sanoin miehelle että haluan olla pelkkä kaveri

Ja mies oli suhteessa se aktiivisempi osapuoli. Ei keretty harrastaa seksiäkään koska en halunnut kiirehtiä ja se sopi hänelle Eli ei ollut sen perään.

Niin ja onko tyhmää vai voinko vielä ottaa häneen yhteyttä näiden vuosien jälkeen ihan vain haluisin tietää mitä hänelle kuuluu. Tiedän omaa typeeryyttäni menetin elämäni miehen.

Koska jotkut tuon kliseen sanomisella yleisesti tarkoittavat, että eivät halua olla ollenkaan väleissä, ehkä jotenkin helpompi sanoa, että "ollaan kavereita" kuin että ahdistun ja haluan eroon. Tuollaisen kliseen jälkeen monet voivat kokea yhteydenotot ahdisteluna tai häiritsevinä. Mies ei voinut tietää, mitä todella ajattelit, koska kyllä laukaisit vahingossa tai tarkoituksella kliseen, joilla lopetellaan suhteita kokonaan. Jos haluaa olla kaveri, kannattaa asia muilla sanoilla ilmaista tai muuten selkeästi. Olla kaveri- on kliseistä klisein, pahimmallekin vihamiehelle voi "olla kaveri", eikä sekään tarkoita mitään. Mahdoton asia tulkita ja juuri tuon vaikean tulkittavuuden vuoksi voi olla jopa negatiivisuutta herättävää. Voi tulla tunne, että toinen ei arvosta niin paljoa ihmisenä, että ilmaisisi asian, oli se mitä hyvänsä, selkeästi, eikä jollain kuluneella kliseellä.

Tuo kuulostaa hieman julmalta, että puolenvuoden säätö, ja sitten "ollaan kavereita". Eiköhän mies ole ajatellut, että niinkin pitkään jo toisianne tunnusteltu, että hyvin menee, ja paremmaksi päätyy. Saattanut sattua pahastikin.

Toisaalta kahdessa vuodessa ehtinee jo pahimmat negat haihtua mielestä ja ajatukset kirkastuneet. Ehkä kaveruus olisikin jo ihan hyvä juttu?

Toki aina löytyy niiitäkin, jotka vihaavat maailman tappiin. Kepillä jäätä jne.

Mäkin sanoin tässä taannoin ihastukselleni, että pidän sitä mun ystävänä. Harmittaa näin jälkikäteen, kun alunperin tarkoituksenani oli tunnustaa pitkään jatkunnut ihastus kyseistä miestä kohtaan. Ja tuskin kyseinen mies nyt uskaltaa tehdä aloitetta, kun minä sanon, että hän on minulle "mukava kaveri". Miten voinkaan olla näin ääliö?

Ovatko miehet yleensä ottaen pitkä vihaisia kuten naiset jätettyinä? Ja voiko mies olla vielä ihastunut/rakastunut näiden vuosien jälkeen jos ei ole ollut uusissa suhteissa.. En yhtään osannut itse ajatella miten loukkaava olen ollut häntä kohtaan vasta nyt kun luin näitä kommentteja. :(

Onko kellään kokemusta tälläisestä että ensiksi ei halua suhteeseen eli antaa pakit mutta päätyy sitten suhteeseen myöhemmin ?

Itte pariin kertaan lähtenyt tuohon "ollaan kavereita" leikkiin mukaan, vaikka itselläni on ollut syvempiä tunteita naista kohtaan.
Mikä tuosta tekee pirullisen on se että joko sitä yrittää kääntää toisen mielipiteen taikka joutuu tukahduttamaan ja taistelemaan omia tunteita vastaan. Molemmat aika pitkälti ittensä kiduttamista.

Mitä vimosimpaan kysymykseesi "voiko mies olla vielä ihastunut/rakastunut näiden vuosien jälkeen jos ei ole ollut uusissa suhteissa" voihan tuo olla mahdollista. Mutta oletettavasti sie ko torppasit syvemmän suhteen, niin sinun pitää tehdä se sitten selväkis toiselle mitä haluat. Ja ei mitään "hienovaraista vihjailua". Ja Torpatun puolesta Kiitos ole tosissasi eläkä ala leikkimään toisen tunteilla, jotka on jo kertaalleen haudattu.

Jälkeenpäin tajuttuna nytten tajuan vasta miten väärin olen tehnyt jotenkin siinä tilanteessa se meni niin sitten kuin meni eli ei kovin hyvin.

Ystävyyttä ei voi mitenkään olla eikä tulla jos olet hylännyt ihmisen joka on rakastunut sinuun. Ja asiaa ei voi korjata mitenkään, joten lepo vaan. Niin siinä vaan joskus käy. Jos on jotain - muka- ystävyyttä niin se vaan sattuu toista osapuolta enemmän.

Voit kyllä ottaa yhteyttä, mutta vain siinä tapauksessa, että haluat itse nyt varmasti jotain enemmän kuin ystävyyttä. Ja ole suora ja rehellinen, älä pelaa mitään pelejä. Jos haluat ystävyyttä niin älä missään tapauksessa ota yhteyttä. Etsi joku muu ystävä.

Mulla on kokemusta tilanteesta, jossa halusin olla vaan kavereita. Kuitenkin päädyttiin pitämään tiiviisti yhteyttä ja sen jälkeen suhteeseen. Nyt jo useita vuosia seurusteltu. Kuitenkin tasaisin väliajoin nostaa päätään ajatus, olisiko sittenkin pitänyt pysyä vaan kavereina. Alussa kun tuntui, ettei kemiat samantien natsannut fyysisesti. Ja nytkin mietin aina välillä, onko tuo minulle sittenkään sopiva. Henkisesti kyllä synkkasi heti. Nyttemmin arjessa ei ajatukset aina kohtaa, mutta se on kai elämää? Tai sitten olen väärän kanssa.... Ehken alkaisi suhteeseen enää, jos ei tunnu heti oikealta. Ihmisellä on tapana haaveilla saavuttamattomasta ja miettiä valintojaan. Onnellinen voi olla vaan hyväksymällä valintansa, tai jos valitsi väärin, niin sitten pitää valita uudestaan.