"Oscar, 14, on kerännyt 350 litraa mustikoita"

Oletko nähnyt sossua/vasuria metsässä ?

Et takuulla. Vihreistä nyt puhumattakaan

Vaikka olisi marjoja ja muuta terveellistä ruokaa kuinka mertsissämme tyrkyllä, ei suostu vihersossu muuta kuin muiden poimimia marjoja torilta hakemaan. Niin ovat kermaperseitä nykyään.

peräkammarin pikku fasisti,
sit saappaat jalkaan ja omettaan,
sielä sua odotetaan, kauhulla...

pistäRoiskeläppäMikroon kirjoitti:

peräkammarin pikku fasisti,
sit saappaat jalkaan ja omettaan,
sielä sua odotetaan, kauhulla...

Siinäpä taas näyte punavihreän älymystön intellektuellista asiakeskustelusta. Samaahan täällä harrastavat myös Kapi ja MPP. Sinä kuitenkin fiksummin kuin nuo mainitut, onnittelu siitä

NähtyOn kirjoitti:

Oletko nähnyt sossua/vasuria metsässä ?

Et takuulla. Vihreistä nyt puhumattakaan

Vaikka olisi marjoja ja muuta terveellistä ruokaa kuinka mertsissämme tyrkyllä, ei suostu vihersossu muuta kuin muiden poimimia marjoja torilta hakemaan. Niin ovat kermaperseitä nykyään.

Lue lisää

En oo kyllä nähnyt yhtäkään tukijussia tai tukijussin muijaa mustikassa. Itse olen poiminut jo 800 kiloa ja tarponut metsiä pitkin ja poikin, itse eivät viitsi edes metsäänsä mennä marjaan tai sieneen, mutta kyllä haulikolla vahtivat, että muutkaan eivät mene (pitää mennä salaa ja maastoutua).

Taitaa olla niin että kun maatalouden tuloista75 % on verottomia tukia ja vain 25 % maatalouden harjoittamisesta (omasta työstään), niin eivät viitsi raahautua marjametsään kun rahaa tulee muutenkin

On niitä mustikoita tänäkesänä. Vanhoissa kangasmetsissä.
Pitää vain osua siihen hyvälle kohtaa.
Itse ja kummappanini osuttiin hehttarin alalle, siitä otettiin kolme ämpärillistä, tosi maukasta mustikkaa, kypsää.
Ja näitä riittää.

Menkää metsään ja laittakaa sitten oikeaa tietoa.
Älkäät vähätelkö asiaa.

Harvassa on paikkakuntia joista mustikka puuttuu. Helsingissäkin löytyy hyviä marjamaita, jos vaan ymmärtää luonnosta sen verta että löytää paikat. Helsingissä on sekin hyvä puoli, että 99,99% porukasta ei osaa mennä kahta metriä edemmäs rakennetusta kulkutiestä, joten marjanpoimijoita ei ole ja marjoja riittää niitä haluaville.

Parhaat marjamaat toki täytyy Helsingin ulkopuolelta hakea, tuollaiset joilla Oscar puolessa tunnissa ämpärin täyttää. Eihän niitä paikkoja tolloille kaupunkilaisille kerrota. Toisaalta ei se liiemmalti haittaisi vaikka kerrottaisiinkin, eivät he löytäisi sitä paria metriä tienpenkasta pidemmälle, ei vaikka olisi uudet gps paikantimet mukana ja aktiivisuusmittarit kehon toimintoja mittaamassa.

Mustaherukka ei kasva villinä, joten sen poimiminen tapahtuu kotipihassa, siis niiden osalla joilla pensaita on. Jokamiehen oikeuksin sitä ei saa. Mustaherukka on monilta osin, myös C-vitamiinipitoisuudeltaan, mustikkaa parempi, mutta ei se tee mustikasta huonoa marjaa. Mustaherukka on mehuisa, siis sopii mehuna käytettäväksi, kun taas mustikka sellaisenaan tai hillona. Lakka on myös huippumarja, samoin karpalo. Puolukka on happamana marjana oivaa vatsan toiminnalle. Puolukasta saa loppusyksyllä hyvää mehuakin kun pakkanen pehmittää ja sokeroi marjaa. Jokaisella luonnonmarjalla kuin pensasherukallakin on sijansa terveellisessä ruokavaliossa.

NäinOnMarjat kirjoitti:

Harvassa on paikkakuntia joista mustikka puuttuu. Helsingissäkin löytyy hyviä marjamaita, jos vaan ymmärtää luonnosta sen verta että löytää paikat. Helsingissä on sekin hyvä puoli, että 99,99% porukasta ei osaa mennä kahta metriä edemmäs rakennetusta kulkutiestä, joten marjanpoimijoita ei ole ja marjoja riittää niitä haluaville.

Parhaat marjamaat toki täytyy Helsingin ulkopuolelta hakea, tuollaiset joilla Oscar puolessa tunnissa ämpärin täyttää. Eihän niitä paikkoja tolloille kaupunkilaisille kerrota. Toisaalta ei se liiemmalti haittaisi vaikka kerrottaisiinkin, eivät he löytäisi sitä paria metriä tienpenkasta pidemmälle, ei vaikka olisi uudet gps paikantimet mukana ja aktiivisuusmittarit kehon toimintoja mittaamassa.

Mustaherukka ei kasva villinä, joten sen poimiminen tapahtuu kotipihassa, siis niiden osalla joilla pensaita on. Jokamiehen oikeuksin sitä ei saa. Mustaherukka on monilta osin, myös C-vitamiinipitoisuudeltaan, mustikkaa parempi, mutta ei se tee mustikasta huonoa marjaa. Mustaherukka on mehuisa, siis sopii mehuna käytettäväksi, kun taas mustikka sellaisenaan tai hillona. Lakka on myös huippumarja, samoin karpalo. Puolukka on happamana marjana oivaa vatsan toiminnalle. Puolukasta saa loppusyksyllä hyvää mehuakin kun pakkanen pehmittää ja sokeroi marjaa. Jokaisella luonnonmarjalla kuin pensasherukallakin on sijansa terveellisessä ruokavaliossa.

Lue lisää

Netistä löytynee karttoja, joista näkee metsätyyppien vaihtelun Suomessa, mutta näkee alueittaiset erot auton ikkunastakin, saati turistina metsään astuen.

Etelä-Suomessa ja siten Helsingissäkin tuoreet kankaat ovat yleisiä ja niiden tavallisin alatyyppi on mustikkatyyppi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuore_kangas

Myös Savossa tuoreita mustikkakangasmetsiä on paljon, mutta esimerkiksi Pohjanmaan vallitsevassa hiekkapohjaisessa maassa yleisin metsätyyppi on kuivahko tai kuiva kangas. Mustikka ei siinä kovin hyvin menesty, puolukka paremmin. Karuimmilla paikoilla ei sekään, vaan metsäpohja kasvaa variksenmarjaa ja kanervaa.

Pohjoiseen päin mentäessä tuoreiden ja kuivahkojenkin kankaiden määrä vähenee entisestään ja kuivien kankaiden ja karukkokankaiden osuus lisääntyy. Niillä kasvaa variksenmarjan ja kanervan ohella jäkälää, ei juurikaan edes puolukkaa, mustikasta puhumattakaan. Toki mustikkaa kasvaa koko maassa, mutta mittasuhteet vaihtelevat suuresti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuiva_kangas

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuivahko_kangas

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Netistä löytynee karttoja, joista näkee metsätyyppien vaihtelun Suomessa, mutta näkee alueittaiset erot auton ikkunastakin, saati turistina metsään astuen.

Etelä-Suomessa ja siten Helsingissäkin tuoreet kankaat ovat yleisiä ja niiden tavallisin alatyyppi on mustikkatyyppi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuore_kangas

Myös Savossa tuoreita mustikkakangasmetsiä on paljon, mutta esimerkiksi Pohjanmaan vallitsevassa hiekkapohjaisessa maassa yleisin metsätyyppi on kuivahko tai kuiva kangas. Mustikka ei siinä kovin hyvin menesty, puolukka paremmin. Karuimmilla paikoilla ei sekään, vaan metsäpohja kasvaa variksenmarjaa ja kanervaa.

Pohjoiseen päin mentäessä tuoreiden ja kuivahkojenkin kankaiden määrä vähenee entisestään ja kuivien kankaiden ja karukkokankaiden osuus lisääntyy. Niillä kasvaa variksenmarjan ja kanervan ohella jäkälää, ei juurikaan edes puolukkaa, mustikasta puhumattakaan. Toki mustikkaa kasvaa koko maassa, mutta mittasuhteet vaihtelevat suuresti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuiva_kangas

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuivahko_kangas

Lue lisää

Pystis näyttää olevan kirjaviisas. Käytännön viisaus onkin sitten jo kysymysmerkki. Näyttöä ei toistaiseksi ole kuin tuosta kirjaviisaudesta. Ja jonkin verran jälkiviisaudesta.

Mustikka kasvaa myös suoperäisessä maassa, korvilla erityisen hyvin. Siinä ne kellottaa vierekkäin lakan (korpihilla) kanssa. Pohjanmaalla piisaa myös korpisuota, joten kyllä sitä mustikkaa sielläkin löytyy. Sama pohjoosessa, lapissa. Kangasmaasto ei tarkkarajaisesti muutu suoksi, siinä välissä on aina tuota hyötyvämpää metsäpohjaa jossa mustikka viihtyy. Sieltä löytyy myös parhaat puut kattopäreiden tai veneiden tekoon. Kunhan osaa valita suorasyiset. Siis venelaudoiksi. Ja sahata syyn mukaan. Siinäpä taito jota moni sahuri ei enää hallitse.

Mustikasta vielä sen verran, että kesän kelitkin vaikuttaa. Nyt oli kylmänkostea alkukesä, mustikkaa on karummallakin maalla. Kuivina kesinä enemmän kosteammilla mailla. Pölyttäjien määrä vaihtelee myös. Pari vuotta sitten oli hyvä kesä muuten, mutta edellissyksyn ja talven kelit tuhosi pölyttäjiä monin paikoin, niinpä sato jäi heikoksi.

Kellä on sitä käytännön viisautta osaa lukea myös kelit ja mennä metsässä oikeaan paikkaan heti kerralla.

NäinOnMarjat kirjoitti:

Pystis näyttää olevan kirjaviisas. Käytännön viisaus onkin sitten jo kysymysmerkki. Näyttöä ei toistaiseksi ole kuin tuosta kirjaviisaudesta. Ja jonkin verran jälkiviisaudesta.

Mustikka kasvaa myös suoperäisessä maassa, korvilla erityisen hyvin. Siinä ne kellottaa vierekkäin lakan (korpihilla) kanssa. Pohjanmaalla piisaa myös korpisuota, joten kyllä sitä mustikkaa sielläkin löytyy. Sama pohjoosessa, lapissa. Kangasmaasto ei tarkkarajaisesti muutu suoksi, siinä välissä on aina tuota hyötyvämpää metsäpohjaa jossa mustikka viihtyy. Sieltä löytyy myös parhaat puut kattopäreiden tai veneiden tekoon. Kunhan osaa valita suorasyiset. Siis venelaudoiksi. Ja sahata syyn mukaan. Siinäpä taito jota moni sahuri ei enää hallitse.

Mustikasta vielä sen verran, että kesän kelitkin vaikuttaa. Nyt oli kylmänkostea alkukesä, mustikkaa on karummallakin maalla. Kuivina kesinä enemmän kosteammilla mailla. Pölyttäjien määrä vaihtelee myös. Pari vuotta sitten oli hyvä kesä muuten, mutta edellissyksyn ja talven kelit tuhosi pölyttäjiä monin paikoin, niinpä sato jäi heikoksi.

Kellä on sitä käytännön viisautta osaa lukea myös kelit ja mennä metsässä oikeaan paikkaan heti kerralla.

Lue lisää

Sitähän minäkin, että pitää tietää paikat, jos aikoo satoa saada. Ken tietää satoisat mustikka- tai hillamaat, ei niistä muille kerro. Nämä thaimaalaisten traijaajat tietävät ne paikat myös ja vievät poimijat juuri sellaisiin paikkoihin, mutta suomalaisille eivät tietenkään niistä kerro.

Näytät laittaneen mukaan paljon kirjaviisauttakin pölyttäjistä kattopäreisiin asti. Sitä edes ymmärrä, mitä menneen ajan suot ja korvet tähän kuuluvat.Pysyttelisit sinäkin vain siinä käytännön viisaudessa.

Kuten sanottua, jokainen hankkikoon marjansa haluamallaan tavallaan. Sinä et tietenkään ole saanut istutettua yhtä ainoaa viinimarjapensasta, vaan tyydyt ostamaan kaupan mehuja. Ei toki siinäkään mitään. ;-)

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Netistä löytynee karttoja, joista näkee metsätyyppien vaihtelun Suomessa, mutta näkee alueittaiset erot auton ikkunastakin, saati turistina metsään astuen.

Etelä-Suomessa ja siten Helsingissäkin tuoreet kankaat ovat yleisiä ja niiden tavallisin alatyyppi on mustikkatyyppi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuore_kangas

Myös Savossa tuoreita mustikkakangasmetsiä on paljon, mutta esimerkiksi Pohjanmaan vallitsevassa hiekkapohjaisessa maassa yleisin metsätyyppi on kuivahko tai kuiva kangas. Mustikka ei siinä kovin hyvin menesty, puolukka paremmin. Karuimmilla paikoilla ei sekään, vaan metsäpohja kasvaa variksenmarjaa ja kanervaa.

Pohjoiseen päin mentäessä tuoreiden ja kuivahkojenkin kankaiden määrä vähenee entisestään ja kuivien kankaiden ja karukkokankaiden osuus lisääntyy. Niillä kasvaa variksenmarjan ja kanervan ohella jäkälää, ei juurikaan edes puolukkaa, mustikasta puhumattakaan. Toki mustikkaa kasvaa koko maassa, mutta mittasuhteet vaihtelevat suuresti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuiva_kangas

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuivahko_kangas

Lue lisää

Wikipediaan joku asiaa tuntematon rustaillut kirjoituksiaan.

Menkää metsään ja katsokaa itse. Ihan eriä kuin kuin googlesta etsiä mustikoita, viisaana.

Koneet kiinni ja metsään, yllätyt marjojen paljoutta, enkä nyt toorimyyntiä tarkoita.

Uunot kertoilee satujaan .

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Sitähän minäkin, että pitää tietää paikat, jos aikoo satoa saada. Ken tietää satoisat mustikka- tai hillamaat, ei niistä muille kerro. Nämä thaimaalaisten traijaajat tietävät ne paikat myös ja vievät poimijat juuri sellaisiin paikkoihin, mutta suomalaisille eivät tietenkään niistä kerro.

Näytät laittaneen mukaan paljon kirjaviisauttakin pölyttäjistä kattopäreisiin asti. Sitä edes ymmärrä, mitä menneen ajan suot ja korvet tähän kuuluvat.Pysyttelisit sinäkin vain siinä käytännön viisaudessa.

Kuten sanottua, jokainen hankkikoon marjansa haluamallaan tavallaan. Sinä et tietenkään ole saanut istutettua yhtä ainoaa viinimarjapensasta, vaan tyydyt ostamaan kaupan mehuja. Ei toki siinäkään mitään. ;-)

Lue lisää

Nuo pölyttäjä tiedot ovat omaa kokemusta. Ei siis kirjasta opittua. Kuten ei kattopäreiden niksitkään. On tullut päreistäkin kattoa tehtyä. Ja se onkin semmoista hommaa jota ei kirjoista edes voi oppia. Höyläyksessä kun on omat kikkansa ja puun rakenne pitää osata arvioida. Muutoin ei tule kestävää kattoa. Eikä nuo suot ja korvet mitään menneen ajan juttuja ole, siellä ne on edelleen. Mustikkaa täynnään. On tullut käytyä, ensin lakkoja ja sitten mustikoita hakemassa. Tiedätkö minkälainen suotyyppi korpi on? Kirjasta katsomatta.

Herukkapensaita on omaksi tarpeeksi ja vähän muidenkin, noin 20 yhteensä, punaista, mustaa ja jokunen valkea ja vihreäkin. Päälle vielä karviaiset. Niitäkin tummaa ja vaaleaa. Mehua tulee koko talven tarpeisiin ja hillot siihen lisäksi. Ihan niistä omista marjoista.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Sitähän minäkin, että pitää tietää paikat, jos aikoo satoa saada. Ken tietää satoisat mustikka- tai hillamaat, ei niistä muille kerro. Nämä thaimaalaisten traijaajat tietävät ne paikat myös ja vievät poimijat juuri sellaisiin paikkoihin, mutta suomalaisille eivät tietenkään niistä kerro.

Näytät laittaneen mukaan paljon kirjaviisauttakin pölyttäjistä kattopäreisiin asti. Sitä edes ymmärrä, mitä menneen ajan suot ja korvet tähän kuuluvat.Pysyttelisit sinäkin vain siinä käytännön viisaudessa.

Kuten sanottua, jokainen hankkikoon marjansa haluamallaan tavallaan. Sinä et tietenkään ole saanut istutettua yhtä ainoaa viinimarjapensasta, vaan tyydyt ostamaan kaupan mehuja. Ei toki siinäkään mitään. ;-)

Lue lisää

Käytkö sinä pysty marjametällä lainkaan ?
Vaikuttaa tietämyksesi olevan hukassa.
Tohtiihan tähän vastata ?
Kyllähän me kaikki tiedetään, että pitää ensin mennä metsään, jos meinaa mustikoita itse poimia.
Jos ei itseä ole kiinnostanut, niin voisi sanoa, että olen kuullut, itse en poimi.
Lukija heti käsittää, ettei tuo nyt tiedäkkään asiaa.
"googlesta katsoin".

Pitää_olla_realisti kirjoitti:

Käytkö sinä pysty marjametällä lainkaan ?
Vaikuttaa tietämyksesi olevan hukassa.
Tohtiihan tähän vastata ?
Kyllähän me kaikki tiedetään, että pitää ensin mennä metsään, jos meinaa mustikoita itse poimia.
Jos ei itseä ole kiinnostanut, niin voisi sanoa, että olen kuullut, itse en poimi.
Lukija heti käsittää, ettei tuo nyt tiedäkkään asiaa.
"googlesta katsoin".

Lue lisää

"pitää ensin mennä metsään, jos meinaa mustikoita itse poimia"

Kiitos Res-maj:lle tästäkin tietopläjäyksestä.

NäinOnMarjat kirjoitti:

Nuo pölyttäjä tiedot ovat omaa kokemusta. Ei siis kirjasta opittua. Kuten ei kattopäreiden niksitkään. On tullut päreistäkin kattoa tehtyä. Ja se onkin semmoista hommaa jota ei kirjoista edes voi oppia. Höyläyksessä kun on omat kikkansa ja puun rakenne pitää osata arvioida. Muutoin ei tule kestävää kattoa. Eikä nuo suot ja korvet mitään menneen ajan juttuja ole, siellä ne on edelleen. Mustikkaa täynnään. On tullut käytyä, ensin lakkoja ja sitten mustikoita hakemassa. Tiedätkö minkälainen suotyyppi korpi on? Kirjasta katsomatta.

Herukkapensaita on omaksi tarpeeksi ja vähän muidenkin, noin 20 yhteensä, punaista, mustaa ja jokunen valkea ja vihreäkin. Päälle vielä karviaiset. Niitäkin tummaa ja vaaleaa. Mehua tulee koko talven tarpeisiin ja hillot siihen lisäksi. Ihan niistä omista marjoista.

Lue lisää

No..niin..
Näkyy ainakin yksi olevan samalla aallonpituudella marjojen suhteen.
itsestä ihan käsittämätöntä miksei mikään taho patista suorastaan ihmisiä metsiin, ja sangot mukaan, niihin marjoja.
Kun niitä nyt tänä vuonnakin on, mustikkaa jopa runsaasti.

Niin manio kuin mustaherukka onkin, sitä vain niin rajoitetusti. Kun pakkaa panaherukkaa olemaan enemään ? Näin luulisin ?
Tai, onko niin, että mustaherukka kysytympänä menee heti, mihin nyt poimijat ne laittavatkaan, ja pakkaa punainen jäämään. Onhan punainen vähän turhan kirpeää, hyvää sekin, sinänsä.
-
yksi/kaksi höpöttää "pankkoa". Mitähän ressukat niillä tarkoitaneekaan ?
Yksi lukee tietokoneeltä, tietävänä mustikka paikkoja.
Heillä, kuin elämä hukassa. Niin suppeaa on tietämyksensä.
Kuitenkin metsämaassa eletään, ei siinä passaa ihan jäädä luonnosta paitsi, vaikka kuin tuntuu "velat saatavilta.
Eräskin sanoi: "on tässä velkaakin, mutta on saatavaakin, uusi puku pitäisi saada, ja uudet kendät".
-no,se sitä huumoria.

Ja sitten meikämanne ottaa, ja lähtee rantapuolisavusaunaan.
Savukala kuuluu siihen myös. Sellaista pientä ilta naposteltavaa.
Oma "juuri" josta leipä tehty. Voi olla hepreaa monille?
Eukon tekemä, maanmainio sahti myös. Sahti on alkoholi vapaata.
Käy myös vieraitten nuoremmille.

Hyvää illan jatkoa.

Res-maj kirjoitti:

No..niin..
Näkyy ainakin yksi olevan samalla aallonpituudella marjojen suhteen.
itsestä ihan käsittämätöntä miksei mikään taho patista suorastaan ihmisiä metsiin, ja sangot mukaan, niihin marjoja.
Kun niitä nyt tänä vuonnakin on, mustikkaa jopa runsaasti.

Niin manio kuin mustaherukka onkin, sitä vain niin rajoitetusti. Kun pakkaa panaherukkaa olemaan enemään ? Näin luulisin ?
Tai, onko niin, että mustaherukka kysytympänä menee heti, mihin nyt poimijat ne laittavatkaan, ja pakkaa punainen jäämään. Onhan punainen vähän turhan kirpeää, hyvää sekin, sinänsä.
-
yksi/kaksi höpöttää "pankkoa". Mitähän ressukat niillä tarkoitaneekaan ?
Yksi lukee tietokoneeltä, tietävänä mustikka paikkoja.
Heillä, kuin elämä hukassa. Niin suppeaa on tietämyksensä.
Kuitenkin metsämaassa eletään, ei siinä passaa ihan jäädä luonnosta paitsi, vaikka kuin tuntuu "velat saatavilta.
Eräskin sanoi: "on tässä velkaakin, mutta on saatavaakin, uusi puku pitäisi saada, ja uudet kendät".
-no,se sitä huumoria.

Ja sitten meikämanne ottaa, ja lähtee rantapuolisavusaunaan.
Savukala kuuluu siihen myös. Sellaista pientä ilta naposteltavaa.
Oma "juuri" josta leipä tehty. Voi olla hepreaa monille?
Eukon tekemä, maanmainio sahti myös. Sahti on alkoholi vapaata.
Käy myös vieraitten nuoremmille.

Hyvää illan jatkoa.

Lue lisää

*Oma "juuri" josta leipä tehty*

-Taikinajuuri on leivonnassa käytetty hapateketju, jonka käyttö on osa vanhinta kohotetun leivän valmistustapaa kaikkialla maailmassa. Taikinajuuressa elää villihiivoja ja bakteereita. Taikinajuuren idea on siirtää bakteerit ja villihiivat seuraavaan taikinaan ja näin ollen leipien pitäisi maistua samalta, ja kohota. Juuren hapatusprosessissa molemmat lisääntyvät, hapatusaika sekä -lämpötila säätelevät kummat lisääntyvät enemmän.-

Muistan, kun joskus oli taloissa emännillä "juuri" säilössä taikina astiassa.
Taikina-astia tuotiin jo aamulla aitasta tupaan lämpiämään. Sen pohjalle kaadettiin haaleaa vettä ja illalla tehtiin vellimäinen juuri.
Seuraavana päivänä siihen lisättiin aika ajoin jauhoja härkkimellä sekoittaen, leipomispäivän aamuna taikina (tahdas) alustettiin käsin, eli siihen lisättiin loput jauhot

Res-maj kirjoitti:

No..niin..
Näkyy ainakin yksi olevan samalla aallonpituudella marjojen suhteen.
itsestä ihan käsittämätöntä miksei mikään taho patista suorastaan ihmisiä metsiin, ja sangot mukaan, niihin marjoja.
Kun niitä nyt tänä vuonnakin on, mustikkaa jopa runsaasti.

Niin manio kuin mustaherukka onkin, sitä vain niin rajoitetusti. Kun pakkaa panaherukkaa olemaan enemään ? Näin luulisin ?
Tai, onko niin, että mustaherukka kysytympänä menee heti, mihin nyt poimijat ne laittavatkaan, ja pakkaa punainen jäämään. Onhan punainen vähän turhan kirpeää, hyvää sekin, sinänsä.
-
yksi/kaksi höpöttää "pankkoa". Mitähän ressukat niillä tarkoitaneekaan ?
Yksi lukee tietokoneeltä, tietävänä mustikka paikkoja.
Heillä, kuin elämä hukassa. Niin suppeaa on tietämyksensä.
Kuitenkin metsämaassa eletään, ei siinä passaa ihan jäädä luonnosta paitsi, vaikka kuin tuntuu "velat saatavilta.
Eräskin sanoi: "on tässä velkaakin, mutta on saatavaakin, uusi puku pitäisi saada, ja uudet kendät".
-no,se sitä huumoria.

Ja sitten meikämanne ottaa, ja lähtee rantapuolisavusaunaan.
Savukala kuuluu siihen myös. Sellaista pientä ilta naposteltavaa.
Oma "juuri" josta leipä tehty. Voi olla hepreaa monille?
Eukon tekemä, maanmainio sahti myös. Sahti on alkoholi vapaata.
Käy myös vieraitten nuoremmille.

Hyvää illan jatkoa.

Lue lisää

Marjoja haetaan niin paljon kuin keretään. Vadelmat (siis villit) kypsyy tämmösessä helteessä niin, ettei meinaa saada puoliakaan talteen. 16 litraa tänään, sama eilen, ja silti putoilee marjaa suoraan maaan. Nyt on kuningatarhilloon aineiksia kun mustikkaakin vielä tarjolla. Variksenmarja (vaapukka) sopii myös.

Vadelma löytyy hakkuuaukoista, pari vuotta hakkuun jälkeen alkaa ja paikasta riippuen vuodesta aina kymmeneen marjaa löytyy. Taaskin pitää ymmärtää mistä etsiä. Marjaa tulee vasta toisen vuoden varteen. Laikutettu aukko helpompi kulkea kuin äestetty, taimet pitää varoa, saattaa maanomistaja haulikkoa tarjota jos ei ymmärrä varoa puun taimia.

Leivän juuri löytyy. Muurarin taitojakin sen verran, että leipä paistuu itse muuraatussa hellauunissa.

Punaherukkaa mustan sekaan ja maijaan. Siinä se. Puolukka mehu sitruunalla. Mutta vasta pakkasen puremasta marjasta. Ja karpalot. Niitä tänä vuonna ennätyssato. Hyytelöä ja mehua.

Pitää_olla_realisti kirjoitti:

Käytkö sinä pysty marjametällä lainkaan ?
Vaikuttaa tietämyksesi olevan hukassa.
Tohtiihan tähän vastata ?
Kyllähän me kaikki tiedetään, että pitää ensin mennä metsään, jos meinaa mustikoita itse poimia.
Jos ei itseä ole kiinnostanut, niin voisi sanoa, että olen kuullut, itse en poimi.
Lukija heti käsittää, ettei tuo nyt tiedäkkään asiaa.
"googlesta katsoin".

Lue lisää

Jonkin verran. Puolukoitahan tulee joka vuosi, eikä puolukkapaikkoihin tarvita salaista tietoa, joten niitä poimin vuosittain. Mustikoita poimin varastoon hyvinä vuosina, jos löytyy muitakin kuin varsia. Musta- ja punaviinimarjoista sekä omenoista teen mehut. Niistä kaikista on tietysti minulla kuten muillakin omakotitaloissa asuvilla ylituotantoa, mutta kutsun kerrostaloasukkaita poimimaan marjoja. Vieläkin jää, mutta loput linnuille, ylimääräiset omenat kaatopaikalle.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Jonkin verran. Puolukoitahan tulee joka vuosi, eikä puolukkapaikkoihin tarvita salaista tietoa, joten niitä poimin vuosittain. Mustikoita poimin varastoon hyvinä vuosina, jos löytyy muitakin kuin varsia. Musta- ja punaviinimarjoista sekä omenoista teen mehut. Niistä kaikista on tietysti minulla kuten muillakin omakotitaloissa asuvilla ylituotantoa, mutta kutsun kerrostaloasukkaita poimimaan marjoja. Vieläkin jää, mutta loput linnuille, ylimääräiset omenat kaatopaikalle.

Lue lisää

Ihan kauhea omanavuodet oli edelliset.
Itse puristin puristimella mehut omenoista. Ja sitä riitti.
Mehumaijalla niin hidasta, saa 2-3 tuntia porruuttaa ja siitä ei paljoa sitten heru mehuna.
Olisi vieläkin kellarissa halukkaille satojalitroja. Uusi sato tulossa, ja näkyy taas tulevan paljon.

Joillain liikaa, joillain ei lainkaan. Vähän epäsuhtaista tämä meno.

Kellarimehu keitetty ja pullotettu ohjeen mukaan.
Osa päniköissä.

Jospa veisi kylille päniköitä ja lappu: "juokaa ja nauttikaa, ei maksa mitään.".
Elintarvikesäännökset vain ?...

NäinOnMarjat kirjoitti:

Marjoja haetaan niin paljon kuin keretään. Vadelmat (siis villit) kypsyy tämmösessä helteessä niin, ettei meinaa saada puoliakaan talteen. 16 litraa tänään, sama eilen, ja silti putoilee marjaa suoraan maaan. Nyt on kuningatarhilloon aineiksia kun mustikkaakin vielä tarjolla. Variksenmarja (vaapukka) sopii myös.

Vadelma löytyy hakkuuaukoista, pari vuotta hakkuun jälkeen alkaa ja paikasta riippuen vuodesta aina kymmeneen marjaa löytyy. Taaskin pitää ymmärtää mistä etsiä. Marjaa tulee vasta toisen vuoden varteen. Laikutettu aukko helpompi kulkea kuin äestetty, taimet pitää varoa, saattaa maanomistaja haulikkoa tarjota jos ei ymmärrä varoa puun taimia.

Leivän juuri löytyy. Muurarin taitojakin sen verran, että leipä paistuu itse muuraatussa hellauunissa.

Punaherukkaa mustan sekaan ja maijaan. Siinä se. Puolukka mehu sitruunalla. Mutta vasta pakkasen puremasta marjasta. Ja karpalot. Niitä tänä vuonna ennätyssato. Hyytelöä ja mehua.

Lue lisää

>>Variksenmarja (vaapukka) sopii myös.<<

Vaapukka on kylläkin sama kuin vadelma. Muita saman marjan synonyymeja ovat ainakin vattu ja vaarama. Myös toisella maukkaalla marjalla eli suomuuraimella on useita synonyymejä. Niinhän sitä sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

>>Variksenmarja (vaapukka) sopii myös.<<

Vaapukka on kylläkin sama kuin vadelma. Muita saman marjan synonyymeja ovat ainakin vattu ja vaarama. Myös toisella maukkaalla marjalla eli suomuuraimella on useita synonyymejä. Niinhän sitä sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Lue lisää

Juuripa niin, kaarnikka piti kirjoittaa mutta sormet väänsi vaapukan kun oli juuri edellä vatuista puhe.

Juuri tulin metsästä, vadelmia taas useampi litra


Kaarnikka on hyvä mehumarja ja pehmentää vaikkapa puolukan kirpeyttä. Sitäkin taas hyvin. Kannattaa pystiksenkin kokeilla, jos nyt ylipäätään metsään haluat mennä. Vai oletko asfalttimarjastaja?

NäinOnMarjat kirjoitti:

Juuripa niin, kaarnikka piti kirjoittaa mutta sormet väänsi vaapukan kun oli juuri edellä vatuista puhe.

Juuri tulin metsästä, vadelmia taas useampi litra


Kaarnikka on hyvä mehumarja ja pehmentää vaikkapa puolukan kirpeyttä. Sitäkin taas hyvin. Kannattaa pystiksenkin kokeilla, jos nyt ylipäätään metsään haluat mennä. Vai oletko asfalttimarjastaja?

Lue lisää

En ole vastaavista suosituksista huolimatta kokeillut variksenmarjaa, vaikka sitähän kuivat ja karut kankaat ovat pullollansa joka vuosi. Mehumarjoja tulee tarpeeksi omasta pihasta, joka ei ole asfaltilla päällystetty.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

En ole vastaavista suosituksista huolimatta kokeillut variksenmarjaa, vaikka sitähän kuivat ja karut kankaat ovat pullollansa joka vuosi. Mehumarjoja tulee tarpeeksi omasta pihasta, joka ei ole asfaltilla päällystetty.

Lue lisää

Tuttu marja. Kyllä sitä poimittiin, silloin kun ei mustikkaa niin ollut.
Jos sattuu hyvälle variksenmarja apajalle, sitä helpompi poimia kuin mustikkaa.
Varsi on pitkää ja tukevampaa.
Ei niin moskaa lähde mukaan. Voi hyvin käsinkin poimia.
Myös soitten reunamilla kasvaa, hyvinkin erottuvaa pitkäävartta.
Joskun oli isojakin "mollukoita", oli nopea poimia.
Jos syö siitä, ei mene paljoa, kuin mustikkaa, maku sellaista "tahmeaa".
Mehuina, kiisseleinä, marmelaadina..miuluummin jonkin sekaan.
Ihan OK sinänsä. Kun mustikkaa, niin ei silloin kiinnostavuutta.

>>Variksenmarjan maku on mieto eikä siitä saada paljoa mehua, mutta yhdessä mustikan, juolukan tai mustaherukan kanssa se sopii hyvin mehuihin, marjaviineihin, marmeladeihin ja muihin marjaruokiin. Variksenmarjat sisältävät runsaasti vitamiineja ja kuituja ja niiden kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjallamme. Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeä C-vitamiinin (11 mg/100 g) lähde ja mauste.
Marjoista saadaan violettia väriä lankojen värjäykseen.
Nimestä huolimatta varis ei syö variksenmarjoja, kanalinnuille marjat kyllä kelpaavat<<

Kahta_sorttia kirjoitti:

Tuttu marja. Kyllä sitä poimittiin, silloin kun ei mustikkaa niin ollut.
Jos sattuu hyvälle variksenmarja apajalle, sitä helpompi poimia kuin mustikkaa.
Varsi on pitkää ja tukevampaa.
Ei niin moskaa lähde mukaan. Voi hyvin käsinkin poimia.
Myös soitten reunamilla kasvaa, hyvinkin erottuvaa pitkäävartta.
Joskun oli isojakin "mollukoita", oli nopea poimia.
Jos syö siitä, ei mene paljoa, kuin mustikkaa, maku sellaista "tahmeaa".
Mehuina, kiisseleinä, marmelaadina..miuluummin jonkin sekaan.
Ihan OK sinänsä. Kun mustikkaa, niin ei silloin kiinnostavuutta.

>>Variksenmarjan maku on mieto eikä siitä saada paljoa mehua, mutta yhdessä mustikan, juolukan tai mustaherukan kanssa se sopii hyvin mehuihin, marjaviineihin, marmeladeihin ja muihin marjaruokiin. Variksenmarjat sisältävät runsaasti vitamiineja ja kuituja ja niiden kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjallamme. Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeä C-vitamiinin (11 mg/100 g) lähde ja mauste.
Marjoista saadaan violettia väriä lankojen värjäykseen.
Nimestä huolimatta varis ei syö variksenmarjoja, kanalinnuille marjat kyllä kelpaavat<<

Lue lisää

Kelpaakohan variksen marja Harakalle ?
Ei ole kieli ainakaan ollut sininen, kun puhuu enemmän kun ennättää ajatella.
Eikä niin huomaa olevansa kansanedustaja> lainlaatija.

Marjanpoimintakin orjatyötä sitä toriltakin

HUH-jo-ajatus kirjoitti:

Marjanpoimintakin orjatyötä sitä toriltakin

Vasurit opetettu tälläisiksi.
Saat saman sossustakin.

Älä_huolehti_itsestäsi kirjoitti:

Vasurit opetettu tälläisiksi.
Saat saman sossustakin.

Tuskin sossusta sentään marjoja saa. Aika harva sossun asiakas edes ostanee saamallaan raha-avustuksella (toimeentulotuki?) marjoja. Nimittäin vaikka suomalaiset syövät vuoden 2002 tilaston mukaan 14,5 kiloa marjoja vuodessa, kulutus ei jakaudu tasaisesti. Sama juttu kuin alkoholikulutustilastojen kanssa, yhdet käyttävät toistenkin edestä.

Tässäpä tarkempaa tilastotietoa:

"Vuonna 2002 Suomessa käytettiin marjoja noin 14,5 kg henkeä kohden vuodessa. Karkeasti arvioituna näistä 8 kg oli luonnonmarjoja, 4 kg viljeltyjä ja 2,5 kg ulkomaisia marjoja. Luonnonmarjoista noin 80 % poimitaan itse tai saadaan lahjana. "

http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030804/1128602652922/1131010528912/1131010812414/1131011352889.html

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Tuskin sossusta sentään marjoja saa. Aika harva sossun asiakas edes ostanee saamallaan raha-avustuksella (toimeentulotuki?) marjoja. Nimittäin vaikka suomalaiset syövät vuoden 2002 tilaston mukaan 14,5 kiloa marjoja vuodessa, kulutus ei jakaudu tasaisesti. Sama juttu kuin alkoholikulutustilastojen kanssa, yhdet käyttävät toistenkin edestä.

Tässäpä tarkempaa tilastotietoa:

"Vuonna 2002 Suomessa käytettiin marjoja noin 14,5 kg henkeä kohden vuodessa. Karkeasti arvioituna näistä 8 kg oli luonnonmarjoja, 4 kg viljeltyjä ja 2,5 kg ulkomaisia marjoja. Luonnonmarjoista noin 80 % poimitaan itse tai saadaan lahjana. "

http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030804/1128602652922/1131010528912/1131010812414/1131011352889.html

Lue lisää

Helkkari, kirjaviisas Pystis sai minut huomaamaan, että olen suurkuluttaja, pitäisikö sanoa ihan ongelmakäyttäjä.

Lakkoja keräsimme kahden henkilön talouteemme 22 litraa, lakka on aika vahvaa, määrä vastaa kiloissa jotain 15 kg. Mustikoita 40 litraa, mustikka on kevyempää kamaa, sanotaan tuossa olevan 20kg, suurkuluttajathan aina vähän aliarvioi käyttöään. Vadelmia on jo nyt yli 30 litraa, kiloissa 20 kg. Puskissa edelleen marjaa ja mieli tekisi hakea lisää. Herukoista on mehua keitetty 20 litraa, kiloissa sama, mehu kun painaa sen likimain kilon per litra. Pensaissa on vielä tavaraa toiseen mokomaan, pitäisköhän jättää linnuille? Karviaiset kokonaan keräämättä. Huh huh

Puolukat on vielä raakileita, mutta kun on tulossa hyvä sato niin ainakin 50 litraa keräämme, kiloissa 25 kg. Karpaloitakin tekisi mieli hakea, vaikka nyt 10 litraa, kiloissa 5 kg.

Yhteenlaskun tulokseksi sain 105 kg, ja kun nuo puskat pitää vielä perata niin lähemmäs 150 kiloa tämmöiset suurkäyttäjät saavat kasaan, 75 kg per henkiö. Viisnkertainen määrä keskimääräisen käyttäjän lukemaan, tosin tuo kirjaviisaan lukema on jostain 13 vuoden takaa. Onko kansan tilastoitu marjojen kulutus sen jälkeen lisääntynyt, vai onko siirrytty matkustaja tuontiin tai muuhun tilastoimattoman kulutukseen.

OlenHuolissani kirjoitti:

Helkkari, kirjaviisas Pystis sai minut huomaamaan, että olen suurkuluttaja, pitäisikö sanoa ihan ongelmakäyttäjä.

Lakkoja keräsimme kahden henkilön talouteemme 22 litraa, lakka on aika vahvaa, määrä vastaa kiloissa jotain 15 kg. Mustikoita 40 litraa, mustikka on kevyempää kamaa, sanotaan tuossa olevan 20kg, suurkuluttajathan aina vähän aliarvioi käyttöään. Vadelmia on jo nyt yli 30 litraa, kiloissa 20 kg. Puskissa edelleen marjaa ja mieli tekisi hakea lisää. Herukoista on mehua keitetty 20 litraa, kiloissa sama, mehu kun painaa sen likimain kilon per litra. Pensaissa on vielä tavaraa toiseen mokomaan, pitäisköhän jättää linnuille? Karviaiset kokonaan keräämättä. Huh huh

Puolukat on vielä raakileita, mutta kun on tulossa hyvä sato niin ainakin 50 litraa keräämme, kiloissa 25 kg. Karpaloitakin tekisi mieli hakea, vaikka nyt 10 litraa, kiloissa 5 kg.

Yhteenlaskun tulokseksi sain 105 kg, ja kun nuo puskat pitää vielä perata niin lähemmäs 150 kiloa tämmöiset suurkäyttäjät saavat kasaan, 75 kg per henkiö. Viisnkertainen määrä keskimääräisen käyttäjän lukemaan, tosin tuo kirjaviisaan lukema on jostain 13 vuoden takaa. Onko kansan tilastoitu marjojen kulutus sen jälkeen lisääntynyt, vai onko siirrytty matkustaja tuontiin tai muuhun tilastoimattoman kulutukseen.

Lue lisää

Arvelisin että jos marjojen kulutuksessa on jotain muutosta tapahtunut, se on 13 vuodessa hieman vähentynyt. Pullomehujen keittäjiä siirtyy hautaan tiheämmässä tahdissa kuin uusia pullottajia syntyy. Nuoremmista ikäluokista suurin osa ostaa mehunsa kaupasta, mutta niihin on käytetty esansseja, eikä marjoja.

Onneksi laitoit marjavarastosi myös litroina, etkä vain kiloina. Määräys, että marjat, perunat ja muut torituotteet pitää virallisesti ilmoittaa kiloina, on muuten yksi typerimmistä EU:n direktiiveistä. Eihän määristä saa sillä lailla minkäänlaista kuvaa, mutta litroina ilmoitettuna näkee omissa silmissään heti konkreettisesti, paljonko se on. Yksi litra marjoja on kaksi normipakasterasiaa ja yksi litra mehua joko kaksi normipulloa tai yksi jättikoko.

Tuo 105 kiloa tekee litroina siis 172. Se on hirveä määrä, kun sitä vertaa vaikkapa jääkaappipakastimen pakastinosan vetoisuuteen, joka on tavallisesti 85-100 litraa tai pelkän pakastimen vetoisuuteen, joka on rapiat 200 litraa. Ja ymmärtääkseni sinulla oli vielä poimimatta pensasmarjoja noin 45 litran edestä. Toki keittämällä litramäärä taitaa puolittua, mutta kaksi jääkaappipakastinta tai yksi pelkkä pakastin tullee täyteen pelkistä marjoista ja mehuista kuitenkin.

Olet ongelmakäyttäjä!