"Fish on the line"

Vain pimeää ;)

Hauska videohan oli kyseessä, joten miksi ei? :)

Niin olikin :D

Miksi? :)

Onnii kirjoitti:

Miksi? :)

Että voin vähän silittää ja helliä ja pitää kalaasi hyvänä.

Vedä käteen niin vähän helpottaa ja tuntuu paremmalle..

ei itsemurhaan uskallusta tarvita, se on raukkamaista. Eikä ihminen joka on tosissaan ulise täällä tuollaista.

Terveisin siskonsa menettänyt

mietinytvähän kirjoitti:

Vedä käteen niin vähän helpottaa ja tuntuu paremmalle..

ei itsemurhaan uskallusta tarvita, se on raukkamaista. Eikä ihminen joka on tosissaan ulise täällä tuollaista.

Terveisin siskonsa menettänyt

Lue lisää

Aina pitäisi elää vain muiden mielipiteitä myötäillen, miksi emme soisi hieman enemmän erilaisiakin ajatuksia? Miksi ei saisi päättää elämää jos on pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen varma että sen jälkeen saattaa kohdata jotain parempaa, mitä se vain onkaan? Kukaan ei ole kysynyt että haluaako olla osallisena lyhytnäköisesti omaa etua ajavien ihmisten yhteiskunnassa. Lähimmille se voi olla kova pala mutta lähes kaikki ainoastaan syyttelevät harkistijaa/tekijää itsekkyydestä. Kuitenkin lopulta vain itsensä takia haluavat toisen olevan elossa, jotta illuusio ihmiskunnan hyvyydestä ei rikkoutuisi. Miksi he eivät voisi yhtään ymmärtää itsemurhan tekijää, esim. ymmärtämällä että hän on nähnyt sen parhaana vaihtoehtona tuskaansa tai johonkin muuhun painavaan asiaan. Ei silloin haluaisi enää välittää muiden mielipiteistä ja kuinka kaikki vain syyttelevät itsekkyydestä mutta eivät aidosti edes yritä riittävän paljoa samaistua toisen tilanteeseen ja siihen että ei silloin kaiken jälkeen haluaisi vielä miettiä mitä kaikki muut ajattelevat. Useat itsemurhan tekijät ovat aina ajatelleet liikaakin sitä mitä muut heistä ajattelevat ja kuitenkin heitä syytetään itsekkyydestä. Jos aidosti ajattelee että se on paras vaihtoehto niin miksi ihminen ei saisi päättää omasta elämästään, kukaan ei edelleenkään ole koskaan kysynyt että haluaako olla osallinen tällaisessa maailmassa.

itsemurhaismo kirjoitti:

Aina pitäisi elää vain muiden mielipiteitä myötäillen, miksi emme soisi hieman enemmän erilaisiakin ajatuksia? Miksi ei saisi päättää elämää jos on pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen varma että sen jälkeen saattaa kohdata jotain parempaa, mitä se vain onkaan? Kukaan ei ole kysynyt että haluaako olla osallisena lyhytnäköisesti omaa etua ajavien ihmisten yhteiskunnassa. Lähimmille se voi olla kova pala mutta lähes kaikki ainoastaan syyttelevät harkistijaa/tekijää itsekkyydestä. Kuitenkin lopulta vain itsensä takia haluavat toisen olevan elossa, jotta illuusio ihmiskunnan hyvyydestä ei rikkoutuisi. Miksi he eivät voisi yhtään ymmärtää itsemurhan tekijää, esim. ymmärtämällä että hän on nähnyt sen parhaana vaihtoehtona tuskaansa tai johonkin muuhun painavaan asiaan. Ei silloin haluaisi enää välittää muiden mielipiteistä ja kuinka kaikki vain syyttelevät itsekkyydestä mutta eivät aidosti edes yritä riittävän paljoa samaistua toisen tilanteeseen ja siihen että ei silloin kaiken jälkeen haluaisi vielä miettiä mitä kaikki muut ajattelevat. Useat itsemurhan tekijät ovat aina ajatelleet liikaakin sitä mitä muut heistä ajattelevat ja kuitenkin heitä syytetään itsekkyydestä. Jos aidosti ajattelee että se on paras vaihtoehto niin miksi ihminen ei saisi päättää omasta elämästään, kukaan ei edelleenkään ole koskaan kysynyt että haluaako olla osallinen tällaisessa maailmassa.

Lue lisää

Lisään vielä että ei kaikilla itsemurhan tehneillä ole mitään varsinaista hätää. Jotkut vain ovat nähneet ihmiskunnan järjettömyyden ja vakaan harkinnan tuloksena tekee sen koska maailma ei kiinnosta riittävästi tai haluavat osoittaa että eivät tue tällaista järjestelmää. Maailmassa eläminen vaatii valtavan määrän kykyä hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta ja jotkut eivät vain ole valmiita sitä hyväksymään niinkin pitkälle kuin omaan henkeensä asti. Joillakin ei vain ole sitä kykyä, ei se välttämättä ole ollenkaan itsekkyyttä. Itsekkyyttä on mielestäni enemmän juuri tämä muottiin pakottaminen ja pakottaminen pysymään elossa vaikka toinen ei vain halua.

Rauhoituhan nyt. Pahoittelen että sait hepulit mun äksyilystä. Mua vain rassaa ihmiset jotka eivät arvosta elämäänsä, saati sitten ajattele jälkeen jääviä. Kyllä tässä elämässä on paljon hyvääkin, ei pelkkää epäoikeudenmukaisuutta ja pahaa. Jos nyt välttämättä haluat henkesi heittää, älä tee sitä niin että laitat samalla muitakin kärsimään. Totta kai joku suakin kaipaa kun et enää täällä ole, voi kaivata enemmän kuin tällä hetkellä tuhoajatuksissasi tajuatkaan. En vain ymmärrä mikset halua nähdä mitä huomenna tapahtuu. Olen itsekin pahimpina hetkinäni ajatellut että helvetissä tavataan siskorakas, lähden perässä, muttei se ole sellainen ratkaisu mitä loppupeleissä haluan. Toivon koko sydämestäni ettet sinäkään.

Mikset kirjoittele näitä älyttömyyksiä omiin ketjuihisi?

Onnii kirjoitti:

Mikset kirjoittele näitä älyttömyyksiä omiin ketjuihisi?

Jos tarkoitit minua ja kirjotukseni ärsyttävät sinua, niin voin kyllä olla kirjoittamatta tänne.

Niin ja minun unelmani on saada olla rakasamani ihmisen kanssa aidosti yhdessä. Toissijainen toiveeni on että mahdollisimman moni muu voisi olla rakastamansa ihmisensä kanssa oikeasti yhdessä, positiivista ilmapiiriä ympäristöön luoden ja siten mahdollistaen välittämisten tunteiden toteutumisen oikeassa elämässä. Jos en pysty kumpaakaan noista edistämään, niin koen olevani turha tällä pallolla. Mikään harrastus, työ tai elämäntehtävä ei noiden rinnalla kiinnosta pätkääkään enkä oikeastaan haluakaan kiinnostavan, koska ne olisivat vain minua varten ja ylitärkeitä ihmisiä maailma on jo nyt pullollaan.

Voi sua ja maailmankatsomustasi. Eivät hyvät asiat ja välittäminen ole vakio, tai niin ainakin minä ajattelen. Ei ne pompi ihmisestä toiseen, ja joku jää ilman kun ei vaan riitä. Ikävää että ajattelet ettei sulla ole mahdollisuuksia, ehkä niitä on. Et ole vain huomannut? Eikä se onni ja autuus löydy toisesta ihmisestä, omassa elämässäni ainakin päin vastoin. Välillä on sisin riekaleina kun välittää ja uskoo parempaan, muttei se hyödytä mitään. Sama musta aukko vaan edessä. Siihen voi sitten joko hypätä tai kiertää sen. Tällä hetkellä ohitustilanne meneillään, jos näin voi tästäkin rämpimisestä sanoa. Suurimmalle osalle elo ei ole mitään herkkua. Et ole ainoa. Sitä vaan vaan menee johonkin suuntaan ja katsoo mitä tapahtuu. Välillä on ihan kivaa, joskus jopa onnellinenkin, muttei aina.

No onneksi et ole katolta hyppäämässä, ajatukset ovat eri asia kuin teko.

ntj kirjoitti:

Voi sua ja maailmankatsomustasi. Eivät hyvät asiat ja välittäminen ole vakio, tai niin ainakin minä ajattelen. Ei ne pompi ihmisestä toiseen, ja joku jää ilman kun ei vaan riitä. Ikävää että ajattelet ettei sulla ole mahdollisuuksia, ehkä niitä on. Et ole vain huomannut? Eikä se onni ja autuus löydy toisesta ihmisestä, omassa elämässäni ainakin päin vastoin. Välillä on sisin riekaleina kun välittää ja uskoo parempaan, muttei se hyödytä mitään. Sama musta aukko vaan edessä. Siihen voi sitten joko hypätä tai kiertää sen. Tällä hetkellä ohitustilanne meneillään, jos näin voi tästäkin rämpimisestä sanoa. Suurimmalle osalle elo ei ole mitään herkkua. Et ole ainoa. Sitä vaan vaan menee johonkin suuntaan ja katsoo mitä tapahtuu. Välillä on ihan kivaa, joskus jopa onnellinenkin, muttei aina.

No onneksi et ole katolta hyppäämässä, ajatukset ovat eri asia kuin teko.

Lue lisää

Kyllä minä riitän ihan hyvin, mutta sellaista ihmistä en usko olevan olemassa, joka uskaltaisi kohdata minut ihmisenä. Mitä enemmän vuosia karttuu sitä varmempi asiasta on. Ei se edelleenkään estä yrittämästä, mutta ei siihen suuria voimavaroja viitsi enää laittaa. Pystyn olemaan vakavissa tunneasioissa hyvin avoin ja paljastaa heikkouksia, siihen ei kukaan tunnu olevan valmis. Vaikka muuten yleensä arka livenä olenkin. Suuri harmitukseni on juuri se että osaan viestiä niin positiivisiä kuin negatiivisiäkin tunteita mutta muut ihmiset tuntuvat olevan enemmän teeskentelijöitä jotka pelkäävät omia tunteitaan. Luulin että kyky aistia ja tulkita tunteita olisi lahja, mutta se tuo valitettavasti enemmän vain surua. Täällä pitäisi esittää jotain jotta tulisi hyväksytyksi johonkin ryhmään, koen olevani niin erilainen että omana itsenäni oleminen ärsyttää muita äärettömästi. Kokeiltu on ja siksi minulla ei ole edes lapsena ollut tasapainoisia kaverisuhteita, vaan aina annan itseni muiden armoille. Aikuisena on ollut sama juttu. En näe mitenkään, että pystyisin tilannetta muuttamaan. Jos oma itseni ei muille kelpaa, niin sitten ei kelpaa. Tai uskoisin kyllä että kelpaa, mutta kukaan ei vain tunnu osaavan suhtautua siihen jos oikeasti näytän aivan sisimmiltäni että minkälainen olen. Ja edelleenkin, kokeiltu on. Vaikka melko paljon olenkin murehtinut sitä että minulle on mahdotonta solmia juuri mitään ihmissuhteita, niin ihan aidosti olen viime aikoina alkanut pitää itseäni hyvänä ihmisenä, joka pystyy välittämään syvästi. Sen sijaan en voi käsittää että juuri kukaan maailmassa ei tunnu ymmärtävän omasta mielestäni positiivista ajatusmaailmaani, johon itse uskon. Usko on vain niin koetuksella, että välillä arvelen kuoleman toiselta puolelta löytyvän maailman, jossa ei koko aika vain jauheta paskaa ja olla tärkeän näköisiä, vaan oikeasti välitetään koko sielullaan ja teoilla toisista ja ei olla moksiskaan vaikka joku ihminen olisi perustavanlaatuisesti erilainen. Se on se juttu miksi kirjoitin tännekin itsemurhasta. En varsinaisesti halua paeta tästä maailmasta, mutta haluan päästä maailmaan jossa ihmisillä olisi edes hieman enemmän rohkeutta kohdata oma sisin.
Kaikkea hyvää sinulle ntj ja positiivista sekä energistä mieltä, vaikka näin negatiivisestä aiheesta nyt kirjoitinkin!

itsemurhaismo kirjoitti:

Kyllä minä riitän ihan hyvin, mutta sellaista ihmistä en usko olevan olemassa, joka uskaltaisi kohdata minut ihmisenä. Mitä enemmän vuosia karttuu sitä varmempi asiasta on. Ei se edelleenkään estä yrittämästä, mutta ei siihen suuria voimavaroja viitsi enää laittaa. Pystyn olemaan vakavissa tunneasioissa hyvin avoin ja paljastaa heikkouksia, siihen ei kukaan tunnu olevan valmis. Vaikka muuten yleensä arka livenä olenkin. Suuri harmitukseni on juuri se että osaan viestiä niin positiivisiä kuin negatiivisiäkin tunteita mutta muut ihmiset tuntuvat olevan enemmän teeskentelijöitä jotka pelkäävät omia tunteitaan. Luulin että kyky aistia ja tulkita tunteita olisi lahja, mutta se tuo valitettavasti enemmän vain surua. Täällä pitäisi esittää jotain jotta tulisi hyväksytyksi johonkin ryhmään, koen olevani niin erilainen että omana itsenäni oleminen ärsyttää muita äärettömästi. Kokeiltu on ja siksi minulla ei ole edes lapsena ollut tasapainoisia kaverisuhteita, vaan aina annan itseni muiden armoille. Aikuisena on ollut sama juttu. En näe mitenkään, että pystyisin tilannetta muuttamaan. Jos oma itseni ei muille kelpaa, niin sitten ei kelpaa. Tai uskoisin kyllä että kelpaa, mutta kukaan ei vain tunnu osaavan suhtautua siihen jos oikeasti näytän aivan sisimmiltäni että minkälainen olen. Ja edelleenkin, kokeiltu on. Vaikka melko paljon olenkin murehtinut sitä että minulle on mahdotonta solmia juuri mitään ihmissuhteita, niin ihan aidosti olen viime aikoina alkanut pitää itseäni hyvänä ihmisenä, joka pystyy välittämään syvästi. Sen sijaan en voi käsittää että juuri kukaan maailmassa ei tunnu ymmärtävän omasta mielestäni positiivista ajatusmaailmaani, johon itse uskon. Usko on vain niin koetuksella, että välillä arvelen kuoleman toiselta puolelta löytyvän maailman, jossa ei koko aika vain jauheta paskaa ja olla tärkeän näköisiä, vaan oikeasti välitetään koko sielullaan ja teoilla toisista ja ei olla moksiskaan vaikka joku ihminen olisi perustavanlaatuisesti erilainen. Se on se juttu miksi kirjoitin tännekin itsemurhasta. En varsinaisesti halua paeta tästä maailmasta, mutta haluan päästä maailmaan jossa ihmisillä olisi edes hieman enemmän rohkeutta kohdata oma sisin.
Kaikkea hyvää sinulle ntj ja positiivista sekä energistä mieltä, vaikka näin negatiivisestä aiheesta nyt kirjoitinkin!

Lue lisää

Hienoa että on vielä olemassa oikeasti syvällisesti ajattelevia ihmisiä. Ajatuksesi ovat kuin suoraan minun mielestäni ja kuka ikinä oletkaan niin älä tee sitä lopullista ratkaisua koska et tiedäkkään mitä kokonaisuuksia saatat vielä elämästäsi löytää kun palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Kun sinulla on päiviä jolloin tuntuu että pitäisikö luovuttaa niin mieti tarkkaan miksi olet taistellut jo niinkin pitkään. Elämällä on karu tapa opettaa meitä ja voi olla että ymmärrät kaiken ''eilisen merkityksen'' jo huomenna tai sitten vasta vuosien päästä, kuitenkin uskon että jokatapauksessa sinullakin hyvä kanssakulkija on osasi tässä suuressa tarinassa ja vaikket esittäisikään suurta osaa niin sinulla on kuitenkin sen kulkuun melko suuri ja vaikuttava voima. Jokatapauksessa olet ainakin oman elämäsi elokuvan päähenkilö ja tähti. Sinun on vain löydettävä oikea kohdeyleisö, tee siitä tarinastasi omanlaisesi,inspiroiva ja kun esirippu laskeutuu, voit poistua hymysuin, jättäen tuhannet miettimään kuinka koskettava vaikutus sinulla olikaan heihin. Ei rahassa tai materiassa mitattuna vaan rakkaudessa ja empatiassa. Ihmiset unohtavat mitä teit tai sanoit mutta ei koskaan sitä kuinka sait heidät tuntemaan.

itsemurhaismo kirjoitti:

Kyllä minä riitän ihan hyvin, mutta sellaista ihmistä en usko olevan olemassa, joka uskaltaisi kohdata minut ihmisenä. Mitä enemmän vuosia karttuu sitä varmempi asiasta on. Ei se edelleenkään estä yrittämästä, mutta ei siihen suuria voimavaroja viitsi enää laittaa. Pystyn olemaan vakavissa tunneasioissa hyvin avoin ja paljastaa heikkouksia, siihen ei kukaan tunnu olevan valmis. Vaikka muuten yleensä arka livenä olenkin. Suuri harmitukseni on juuri se että osaan viestiä niin positiivisiä kuin negatiivisiäkin tunteita mutta muut ihmiset tuntuvat olevan enemmän teeskentelijöitä jotka pelkäävät omia tunteitaan. Luulin että kyky aistia ja tulkita tunteita olisi lahja, mutta se tuo valitettavasti enemmän vain surua. Täällä pitäisi esittää jotain jotta tulisi hyväksytyksi johonkin ryhmään, koen olevani niin erilainen että omana itsenäni oleminen ärsyttää muita äärettömästi. Kokeiltu on ja siksi minulla ei ole edes lapsena ollut tasapainoisia kaverisuhteita, vaan aina annan itseni muiden armoille. Aikuisena on ollut sama juttu. En näe mitenkään, että pystyisin tilannetta muuttamaan. Jos oma itseni ei muille kelpaa, niin sitten ei kelpaa. Tai uskoisin kyllä että kelpaa, mutta kukaan ei vain tunnu osaavan suhtautua siihen jos oikeasti näytän aivan sisimmiltäni että minkälainen olen. Ja edelleenkin, kokeiltu on. Vaikka melko paljon olenkin murehtinut sitä että minulle on mahdotonta solmia juuri mitään ihmissuhteita, niin ihan aidosti olen viime aikoina alkanut pitää itseäni hyvänä ihmisenä, joka pystyy välittämään syvästi. Sen sijaan en voi käsittää että juuri kukaan maailmassa ei tunnu ymmärtävän omasta mielestäni positiivista ajatusmaailmaani, johon itse uskon. Usko on vain niin koetuksella, että välillä arvelen kuoleman toiselta puolelta löytyvän maailman, jossa ei koko aika vain jauheta paskaa ja olla tärkeän näköisiä, vaan oikeasti välitetään koko sielullaan ja teoilla toisista ja ei olla moksiskaan vaikka joku ihminen olisi perustavanlaatuisesti erilainen. Se on se juttu miksi kirjoitin tännekin itsemurhasta. En varsinaisesti halua paeta tästä maailmasta, mutta haluan päästä maailmaan jossa ihmisillä olisi edes hieman enemmän rohkeutta kohdata oma sisin.
Kaikkea hyvää sinulle ntj ja positiivista sekä energistä mieltä, vaikka näin negatiivisestä aiheesta nyt kirjoitinkin!

Lue lisää

Hän voisi ajatella näin ja juuri tuosta ihmisestä pidän. Hän näyttää sitä puolta hyvin vähän nykyään täällä ja minä rakastan juuri sitä puolta, sitä ihmistä. Toivon vain, että hän ei jäisi esittämäänsä rooliin. Mitään muuta en odotakaan kuin että hän olisi avoin. Itse olin alkuun häntä kohtaan avoin irl. Sitten rakastuin häneen ja en voinut olla oma itseni enää. Olisi niin ihanaa voida olla hänen kanssaan vapaasti jos hän sitä myös tahtoisi..rakastan ja kaipaan niin häntä itseään. Ihan hirmuinen ikävä on!

dontgodying kirjoitti:

Hienoa että on vielä olemassa oikeasti syvällisesti ajattelevia ihmisiä. Ajatuksesi ovat kuin suoraan minun mielestäni ja kuka ikinä oletkaan niin älä tee sitä lopullista ratkaisua koska et tiedäkkään mitä kokonaisuuksia saatat vielä elämästäsi löytää kun palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Kun sinulla on päiviä jolloin tuntuu että pitäisikö luovuttaa niin mieti tarkkaan miksi olet taistellut jo niinkin pitkään. Elämällä on karu tapa opettaa meitä ja voi olla että ymmärrät kaiken ''eilisen merkityksen'' jo huomenna tai sitten vasta vuosien päästä, kuitenkin uskon että jokatapauksessa sinullakin hyvä kanssakulkija on osasi tässä suuressa tarinassa ja vaikket esittäisikään suurta osaa niin sinulla on kuitenkin sen kulkuun melko suuri ja vaikuttava voima. Jokatapauksessa olet ainakin oman elämäsi elokuvan päähenkilö ja tähti. Sinun on vain löydettävä oikea kohdeyleisö, tee siitä tarinastasi omanlaisesi,inspiroiva ja kun esirippu laskeutuu, voit poistua hymysuin, jättäen tuhannet miettimään kuinka koskettava vaikutus sinulla olikaan heihin. Ei rahassa tai materiassa mitattuna vaan rakkaudessa ja empatiassa. Ihmiset unohtavat mitä teit tai sanoit mutta ei koskaan sitä kuinka sait heidät tuntemaan.

Lue lisää

Voin vahvistaa, että en todellakaan ole suunnittelemassa itsemurhaa. Joskus sitä vain jää omaan hetken fiilistelyynsä kiinni, kuten toisessa vastauksessa rooliin juuttumisesta osuvasti todettiin. Asioita on mielestäni kuitenkin hyvä ajatella ja tunteilla erilaisista näkökulmista, kunhan ei tosiaankaan jää siihen kiinni. Pitkästä aikaa itkin oikein kunnolla kirjoituksieni jälkeen ja koin sen erittäin puhdistavaksi, siinä lähti paljon pahaa oloa pois. Toisaalta huomasin jonkun toisen kirjoittaman itsemurhaan viittavaan viestin minun jälkeeni ja toivon että en omalla kirjoituksellani kannustanut mihinkään. Otan elämän välillä komediana ja se tuo uusia ulottuvuuksia kun kaikkea ei ota tai tarkoita aivan kirjaimellisesti. Toivottavasti se toinen kirjoittaja on siinä mielessä samanlainen kuin minä.