Aika monesti kun rosteri pultin avaa alumiini perusaineesta, niin jengat jää pulttiin. Tai oikeammin sanottuna pultin kierteissä on alumiini jauhoa. Olenkin ajatellut, että jos iäkkäämmästä mastosta kurkkais vankempien helojen kiinnityksen, niin noinkohan uskaltaisi enää retkille lähteä.
Olen toki ollut tietoinen tästä ilmiöstä, mutta ajattelin ottaa asian tänne "puheeksi" ja tiedustella onko joku palstalaisista fiksannut jollain tapaa vanhaa mastoaan.
Yksi konsti tuli itsellä mieleen, että siirtäisi helan paikkaa muutaman sentin ja ruuvaisi uudelleen kiinni tai tietty voisi vääntää 1-2 milliä isomman jengan ja laittaa isommat pultit.
Kevytmetllista pultin irroittaminen saattaa kyllä olla vaikeata, varsinkin jos alumiiniseosta on paksummalti.
Olen toki ollut tietoinen tästä ilmiöstä, mutta ajattelin ottaa asian tänne "puheeksi" ja tiedustella onko joku palstalaisista fiksannut jollain tapaa vanhaa mastoaan.
Yksi konsti tuli itsellä mieleen, että siirtäisi helan paikkaa muutaman sentin ja ruuvaisi uudelleen kiinni tai tietty voisi vääntää 1-2 milliä isomman jengan ja laittaa isommat pultit.
Kevytmetllista pultin irroittaminen saattaa kyllä olla vaikeata, varsinkin jos alumiiniseosta on paksummalti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En ole tietoinen, että alumiini mastosta olisi koskaan irronnut vankempia heloja esim.puomihela tms. Maston sivuille kiinnitetyistä pienemmistä heloista tai oikeastaan niiden kiinnityspulttien kohdalta jengat ovat kyllä menneet.
Kiinnityksestään pettänyt puomikisko mastossa oli jokavuotinen ilmiö ARC:ssä, samoin kuin katkennut puomi. Ei monta vaan vene tai pari, korkeintaan muutama parin sadan fleetissä.
Kyllä niitä osia voi mastosta irrota. Vuosi tai pari sitten puomin kiinnitys mastoon petti. Oikeastaan 8 kpl niittejä petti ja päästi puomin irti, onneksi vasta Atlantin kierroksen jälkeen.
Niitit petti myös mastoaskelmista, 2 kolmesta askelmasta piti kiinnittää uudelleen.
Pienemmät pultit voit korvata pop-niiteillä, joita saa ainakin 6,3 mm kokoon asti. Isommille pulteille voi yleensä tosiaan tehdä isommat kierteet, kunhan helaan jää tarpeeksi ainetta reiän ympärille.
Kahden eri metallin puristusliitoksissa ja kierteissä kannattaa veneessä aina käyttää tarkoitukseen sopivaa eristystahnaa, esim. Duralac, joka huomattavasti vähentää galvaanista korroosiota. Valitettavasti vain harva uusistakaan mastoista on tehty näin.
Rikifirmasta joskus olen saanut neuvon pistää kierrelukitetta estämään korrosiota. Teen näin nykyään aina. Avatessa ensin kuumennus pikku puhalluslampulla
Yllä on maininta popniiteistä. Teräksiset aiheuttaa korroosiota ja 5-6 mm ei katkea enää tavallisella työkalulla. Vanhemmiten epäluotettava kiinnitys sekin.
Mastoon saakin laittaa vain Monel-niittejä. Tottakai tarvitaan kunnon työkalu, mieluiten haitaripihti. Oikeinlainen ja oikein niitattu pop-niitti on paljon luotettavampi kiinnitys kuin ruuvi.
Pop-niitin kara lyödään niittauksen jälkeen tuurnalla pois, koska kara on ruostuvaa materiaalia. Karan reikään lyödään sen jälkeen muovitulppa, joka estää vuodot.
Olen ymmärtänyt, että niitin sisään jäävällä karan pätkällä on merkitystä niitin idean kannalta. Jos oikeen vielä tuurnalla lyödään kara niittauksen jälkeen pois niin miten mahtaa käydä niitin pito kyvyn? Voihan olla, että pysyy reijässä, mutta taitaa lujuus olla melko heikko.
Karan tehtävä päättyy sillä hetkellä kun se katkeaa, toinen - pitempi osa jää pihteihin, toinen lyhyempi osa niitattavaan kohteeseen. Monel-metallisen niitin kara on ruostuvaa materiaalia ja se on tosiaankin syytä lyödä sopivalla tuurnalla pois, niitin lujuuteen karan pätkällä ei ole vaikutusta. Mastohelojen kiinnityksessä käytettyjen 6,4 mm niittien niittaaminen onnistuu hyvin Bilteman myymillä kaksivartisilla pihdeillä, maksavat muutaman kympin. Ruostumattoman helan ja alumiinin väliin eristeeksi jotakin tiivistemassaa!
Säilytän kyllä mielipiteeni siitä, että karalla on merkitystä niitin pitävyyden kannalta ja se on mitä ilmeisimmin otettu huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Riippuu tietysti monesta seikasta kuinka paljon suurempi voima tarvitaan vetää niitti karoineen irti reijästä vs ilman karaa. Em.lujuuseron pystyy ymmärtämään ihan maalaisjärjellä.
Minun maalaisjärkeni ei kylläkään sano mitään karan vaikutuksesta niitin ulosvetolujuuteen. Poppari ei takuulla tule ulos menemällä uudestaan kasaan. Ja se on ainoa asia, mitä karan pää estäisi. Joko runko katkeaa tai reikä antaa myöten.
Mielestäni paras tapa kierteen korjaukseen on alumiininen niittimutteri(esim http://www.ikh.fi/tuotehaku/NIITTIMUTTERI) , jolloin helan saa takaisin alkuperäiseen paikkaan alkuperäisen kokoisilla ruuveilla. Ruuveihin kannattaa laittaa muoviset aluslevyt helan ja maston väliin ja levittää kappaleiden väliin reilusti sikaflexiä tai vastaavaa massaa. Aluslevyn paksuudella voi säätää paljonko massaa jää osien väliin. On hyvä suojata teipillä helan ympäritö mastossa ennen ruuvien kiristystä.
En ole koskaan asentanut moisia, mutta voisi toimiakkin. Tarttis vaan ostaa asennuspihdit, mutta näkyyhän noita olevan myynnissä.
Veneessäni on varalla ollut Wurthin kierrettävät niitit ja pihdit mutten ole koskaan käyttänyt. Spinnupuomin kisko oli mastossa kiinni kahdella rivillä 5mm teräksiä popniittejä. Ei kestänyt. Uusi kiinnitys kierrettävillä niiteillä 5-6mm, mitkä kiristettiin porakoneella on kestänyt. Niitin merkki jäi hämäräksi mutta yhden tapauksen valossa on popniittiä vahvempi kiinnitys.
Kannattaa muistaa että myös niittimutteri voi olla epäsopivaa alumiiniin.Monellista ei taida löytyä niittimuttereita
Nyt tullut tapeltua kaide tolppien kiinnitysten kanssa. Ei lähde irti sitten millään. Tänään kokeilin pikku toho lämmittimellä lämmittää välillä pistin konetiskiainetta todella vahvaa seoista eikä mitään. Ideoita millä ihmeellä saan noi lähtemään. Kyseessä siis rosteri pultti joka on alumiinisessa rungossa kiinni.
Onko pultti kierteestään vai muuten kiinni alumiinissa? Eipä tosin lääkkeissä paljon eroa ole, syy on molemmissa tapauksissa sama. Alumiini on muodostanut oksidia, jonka tilavuus on selvästi metallista alumiinia suusrempi. Alumiini on siis "turvonnut" kiinni pulttiin ja se tekee sen kovalla paineella. Jos pultin ympärillä olisi ohuempi alumiinikerros, halkeaisi alumiini. Enemmän voimaa, isompi leka tai erittäin hyvälaatuinen poranterä käyttöön. Alumiinioksidi on kemiallisesti varsin kestävää, ei siihen auta öljyt tai konetiskiaineet. Lämpöäkin vaadittaisiin paljon enemmän kuin pultin ympäsristö sietää. Rosteripultti puolestaan on ikävää porattavaa, jos terä ei ole kunnollinen.
Läpipultti ja mutteri.