Useat uskovaiset kertovat olleensa, tai olevansa ahjossa. Ovat joutuneet kärsimään paljon, mutta lopputulos on ollut hyvä. Ovat huomanneet muuttuneensa ahjon kärsimyksessä. Oletko sinä kokenut sellaista ja jos olet niin voisitko kertoa siitä.
Oletko jo ollut ahjossa?
taastämä
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mieleeni tulee 2Korintolaiskirje1:11 on kiinnostavaa lohdutusta kärsiessä.
Jos nyt uskoo, että Pauluksella oli Jumalan ohjausta kääntymisensä jälkeen,
niin ymmärtää tämän ja kokee sen soveltuvan usein myös omassa elämässään.
Siinä kuvaillaan, miten Jumala lohduttaa meitä kärsiessämme ja se laajentaa
omaa elämänkokemustamme ja -näkemystämme, niin että ymmärrämme toisia
ja tulemme kykeneviksi lohduttamaan myös heitä heidän ahdistuksissaan.
Omat kärsimyksemme ovat kuin täydennystä Kristuksen kokemiin kärsimyksiin.
Hän kärsi vain n.33 vuotta maan päällä ihmisenä ja jäi ilman monista kärsimyksistä
esim. avioitumatta, saamatta omia lapsia jne.
Kristuksen seuraajien kaikkina aikoina on käytävä läpi monenlaisia ahdistuksia
täydentääkseen ihmisen kokemuksia, lohduttaakseen lähimmäisiään sillä
kokemuksella, kun Jumala lohduttaa heitä itseään.
Mietin juuri hiljakkoin, miten tänä päivänä olisin ymmärtänyt äitiäni naisena ja
kyennyt tukemaan häntä hänen suruissaan monella tavoin paremmin kuin lapsena.
Nuorempana lukkiinnuin kauhusta hänen itkiessään olkaani vasten kykenemättä
sanomaan sanaakaan, tyytyen vain kuuntelemaan hänen vuodatustaan...
Äitini rukoili Jumalaa ja sai vastauksia rukouksiinsa monin tavoin.
Hävettää ja kaduttaa vain itseni ja nyt voin vain ajatuksissani toimia toisin
muistaessani ne hetket yhdessä. Toivoa vain jälleen tapaamista, jolloin saan uuden mahdollisuuden pyytää anteeksi häneltä kykenemättömyyttäni,
omaa ymmärtämättömyyttäni. Se, että hän jakoi surunsa minulle, on vaikuttanut
omien valintojeni suhteen monin tavoin. Ahdingon ahjolla on tarkoituksensa.