Eläköön elävä uskonnollisuus! Tärisevä muumio lahjoittaa toiselle samanlaiselle läjän tuhat vuotta sitten ryöstettyjä luita. Ehkä ekumenia ja kirkkojen lähentyminen ei sittenkään ole täysin turha asia.
Elävää uskontoa!
MMM
3316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näissä asioissa, kuten kaikissa muissakin ihmisten välisissä asioissa, kannattaa lähteä realismista, ei harhakuvasta. Ihanne olisi tietysti se, jos ihmiset eri kirkkokunnissa unohtaisivat heti kertaheitolla kaikki menneet ja epäolennaisen ja keskittyisivät ekumeniassa vain uskon ytimeen, tärkeimpiin asioihin – ja olisivat yhtä mieltä siitä, mitkä ovat tärkeimpiä asioita. Jos joku lähtee siitä, että tämä ihanne on ainut oikea tapa toimia, niin kyse on kommunismin tapaisesta harhasta: kuvitellaan että ihminen on ihan erilainen kuin hän todellisuudessa on.
Todellisuudessa ihmiselle on tärkeää myös ratkaista menneet väärinkäsitykset ja vääryydet (kumottua niitä ei välttämättä saa eikä aina pidä yrittääkään, mutta ne pitää käsitellä yhteisymmärryksessä) ja huolehtia siitä, että mikään ei hierrä kengässä.
Pyhäinjäännökset ovat muuten monille miljoonille katolilaisille ja ortodokseille hyvin elävää uskoa. Siksi Vatikaanin teko oli elävän uskon teko erittäin monille ihmisille molemmissa kirkoissa.
kunnioitusta tai onko se ihan palvontaa?
Miksi pääkirkot molemmat tukeutuvat vanhojen kuolleiden miesten luihin ja vanhojen rakennusten hirrenpaloihin. Mitä pyhää niissä on?
Eikö olisi parempi vain julistaa sanaa taivasten valtakunnasta niinkuin herramme käski lähtiessään kotiinsa taivaaseen. Hän ei käskenyt luita kerätä.
Vaikuttaa siltä että kirkkojen pyhät kalut ovat saaneet arvon arvaamattoman ja varsinainen julistus on siellä jossakin ulkona.
Kirkoissa näitä pyhiä jäännöksiä ihmiset käyvät katselemassa kun heidät on siihen opetettu.
Käyntien aikana aina jokunen ropokin kilahtaa kirstuun entisaikojen aneiden tapaan.
Olen sitä mieltä että sellainen turha tapakristillisyys vielä tuhoaa koko kirkon.
Löytyykö vielä jarrumiestä, joka tämän junan pysäyttää ennenkuin se syöksyy rotkoon.
Jeesus ei käskenut "julistaa sanaa" vaan opettaa. Tähän opettamiseen sisältyy sekä sekä verbaalinen Jeesuksen opetuksen levittäminen ("sananjulistus") ja ennen muuta sanan selittäminen että omalla esimerkillä eli oman elämän ratkaisuilla Jeesuksen opetuksen konkretisoiminen ja näkyväksi tekeminen.
Tähän jälkimmäiseen liittyvät myös pyhäinjäännökset. Ne liittyvät yleensä ihmisiin, jotka ovat olleet esimerkkinä omille aikalaisilleen Jeesuksen seuraamisessa – ja ovat esimerkkejä myös meille. Pyhäinjäännöksen äärellä katolilainen pysähtyy miettimään Jeesuksen uskollisten seuraajien elämää ja omaa elämäänsä. Pystyisinkö minä yhtä rohkeisiin ratkaisuihin kuin tämä pyhä ihminen on tehnyt? Elänkö minä Jeesuksen opetuksen mukaisesti kuten tämä ihminen teki? Millaiseen pyhyyteen Jeesus kutsuu minua? Mitä tämä pyhä ihminen olisi tehnyt minun tilanteessani?
Eli pyhäinjäännökset tukevat sanan opetusta, auttavat tutkimaan sanaa konkreettisesta ihmiselämän ratkaisuihin olennaisesti kuuluvista näkökulmista.
Katolilaiset eivät palvo pyhäinjäännöksiä, vaan kunnioittavat niiden kautta Jeesuksen seuraajia ja Jumalan työtä ihmisissä. Katolilaiset ymmärtävät, että yksikään pyhäinjäännöksen jättäjä ei olisi pystynyt siihen mihin pystyi ilman Jumalaa, heidän pyhyytensä on Jumalan pyhyyttä.
Meille pyhäinjäännökset ovat siis elävää uskoa, koska ne auttavat peilaamaan omaa elämäämme Jeesuksen opetusta vasten.
Pyhäinjäännösten äärellä annetut lantit menevät yleensä aina vähäosaisten auttamiseen, usein samantapaiseen työhön, jota pyhä teki eläessään. Pahakin ane?