhesuunnittelusivuilta, eikä siihen ole liitetty lähdeviitettä tai mitään. Varmasti moinen tutkimustulos jostain löytyy (toteamattomien raskauksien keskeytymisprosentin arviointihan on lähellä puhdasta spekulaatiota), mutta tarkoituksena lienee ollut mahdollisimman suuren luvun saaminen tekstiin.
Ihailen kestävyyttäsi ja uskollisuuttasi - sanalla sanoen katolisuuttasi. Onnea matkaan.
Joo, ei oikein toimi sellainen ajatus näissä uskohommissa, että "eihän se pappi näe" tai "jos ihan vähäsen, silmät kiinni ja pimeässä".
Eikö voi lähteä siitä optimistisesta ajatuksesta, että kaikki alkiot voitaisiin istuttaa. Jos nyt käykin niin, että jokin niistä kuolee joko hedelmöitysvaiheessa tai ei kiinnity, niin se on rinnastettavissa keskenmenoon. Toimenpiteellähän on tarkoitus luoda elämää ja lääkäri kaikin tavoin yrittää saada kaikki alkiot istutettaviksi. Jos Jumala päättää, että kaikki eivät toimi, niin sitten eivät toimi - sinun ja lääkärin tavoite oli kuitenkin toinen. Minusta tällä ei ole mitään tekemistä abortin kanssa, koska siinä intentio on päinvastainen.
Minusta tässä menee tieto ja usko pahasti sekaisin. Uskot kirkon opetukseen, mutta et jätä toimenpiteen onnistumista uskon varaan. Katsot tilastoja ja mietit, että onko tämä syntiä.
Muuten käsityksesi kuolemansynnistä on aika mekanistinen. Jatkuvasti teemme asioita, jotka ovat syntiä, tietäen ja varta vasten. Eli elämämme aikana teemme monet kerrat kuolemansynnin. Ei auta muuta, kun luottaa armolliseen Jumalaan.
Tuo vertaus tupakoinnista oli ehkä hieman asiaton, mutta periaatteessa tosi. Voimme laskea monille elämäntapatekijöille riskikertoimen ja arvioida siten, millä todennäköisyydellä ko. elämäntapa johtaa esim. keskenmenoon. Voiko siis esim. sanoa, että joku tekee syntiä 4,5 % todennäköisyydellä jos ottaa elämäntapariskejä raskaana ollessaan? Eikö sinun kysymyksessäsi ole myös todennäköisyyksistä kysymys? Käsittääkseni todennäköisyys on sitä maailmaa, jonka kanssa juuri Jumalalla on tekemistä.
Ei kai tähän ole muuta ratkaisua, kun kysyä kirkolta. Muistan lukeneeni ulkomaista katol. palstaa, jossa teologit vastailivat. Voisitko kysyä sieltä? Tai kysy useammalta teologilta - saatat saada yllättävän ristiriitaisia vastauksia.
Luterilaiselle tällaiset kysymykset ovat jotenkin mahdottomia käsittää.
Muistaisitko kenties tuon palstan osoitetta?
Ja kuolemansynti onkin kovin mekanistinen asia. Se joko on tai ei. On totta, että vertailen tilastoja ja pohdin onko tämä syntiä vai ei. Suomessa katoliseksi kasvaminen ei ole kovin helppoa (olen itse katolisesta perheestä, mieheni taas kääntynyt), toisaalta koululaitoksissa ja kaikkialla korostetaan luterilaista järkiajattelua ja tavallaan järkeistetään Jumalakin. Samalla pitäisi huolehtia omasta uskostaan kun taas katolisuus perustuu järjen lisäksi tunteeseen. Kaikki kirkon päätökset ovat perusteltuja eivät ns. järjenvastaisia, mutta ne on perusteltu ottaen huomioon myös Jumala ja tunteet. Kun kuitenkin kasvaa protestanttisen etiikan ympäristössä jossa koristetaan mm. työnteon vapauttavuutta, kun taas katolisuudessa korostetaan esim. messun tärkeyttä. Näistä seuraa hyvin paljon moraalisia ristiriitoja ja kysymyksiä onko tämä näin vai näin. Eli olen oppinut protestanttisen tavan tutkia maailmaa, mutta kuitenkin uskon katoliseen uskon tulkintaan, joten tästä seuraa erittäin suuri ongelma. Ehkä se on juuri tämä, ei tunnista enää syntiä.
Niin hullua kuin se onkin, minä todella pelkään kuolemansyntiä. Yhtä lailla kuin pelkään sitä, että minut erotetaan pyhien yhteydestä. Sitä on hyvin vaikea selittää ihmiselle, jonka kirkko ei tunne kyseisiä rangaistuskeinoja. Eikä pyhien yhteydestä erottamisen ongelma tärkeimmillään ole se mitä siitä fyysisesti seuraa vaan se minkä siitä uskoo seuraavan. Kristityn elämään vaaditaan seurakuntayhteys kuten jokainen katolinen tietää.
Syy miksi en jätä toimenpiteen onnistumista uskon varaan on se, että todellisuudesta minä en voi tulla millään muulla tavalla raskaaksi. Paitsi ehkä ihmeen avulla, mutta vaikka uskonkin Jumalaan, Jumala ei ole minulle mitään velkaa, ei edes sitä ihmettä. Se ihme olisi se, että pesäkkeitä leikattaisiin pois, lääkärit eivät sitä kuulemma voi enää tehdä (on kuulemma turhaa).
Toisaalta olen tämän keskustelun kestäessä alkanut pohtimaan onko biologinen lapsi lopulta tärkeintä maailmassa ja tullut siihen tulokseen, että lapsi on tärkeintä, mutta samat geenit eivät ole. Lapsi on kuitenkin aina lahja, mutta ei oikeus. En tiedä, otan silti yhteyttä pappiin.
Kiitos teille vastauksistanne, ne ovat kovasti selvittäneet omaa päätäni ja auttaneet näkemään tämän kaiken keskellä selvemmin.
laiskuus, haureus, mässäily, ylpeys, ahneus, kateus ja viha. miten ne voivat olla mekanistinen asia tai yksittäinen teko? mikä noista kuolemansynneistä erityisesti liittyy tähän lapsettomuushoitoasiaan?
Asia on sillä tavalla, että Jumala ei rakenna maanteitämme eikä siltoja. Jumala on antanut meille kädet joilla voimme ne itse rakentaa.
Sinulla on nyt hyvä guggaliisa sellainen asia josta et voi siirtää vastuuta, etkä liioin odottaa oikeaa neuvoa yhdeltäkään papilta. Tässä asiassa sinulle on annettu valtuus ja velvollisuus ratkaista asia itse. Rukoile ja keskustele miehesi kanssa, löydätte kyllä parhaan ja ainoan oikean vastauksen.
Minä toivotan sinulle Jumalan siunausta ja kaikkea mahdollista hyvää elämällesi.
Turust, >60 v.
Sori, en muista osoitetta. Olisinko www.catholic.org kautta jotenkin sinne eksynyt. Luulen että löydät näitä palstoja helposti hakemalla. Joka tapauksessa, siellä vastailtiin juuri tuollaisiin kysymyksiin ja vastaajina olivat teologit nimineen titteleineen päivineen.
Minusta ei ole lainkaan hullua pelätä syntiä ja pyhien yhteydestä erottamista. Jos noin uskot, niin sen mukaan toimit. Uskonnon asioissa on aika vaikea sanoa mikä on hullua ja mikä järkevää.
Tuo mitä sanot protestanttisen (luterilaisen) ja katolisen lähtökohdan eroista on varmaan ihan totta. Periaatteessa luterilainen aina tekee itse ratkaisut kun taas katolilaisen tulee noudatata (siis periaatteessa) kirkon neuvoja. Vai mitä? Luulen tosin, että jopa katolisessa moraaliopetuksessa on paikkoja, joissa joudut käyttämään järkeäsi ja soveltamaan. Olisiko tämä yksi niistä?
Mitä sanot lapsesta, niin se on minusta täysin totta. Minusta lapsi syntyy/kehittyy sosiaalisessa tilanteessa eikä vain kanna geenejä. Ja se mitä lapsi oppii sinulta tekee lapsesta sinun lapsesi, ei sinun geenisi. Tuntuu jotenkin primitiiviseltä takertua geeneihin ihan kun ne takaisivat vanhemmalle kuolemattomuuden.
Sinuna kysyisin useammalta papilta ja teologilta ennen kuin heittäisin hanskat tiskiin. Jos kyseessä on sellainen eettinen ongelma, missä SOVELLETAAN oppia, niin kirkon opetus saattaa riippua siitä keneltä kysyt. Siksi kysyisinkin usalta ja valitsisin mieleisimmän vastauksen ;) Henkisesti on hyvä tietenkin valmistautua adoptioon.
Luulen muuten, että kun lapsi teillä on, niin sillä on harvinaisen vähän väliä, onko adoptoitu vai hoidoilla saatu. Lapsi on aina lahja ja arvokas riippumatta miten hänet on saatu. Hyvää jatkoa.
tosiaan olla parempi, että jätät lapset hommaamatta jos kerran mielipideilmastosi on noin kipee. Olisi lastenrääkkäystä päästää lapsi kasvamaan tollaseen "syvästi katoliseen perheeseen". taitaa olla siunaus niille mielikuvituslapsille, että sulla on röörit tukossa. on osannut jehova homman viisaasti hoitaa, ei lapsia katolisiin koteihin!
Luuletko että kyseinen ajatus ei ole käynyt päässäni koskaan?
Eräs katolisen kirkon on opetus on sekin, että ilkeät ja tahallaan toisia loukkaavat ihmiset hylkäävät myös Jumalan.
Tiedätkö myös, että psykologian tutkimusten mukaan lapset jotka ovat kasvaneet uskonnollisessa perheessä useimmiten omaavat korkeamman moraalisen sielunelämän kuin ne jotka eivät ole.
Ja lastensuojelun työntekijänä voin sanoa, että enköhän minä ole parempi sanomaan mikä on lastenrääkkäystä ja mikä ei. Voit olla varma että jos joskus lapsen saisin (vaikka kuinka toivoisit ja rukoilisit etten) lastenrääkkäyksen kohteeksi moinen ei joutuisi.
Toivottavasti ymmärrät edes hävetä. Luultavasti et ymmärrä. Viha katolista kirkkoa kohtaan on samanlaista vihaa kuin lapsella joka vihaa naapurin lasta siksi, että sillä on uusi barbi.
Sen verran uskon lääketieteeseen, että vaikka ryhtyisin protestantiksi ne pesäkkeet eivät yhtä äkkiä lähde kutistumaan.
Mutta kiitos mielipiteestäsi, toivottavasti se sai sinut paremmalle tuulella ja kokemaan itsesi jollakin tapaa paremmaksi ihmiseksi kun huolehdit minun "mielikuvituslasten" tulevaisuudesta. Se minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Oletko itse onnellinen elämääsi kun pahaa oloa pitää purkaa katolisia kohtaan ja tahallaan loukata toisia ihmisiä internetin välityksellä? Mitä sitten teet jos esim. itse et voi joskus saada lapsia tai esim. oma lapsesi ei voi saada lapsia? Usko tai älä mutta lapsettomuusongelmat voivat olla lähempänä kuin luuletkaan.
Jumala antaa jokaiselle jonkun koetuksen, muttei sellaista jotka ei jaksaisi kantaa. Tämä on minun koetukseni, toisilla se on joku toinen. Toisten koetus on puhdas idiotismi. Siitä on vaikeampi parantua kuin lapsettomuudesta.
jos haluatte saada lapsen taoi lapsia, niin turvautukaa parhaisiin mahdollisiin lapsettomuushoitoihin tai adoptioon. Unohtakaa ketolisen kirkon höpötykset, he eivät ole lisääntymislääkäreitä. Heitä ei kiinnosta perheesi hyvinvointi vaan oman valtansa säilyttäminen ja lisääminen. Jos haluatte saada lapsia, pyrkikää saamaan niitä, siinä ei ole omalla tai miehesi uskontokunnalla mitään tekemistä. Vastaus on yksinkertainen: jos haluatte, toimikaa, jos ette halua lapsia, niin pitäkää kiinni katolisen kirkon "opetuksista".